Koikkalainen R (2019). Sisukkaasti kohti avointa julkaisemista: OASPA-konferenssi 2019. Tietolinja, 2019(2). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120445619
Kuva: OASPA 2019 konferenssissa avoimen julkaisemisen teemoja käsiteltiin osana laajempaa avoimen tutkimuksen kokonaisuutta.
Tiede kuuluu kaikille. Tämä iskulause on tullut tutuksi parinkymmenen vuoden aikana ainakin avointa tiedejulkaisemista koskevien keskustelujen piirissä. Kaikki tiedejulkaisemisen kentän toimijat ovat myös myöntäneet, että näin pitäisi olla. Ainakin periaatteessa. Mutta mitä sanonta todella tarkoittaa? Ja miksi aiheesta pitää yhä keskustella?
Yhteistä ymmärrystä sanonnan sisällöistä, saati sen toteuttamisen käytännöistä, ei ole saavutettu. Näitä kohti kuitenkin pyritään sitkeästi. Hankkeita ja projekteja pystytetään ja pyöritetään, seminaareja ja konferensseja järjestetään. Tarkoituksena on pitää kaiken mieliset asian äärellä, jotta riittävä yksimielisyys löydettäisiin ja asiat alkaisivat järjestyä sanonnan suuntaisesti myös käytännössä. Yksi tällainen tilaisuus oli Kööpenhaminassa 24.–26.9.2019 järjestetty OASPA-konferenssi.
OASPA, lyhyt oppimäärä
Open Access Scholarly Publishers Association (OASPA) on perustettu vuonna 2008 edistämään avoimen julkaisemisen asiaa maailmanlaajuisesti. Mukaan on haluttu saada toimijoita kaikkialta tiedejulkaisemisen kentältä ja koko tiedejulkaisemisen ketjusta: tutkijoita, kustantajia ja julkaisijoita, jakelijoita, julkaisujen käyttäjiä. Tämän tavoitteen järjestö on saavuttanut kohtuullisen hyvin, vaikka enemmistö jäsenistä näyttää olevan taloudellisesti hyvinvoivilta ja teknologioiltaan edistyneiltä alueilta.
Kuva: Konferenssin 253 osallistujaa nauttivat tapahtuman miljööstä, Tanskan Kuninkaallisen kirjaston upeasta Mustasta timantista.
Syyskuun konferenssin järjestäjät olivat kiinnittäneetkin huomiota erityisesti tähän. Plenaareihin sekä pääesitelmien pitäjiksi oli kutsuttu vähemmän vauraiden maiden ja alueiden edustajia, ja myös heidän matkojaan konferenssipaikalle oli tuettu. Hyvin tehty, vaikka enemmistö esiintyjistä sitten kuitenkin tuli taloudellisesti hyvinvoivilta ja teknologioiltaan edistyneiltä alueilta. Ehkäpä tilanne vuoden 2020 konferenssissa Varsovassa on jo toinen.
Globaalin näkökulman esiin tuominen esimerkkitapausten välityksellä piirsi osallistujille hyvin selkeän kuvan tieteellisen tutkimuksen tilasta ylipäätään. Äveriäillä on varaa tehdä enemmän, saada enemmän, tutkia ja julkaista enemmän ja näin myös luoda sellaisia tiedepoliittisia linjauksia, jotka sulkevat ehkä huomaamattaan tekemisistä pois vähemmän vöyreitä toimijoita.
Yli 20 vuotta, aivanko suotta?
Useammassa esityksessä pohdittiin syitä siihen, minkä takia avoimen tutkimuksen ja julkaisemisen käytännöt ovat yhä vaiheessa. Yli kaksikymmentä vuotta on pitkä aika paikallaan polkemiselle. Konferenssissa lähinnä kerrattiin jo pitkään esillä ollutta keinovalikoimaa ja mietittiin, miten keinot saataisiin toimimaan käytännössä.
Johtaja Rachel Bruce (UK Research and Innovation, UKRI) pohti, josko aiheiden kanssa olisi huiskittu liian nopealla tahdilla: ”…on tärkeää suunnata kohti välitöntä ja täyttä avoimuutta, mutta ehkä olisi järkevää edetä hiukan hitaammin, ottaa pienempiä askeleita”. ”Myös tiedejulkaisujen käyttäjät voisivat vaikuttaa avoimen julkaisemisen yleistymiseen”, väitti puolestaan Colleen Campbell (Max Planck Digital Library), ”kuluttajina heillä on valtaa. Jos tiedejulkaisujen lukijat alkavat vaatia entistä enemmän avoimia julkaisuja, niiden tarjonta saattaisi hyvinkin kasvaa.”
Avoimen tutkimuksen edistämisessä yhteistyö on voimaa. Viesti on tärkeä ja tuttu kaikille näiden aiheiden parissa työskenteleville. ”Avoimen julkaisemisen puolesta toimivien kannattaa osallistua myös muihin avoimen tutkimuksen hankkeisiin”, korosti Ian Coltart (World Health Organisation). Sama viesti kuulsi läpi myös toiminnanjohtaja Heather Josephin (SPARC) puheenvuorossa: ”… avoin julkaiseminen on yksi osa laajempaa avoimen tutkimuksen kenttää.”
Pitkään ja perusteellisesti tiedejulkaisemisen kentällä toiminut Toby Green (Organisation for Economic Co-operation and Development OECD, julkaisujohtaja emeritus) herätti yleisönsä kuivakkaalla empiirisiin näytteisiin tukeutuneella yhteenvedollaan: ”Syy siihen, että avoin julkaiseminen ei ole yleistynyt ja että sitä vastustetaan yhä niinkin lujasti, on loppuviimein mukavuudenhalu. Muut selittäviksi tekijöiksi tarjotut syyt ovat variaatioita tästä. Itselle uusia toiminnan tapoja ei haluta ottaa käyttöön koska se on niin hankalaa.”
Globaali näkökulma
Tiedon demokratia, tiedejulkaisemisen eri yleisöjen tarpeet ja mahdollisuudet tieteellisen tiedon käyttämiseen punoutuivat konferenssin kaikissa esityksissä tavalla tai toisella toisiinsa. Oman sävynsä puhuntoihin toi jo konferenssin esitelmäpyynnöissä erikseen esiin nostettu globaali näkökulma.
Varsinaisen tykityksen aloitti professori Sarita Albagli (Brazilian Institute of Information in Science and Technology & Federal University of Rio de Janeiro): ”Geopolitiikan vaikutukset tieteelliseen tutkimukseen, sen harjoittamisen mahdollisuuksiin, vaikuttavat vahvasti. Näistä rakenteista ja prosesseista ei juuri puhuta, mutta jos ne sivuutetaan, asiaintilat säilyvät ennallaan. Muutokset ja uudistukset jäävät korkeintaan näennäisiksi.”
Kollegansa Fernanda Beigel (National University of Cuyo, Mendoza-Argentina) konkretisoi Albagalin sanontaa vertaamalla maailman valtakielten alueita toisiinsa. Espanja on noin 470 miljoonan ihmisen ensikieli (UN statistics 2018). Maailmankielten listauksissa espanja tulee neljäntenä kiinan, hindin ja englannin jälkeen. Myös espanjankielinen tutkimuselämä on vilkasta. ”Tästä huolimatta espanjankielinen tutkimus jätetään sekä kansallisissa että kansainvälisissä yhteyksissä likimain huomiotta silloin, kun arvioidaan tutkimuksen laatua.”
Sitkeästi, sitkeästi!
Konferenssin osallistujille avoimen julkaisemisen ja saman tien koko avoimen tutkimuksen kentän pulmat ovat tuttuakin tutumpia. Lannistumisesta ei kuitenkaan näkynyt merkkejä. Salissa kuultujen esitysten lisäksi joukko listasi myös kahvitauoilla keinoja hyvien asioiden edistämiseksi. Tärkeimmäksi ominaisuudeksi avoimen julkaisemisen kannalta mainittiin muita useammin sitkeys.
Kuva: Tobias Philipp tiivisti esityksessään, mitä välittömän avoimuuden tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan.
Avoimen julkaisemisen koordinaattori Tobias Philipp (Swiss National Science Foundation & Science Europe Working Group on Open Access) oli listannut omassa esityksessään viisi keskeistä teemaa, joihin avoimen julkaisemisen puolesta työskentelevien on hyvä panostaa, jos he mielivät päästä tavoitteeseen. Niissä kiteytyvät hyvin myös muiden avoimuuden advokaattien mietteet. Tarvitaan
- selkeät avoimen julkaisemisen politiikat;
- reilut ja kestävät rahoitus- ja liiketoimintamallit;
- laadunvalvontaa;
- oikeudenmukaiset lisenssi- ja tekijänoikeuskäytänteet; sekä
- kunnolliset jakamisen, löydettävyyden ja arkistoinnin prosessit.
Toimeen siis!
Teksti ja kuvat: Riitta Koikkalainen
Käytetyt lähteet
(linkit tarkistettu 18.11.2019)
Giglia, Elena. 2019. OPERAS: bringing the long tail of Social Sciences and Humanities into Open Science. Italian Journal of Library, Archives, and Information Science. Vol 10 (1), pp. 140–156. http://dx.doi.org/10.4403/jlis.it-12523
Green, Toby. 2019. Stalled. Why is it taking so long to deliver open access (and how might it be speeded up)? esitelmä OASPA 2019-konferenssissa 25.9.2019. Saatavilla https://lnkd.in/eg3t38j
oabook Slack channel. 2019. https://oabooks.slack.com
Open Access Scholarly Publishers Association OASPA: https://oaspa.org/
OASPA 2019 -konferenssin esitelmät https://oaspa.org/conference/
UN statistics 2018: http://data.un.org/
Wise, Alicia, and Lorraine Estelle. 2019. ”How Libraries Can Support Society Publishers to Accelerate Their Transition to Full and Immediate OA and Plan S”. Insights 32 (1): 23. DOI: http://doi.org/10.1629/uksg.477
Kirjoittajan yhteystiedot
Riitta Koikkalainen, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 15 (Yliopistonkatu 1), 00014 Helsingin yliopisto
riitta.koikkalainen [at] helsinki.fi
Leave a Reply