Tutkimusviestinnän uusia tuulia FORCE2019-konferenssissa Edinburghissa

Kanerva P, Kuusela M & Vienonen T (2019). Tutkimusviestinnän uusia tuulia FORCE2019-konferenssissa Edinburghissa. Tietolinja, 2019(2). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120445618

Koska tutkimusviestintä ja tutkimustiedon jako ovat kontaktilajeja, tällä kertaa vuosittainen FORCE11-ryhmän FORCE2019-konferenssi järjestettiin Edinburghissa, Murrayfieldin rugby-stadionilla. FORCE11-nimi tulee sanoista Future of Research Communications and e-Scholarship, ja koska ryhmä sai alkunsa vuonna 2011 Saksassa järjestetystä FORC-työpajasta, lyhenteen perään lisättiin numero 11 aloitusvuoden mukaan (https://www.force11.org/about).

FORCE11 on tutkijoiden, opiskelijoiden, kirjastoväen, kustantajien, rahoittajien ja erilaisten tutkimuksen tukena olevien palvelujen muodostama yhteisö, joka tekee sekä erikseen että yhdessä työtä muuttaakseen tieteellisen tiedonvälityksen keinoja. Yhteisön kädenjälki näkyy mm. useissa avointa tiedettä mahdollistavissa periaatteissa ja käytännöissä, mm. FAIR-periaatteissa ja dataviittauskäytännöissä.

Tänä vuonna konferenssiin osallistui yli 300 sataa osallistujaa 22 eri maasta. Silmään pisti kokouksen Code of Conduct -juliste, jossa korostettiin kollegiaalisen ja hyvän ja toisia arvostavan käytöksen tärkeyttä. Konferenssi koostui käytäntöjen, ohjelmistojen ja erilaisten tutkimusviestintään liittyvien projektien ja case-esimerkkien esittelyistä, paneelikeskusteluista ja useista keynote-luennoista. Suomesta paikalla olivat ilmeisesti vain tämän artikkelin kirjoittajat: Päivi Kanerva Turun yliopiston kirjastosta, Marjo Kuusela Helsingin yliopiston kirjastosta ja Tanja Vienonen Kansalliskirjastosta.

Tunnelma konferenssissa oli tuttavallinen ja välitön, tuntui että osallistujat olivat helposti lähestyttäviä jopa smalltalkiin tottumattomalle. Perin skotlantilaisilta tuntuneet koruttomat ja viileähköt pressihallit rugby-stadionilla soveltuivat yllättävän hyvin konferenssin logistiikkaan: keynote-puheenvuorot, paneelikeskustelut ja esitykset oli jaettu kolmeen eri tilaan, joihin pääsi kulkemaan mutkattomasti ison taukotilan läpi. Samaan tilaan oli myös ripustettu konferenssin posterinäyttely, joita esiteltiin yhden pidemmän tauon aikana. Taukotilassa oli runsaasti tilaa niin postereille kuin seurustelullekin ja ruokailut sujuivat vaivattomasti, ilman ruuhkia perinteisestä skottiruuasta, mm. erilaisilla täytteillä täytetyistä miniatyyrivoileivistä ja pataruoista nauttien.

Brexitin ja avoimen tieteen maailmassa

Konferenssin aikana (ja edelleen tätä kirjoittaessa) Brexit-möykky velloi ja väreili koko maan yllä, mikä näkyi mm. Edinburghin kaduilla mielenosoituksina ja television uutisten perusteella taisi oikeastaan olla koko maailman mittakaavassakin se tärkein aihe, minkä vuoksi on luonnollista, ettei itse konferenssissakaan säästytty aiheen käsittelyltä. Vaikka muutama esiintyjä kertoi etukäteen päättäneensä, ettei edes mainitse koko sanaa esityksessään, aihe putkahteli esiin tuon tuosta. Tätä taustaa vasten oli helppo nyökytellä konferenssin ensimmäisen keynote-puheenvuoron (esitystallenne) pitäneen professori Lesley McAran väitteelle siitä, että juuri nyt, enemmän kuin koskaan, tieteellinen tieto ja sen tulkitseminen päätöksentekijöille ja tavalliselle kansalle ymmärrettävällä tavalla on tärkeämpää kuin ikinä ennen, ja se on uhatumpaa kuin milloinkaan ennen. Hänen ratkaisunsa saada tutkimustietoa välitetyksi mahdollisimman monelle on turvautua “killer”-tilastoihin, -kaavioihin ja jopa tutkimustulosten tarinallistamiseen, jotta päästäisiin vaikuttamaan ihmisten tunteisiin ja sitä kautta päätöksentekoon ja toimintaa. McAra johdatteli kuulijat lisäksi pohtimaan, mikä tutkimustiedon tuotannon syvempi tarkoitus on ja millaisena haluamme nykytutkimuksen näyttäytyvän vuosituhansien päästä.

Jotkin avointa julkaisemista käsittelevät esitykset olivat melko ideologisia. Uskottiin tutkijoiden haluun tehdä avointa tiedettä sen itsensä tai sen taustalla olevan ideologian takia, mutta muutamassa esityksessä sai ihan konkreettisiakin vinkkejä siihen, miten tutkijoita kannattaa haastaa, aktivoida ja motivoida tekemään omista tutkimustuloksistaan avoimia. IGDORE:n Jon Tennant kritisoi esityksessään How to foster a community-led cultural shift towards open scholarship isoja kustantajia heidän keksimästään tarinasta, jossa voittoa tahkoavat kustantajat pitävät itseään avoimen tieteen edelläkävijöinä. Melko kiihkeän keskustelun lopuksi – joukossa oli myös isojen kustantajien edustajia – kuultiin yleisöstä turhautunut kommentti, jossa toivottiin, että voitaisiin jo luopua Open Science -puheesta ja puhua vain hyvästä tieteestä, Good Science? Kommentoija toivoi tätä seuraavien viiden vuoden päämääräksi.

Hyviä vinkkejä tutkijoiden aktivoimiseen avoimen tieteen saralla

Konferenssissa esitellyistä case-esimerkeistä mielestämme parhaiten onnistuneita olivat tapaukset, joissa vedottiin jossakin määrin ihmisten, tässä tapauksessa tutkijoiden, turhamaisuuteen ja heidän haluunsa puhua ja keskustella tekemästään tutkimuksesta lähes loputtomasti. Parhaimmat tulokset saadaan, kun tutkijoille annetaan julkaisualusta ja mahdollisuus kertoa tutkimuksestaan ilman, että heidän mahdollisuuksiaan rajoitetaan hankalilla järjestelmillä tai epäselvillä ohjelmilla. Näin tutkijat voivat itse luoda tavat meritoitua ja heidän tutkimuksillaan voi olla laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta.

Näistä hyvänä esimerkkinä mm. Oxfordin yliopiston kirjaston esittelemät erilaiset case-esimerkit, joita esitteli Sally Rumsey The Bodleian librarysta. Kirjaston kehittämien projektien taustalla olivat tutkijoiden kanssa käydyt keskustelut. Näiden pohjalta saatiin kehitettyä sovelluksia, joilla tutkijoiden tutkimustuloksia saadaan nyt jaettua entistä laajemmin ja näkyvämmin. Erilaisia sovelluksia olivat mm. pre-printeille kehitetty peer review -prosessi, koko tutkimusprosessin avaamiseen johtanut case-tutkimus ja working paper -artikkeleille kehitetty julkaisuarkisto, johon poliittisilla päätöksentekijöillä on vapaa pääsy.

Irlannista saatiin toinen mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten kirjastovetoisesti voidaan tuottaa tutkijoille toimiva Open Access -julkaisupalvelu, josta he ovat vilpittömän innostuneita ja josta on heille ihan konkreettista hyötyä mm. maailmanlaajuisen vaikuttamisen ja viittausmäärien kasvun muodossa. Projektin toteutti kolmen Dublinissa toimineen teknisen instituutin yhdistymisen jälkeen syntyneen TU Dublinin kirjasto, jossa lähdettiin käytännössä tyhjästä liikkeelle ja lopputuloksena saatiin aikaan kokonaan avoin julkaisuarkisto Arrow. Esityksessä kuultiin tutkijanäkökulmaa tohtori Kevin Griffiniltä, jonka oma tutkimusala uskonnollisen turismin ja erityisesti pyhiinvaellusmatkailun saralla oli saanut Arrowiin perustetulle tieteelliselle julkaisulleen ja sen artikkeleille näkyvyyttä maissa, joissa ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä julkaisuihin käsiksi, jos ne ilmestyisivät maksumuurin takana. TU Dublinin ja tohtori Griffinin esitys havainnollisti, miten tärkeää tutkimusartikkelien avoin saatavuus on Globaalissa Etelässä työskenteleville kehittyvien maiden tutkijoille.

Uusia tehtäviä ja työkaluja kirjaston henkilökunnalle

Jackie Proven St Andrewsin yliopistosta kertoi omassa esityksessään, miten avoin tiede on muuttanut työtehtäviä ja rooleja kirjastossa ja miten laajempi ja syvempi yhteistyö tutkimushallinnon kanssa on ollut tarpeen. Sen vuoksi kirjaston Scholarly Communications -tiimi päätettiin yhdistää yliopiston tutkimus ja innovaatio -yksikköön. Uudelleenorganisoitumisessa syntyi uusia kohtaamisia, tiedon jakamisen mahdollisuuksia ja kehitysideoita. Haasteena, mutta myös kehityskohteena Proven piti avoimen aineiston löytyvyyttä, esille nostamista ja Open Access -aineiston jatkokäyttöä. Oman julkaisuarkiston sisällön näkyvyys on nostettu St Andrewsissa yhdeksi kehityskohteeksi. Samanlaisesta roolien ja töiden muutoksesta hieman eri näkökulmasta kertoi Helen Dobson Manchesterin yliopiston kirjastosta esityksessään Developing scholarly communications support staff: a collaborative approach. Dobson esitteli Scholarly Communication Competencies Coalitionin (SC3) osaamiskehikkoa, jonka avulla voi etsiä ja tehdä näkyväksi niitä “näkymättömiä” töitä, joita jo tehdään kirjastoissa, hahmottaa henkilöstön koulutus- ja osaamistarpeita, hyödyntää henkilöstön olemassa olevaa osaamista paremmin, palkata oikeanlaisia uusia osaajia ja tutustua nouseviin tieteellisen viestinnän alueisiin.

Our Researchiksi uudelleen lanseeratun ImpactStoryn Heather Piwowar ja Jason Priem ovat luoneet uuden, avoimeen lähdekoodiin perustuvan lehtipakettien evaluointi -työkalun. Piwowar kertoi esityksessään, että sovellukseen voi ladata lehtipakettien tilausten hintoja, käyttölukuja ja viittausmääriä, joiden avulla tieteellisiä kausijulkaisuja voi arvioida yksittäin. Arvioinnin lisäksi sovelluksessa voidaan laskea yksittäisten lehtien Open Access -prosentit, koska taustalla käytetään ImpactStoryssa aiemmin kehitettyä avointa Unpaywall-tietokantaa, johon on jo jonkin aikaa kerätty dataa eri tieteellisten julkaisujen avoimesti saatavilla olevista artikkeleista. Kirjastoalalla onkin jo kaivattu tilausten ja kokoelmien evaluointiin monipuolisempaa arviointisapluunaa ja uusia työkaluja. Piwowarin ja Priemin kehittämä työkalu on tosin vielä beta-vaiheessa, mutta tervetullut ja kiinnostava liikahdus oikeaan suuntaan.

Kathleen Shearerin (COAR) esityksessä Building a global coalition to “flip” to community-based infrastructure for Open Access kysyttiin osuvia kysymyksiä kuulijoilta siitä, miten omat organisaatiomme tai kirjastomme ovat investoineet tieteen avoimuuteen. Millaisia Open Access -infrastruktuureja meillä on ja missä määrin niille on annettu resursseja? Miten niiden kuluja arvioidaan ja kuinka vakaalla pohjalla rahoitus on? Ovatko käytetyt kriteerit verrannollisia, esim. vertaillessa tilausmaksukuluja ja avoimuuden kuluja? Shearerin kysymykset ovat erityisen olennaisia nyt, kun tutkimusmaailmassa pyritään siirtymään yhä avoimempaan julkaisemiseen, mutta hän alleviivasi, etteivät uudet OA:ta painottavat lisensointisopimukset ratkaise julkaisemisen ongelmia kokonaan. Vaikka julkaisut olisivatkin kaikkien käytettävissä avoimesti, pääosa julkaistuista artikkeleista käsittelee länsimaista tutkimusta ja Globaalia Pohjoista kiinnostavia aiheita. Shearer toivoi esityksessään, että lisensointimaksuista menisi esim. 10 % avointen infrastruktuurien rahoittamiseen. Hän myös kertoi COAR:in suunnitelmista julkaista white paper ja roadmap aiheesta vielä tänä vuonna.

Konferenssin viimeinen keynote Günther Waibel Kalifornian yliopistosta (UC) veti melko lailla pääsalin täyteen, sillä hieman yli puoli vuotta kestänyt sopimuskatko Elsevierin kanssa kiinnosti tietenkin monia. UC:n kohdalla katko on tarkoittanut sitä, että yliopistolla ei ole pääsyä vuonna 2019 julkaistuihin artikkeleihin, vanhemmat ovat sen sijaan edelleen saatavilla. Yllättävää oli, ettei 23 000 tutkijan yhteisöstä ollut toistaiseksi tullut kuin kymmenkunta valitusta katkosta eikä kaukolainojen määräkään ollut noussut kuin muutaman prosentin. Sopimuskatko on lisännyt tutkijoiden OA-tietoisuutta ja heidän kiinnostustaan rinnakkaistallentaa tutkimustuotoksiaan. Lisäksi sopimuskatkosta on saattanut olla hyötyä joidenkin Euroopan maiden neuvotteluissa, sillä Norja ja Unkari saivat omat OA:ta painottaneet sopimuksensa läpi sen jälkeen, kun UC keskeytti sopimusneuvottelut. Sopimusneuvottelujen etenemiseen saattoi vaikuttaa se, että Elsevierin osakkeiden arvo laski UC-uutisten jälkeen seitsemän prosenttia.

Waibel korosti esityksessään, että kirjaston on kehitettävä myös rooliaan julkaisijana ja tarjottava parempia julkaisukanavia, pelkkä rinnakkaistallentaminen ei riitä avoimen tieteen edistämiseksi. Siksi UC:n kirjasto aloittaakin yhteistyön Educopia Instituten, TSPOA:n ja DRYAD:in kanssa. UC:ssa on myös koottu työkalupakki tieteellisten julkaisijoiden kanssa neuvottelemiseen. Waibel uskoo, että olemme jo todella lähellä käännekohtaa eikä nyt todellakaan kannata luovuttaa.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Alma-hankinnan benchmarkkaus Edinburgin yliopistossa

Edinburghin yliopisto oli mukana järjestämässä FORCE11-konferenssia; Dominic Tate Edinburghin yliopiston kirjastosta esitti tervetuliaispuheessaan muutamia tunnuslukuja: yliopistolla on ollut avoin julkaisuarkisto 16 vuotta ja 90 % skotlantilaisten tutkijoiden julkaisuista on avoimesti saatavilla. Helsingin yliopistolla ja yliopiston kirjastolla on Edinburghin kanssa yhteistyösopimus, minkä johdosta Marjo Kuusela kävi samalla konferenssimatkalla benchmarkkaamassa kirjaston Alma-hankintaa. Edinburghin kirjasto on käyttänyt Almaa jo neljä vuotta ja kirjasto on ollut tyytyväinen: järjestelmä tukee hyvin ison ja monitieteisen tutkimuskirjaston e-aineistopainotteista työtä. Kuuselaa kiinnosti myös Ex Libriksen tarjoama Leganto-sovellus kurssiaineistojen hallintaan, joka on ollut Edinburghissa käytössä pari vuotta. Tällä hetkellä 40 % yliopiston kurssien aineistoista löytyy sieltä.

Ensi vuonna FORCE11 kokoontuu ryhmän Twitter-tilin mukaan San Sebastiánissa Espanjassa, jonne toivotaan osallistujia ja ehdotuksia rinnakkaistapahtumista, joiden järjestämisessä FORCE11 voisi auttaa. Osa tämänkertaisen konferenssin esitystiedostoista löytyy Zenodosta ja osa tallenteista Youtubesta.

Kirjoittajien yhteystiedot

Päivi Kanerva, informaatikko
Turun yliopiston kirjasto, Tutkimuksen palvelut
20014 Turun yliopisto
paivi.kanerva [at] utu.fi

Marjo Kuusela, kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto
PL 53 (Fabianinkatu 30), 00014 Helsingin yliopisto
marjo.kuusela [at] helsinki.fi

Tanja Vienonen, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 15 (Yliopistonkatu 1), 00014 Helsingin yliopisto
tanja.vienonen [at] helsinki.fi