Kansallisbibliografiat muuttuvassa informaatioympäristössä

Niininen S (2020). Kansallisbibliografiat muuttuvassa informaatioympäristössä. Tietolinja, 2020(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101278

Kansallisbibliografioiden juuret ovat ajassa, jolloin julkaisutuotanto on koostunut yksinomaan painetusta aineistosta. Tämä koskee myös omaa kansallisbibliografiaamme Fennicaa, joka sisältää kotimaista julkaisutuotannon historiaa yli puolen vuosituhannen ajalta. Kirjojen osalta Fennican vanhimmat julkaisut ovat vuodelta 1488, lehtien tietoja löytyy vuodesta 1771 ja karttojen 1540-luvulta eteenpäin. Kansallisdiskografia Viola sisältää tietoja kotimaisesta äänitetuotannosta vuodesta 1901 alkaen, mutta Fennican puolella äänilevyt, C-kasetit, diakuvat, filmikortit ja muut vastaavat tallenteet siirtyivät kuvailun piiriin vasta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Kuitenkin vasta aivan viime vuosituhannen loppuvuosina muutosvauhti alkoi toden teolla kiihtyä, kun erilaiset verkkojulkaisemisen muodot yleistyivät ja vakiinnuttivat asemansa vaihtoehtona perinteisille painojulkaisuille.

Violaan luetteloituja aineistoa

Kuva 1. Kansallisdiskografiaan kuvaillaan äänitteitä ja nuotteja.

Tähän kehityskaareen peilaten viimeiset parikymmentä vuotta ovatkin olleet melkoista myllerrystä. Digitaalisen julkaisemisen määrä ja julkaisumuotojen kirjo ovat kasvaneet suorastaan räjähdysmäisesti ja tämä on tuottanut eri maiden kansallisbibliografioille tarpeen määrittää uudestaan oman toimintansa reunaehtoja ja aineistojen valintakriteereitä.

Kansallisbibliografian merkitys

Kansallisbibliografioiden merkitystä voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta. Toisaalta niiden tarkoituksena on toimia kansallisen julkaisutuotannon luettelona ja tarjota kattavaa, laadukasta ja auktorisoitua metadataa eri käyttäjäryhmien, kuten kirjastojen, kustannusalan, tekijänoikeusjärjestöjen ja muiden tiedontarvitsijoiden käyttöön. Kansallisbibliografian metatietojen avulla kotimaisen kulttuuriperinnön sisällöt ovat löydettävissä, tunnistettavissa ja käytettävissä. Lisäksi metatietoja käytetään kansallisen julkaisutuotannon tilastollisen ja muun tutkimuksen pohjana sekä datalähtöisen tutkimuksen lähdemateriaalina esimerkiksi digitaalisissa ihmistieteissä.

Fennica-aineisto Avoindata.fi-palvelussa

Kuva 2. Kansallisbibliografian tietueet ovat saatavilla avoimena datana.

Tämän lisäksi kansallisbibliografialla on myös ylevämpiä tarkoitusperiä. Se tarjoaa läpileikkauksen tietyn kansakunnan tai maantieteellisen alueen kulttuurista sellaisena kuin se julkaisutuotannon valossa ilmenee. Informaatioympäristön muutoksen ja julkaisutuotannon pirstaloitumisen myötä on kuitenkin koko ajan haastavampaa määritellä, mitkä kaikki aineistot kansallisbibliografiassa on tarpeen kuvailla, jotta edellä mainitut päämäärät toteutuvat.

Samojen kysymysten äärellä ollaan myös kirjastoalan kansainvälisessä kattojärjestössä IFLAssa (International Federation of Library Associations and Institutions), joka on loppuvuodesta 2020 julkaisemassa kansallisbibliografiatyön uudet kansainväliset laatukriteerit. Näiden linjausten tavoitteena on, että kukin maa, kansakunta tai kielialue kuvailee kansallisen julkaisutuotantonsa yhteisiä periaatteita noudattaen, jolloin saavutetaan kansainvälisesti kattavat ja laadukkaat bibliografiset tiedot. IFLA on julkaissut suosituksia kansallisbibliografioille vuodesta 1950 ja toistaiseksi tuorein päivitetty versio on vuodelta 2009, jolloin pääperiaatteet olivat seuraavanlaiset[1]:

  1. Jokaisen maan kansallisbibliografiatoiminnan vastuulla on sääntöjen, standardien ja aineiston valintakriteerien kehittäminen, ylläpitäminen ja edistäminen
  2. Kansallisbibliografiaan tulee sisällyttää kaikentyyppisiä julkaisuja, muttei välttämättä kaikkia julkaisuja. Täydellisen kattavuuden ei tarvitse olla ehdoton päämäärä.
  3. Valintakriteerit on määriteltävä ja asetettava julkisesti saataville
  4. Eri aineistotyypeille on määriteltävä kuvailutasot, jotka perustuvat arvioon kunkin aineistotyypin merkittävyydestä
  5. Kansallisbibliografian koostamisessa ja ylläpidossa suositellaan hyödyntämään kaikkia tarjolla olevia teknisiä ratkaisuja
  6. Kansallisbibliografiatoiminnassa pyritään aktiivisesti etsimään uusia kumppanuuksia eri sidosryhmien kanssa
  7. Kansallisbibliografian käyttöä tulee säännöllisesti arvioida.

IFLAn linjauksissa painotetaan, että yhteisistä suuntaviivoista huolimatta bibliografinen kontrolli toteutuu eri maissa eri painotuksin. Linjausten ensisijaisena tarkoituksena on tarjota eri maiden kansallisbibliografioille yhtenäisiä vaihtoehtoja, joiden pohjalta he voivat tehdä omaan tilanteeseensa soveltuvia ratkaisuja. Täydelliseen yhdenmukaisuuden pyrkiminen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä taloudelliset ja käytännölliset sekä lainsäädäntöön liittyvät rajoitukset asettavat työlle omat reunaehtonsa. Kukin kansallisbibliografia voi siis melko itsenäisesti päättää, mitä aineistoja sisällyttää kuvailun piiriin ja mitä rajaa ulkopuolelle, kunhan valintakriteerit ovat perusteltuja, määriteltyjä ja julkisesti saatavilla. IFLAn kuitenkin suosittaa, että valinnat tehdään sisällöllisin perustein pikemmin kuin julkaisumuodon tai formaatin perusteella.

Valintakriteerit meillä ja muualla

Myös Suomessa seurataan kansainvälistä kehitystä ja pyritään linjaamaan omaa toimintaa suositusten mukaisesti. Fennica on kuluvan vuoden aikana tarkistaneet verkkoaineistojen kuvailukriteereitä, joiden mukaan kansallisbibliografiaan kuvaillaan pääasiassa seuraavanlaisia aineistoja[2]:

  • julkaisulla on voimassa olevan standardin mukaisesti annettu tunnus (esim. ISBN tai ISSN, ISMN)
  • julkaisun sisältö on luonteeltaan pysyvää
  • julkaisu on suurelle yleisölle tarkoitettu
  • julkaisu on aihepiiriltään ja sisällöltään merkittävä

Käytännössä tämä toteutuu siten, että vapaakappaleluovutuksina saatavat e-monografiajulkaisut pääsääntöisesti kuvaillaan riippumatta siitä, onko julkaisulla ISBN-tunnusta vai ei. Verkkoharavoinneissa kerättävien aineistojen suhteen noudatetaan tiukempaa kriteeristöä, jolloin esimerkiksi julkaisun pysyvä luonne ja merkittävyys puntaroidaan täsmällisemmin ja tapauskohtaisesti. Näin ollen esimerkiksi verkkoharavointien vuosi- ja teemakeräykset kuvaillaan kansallisbibliografiaan vain kokoelmatasolla. Joidenkin uusien kerättävien aineistotyyppien, kuten podcastien osalta kuvailutaso ja käyttöön asettaminen on vielä ratkaisematta.

Lisäksi yleisissä kuvailukriteereissä[3] määritetyt rajaukset ovat voimassa myös verkkoaineistojen osalta, jolloin esimerkiksi pienpainatteet ja suuri osa opinnäytetöistä rajautuvat kuvailun ulkopuolelle sekä painettuina että verkkoversioina.

IFLAn bibliografisen jaoston ylläpitämään kansallisbibliografiarekisteriin on koottu 48 maan kansallisbibliografian ylläpitoperiaatteet[4]. Rekisteristä käy selvästi ilmi, että kansallisbibliografioiden koossa ja katteessa on suuria alueellisia eroja. Valintakriteerit ovat ymmärrettävästi myös resursointikysymys, sillä lisääntyvästä automaatiosta huolimatta kuvailu on yhä pääsääntöisesti hidasta ja kallista ihmistyötä. Myös eri maiden vapaakappalelainsäädäntö vaikuttaa siihen, millaista aineistoa kuvailun piiriin on ylipäätään saatavissa. IFLAn vuoden 2009 suosituksissa mainitaan mm. ohjelmistot, pelit, opinnäytteet ja painettujen julkaisujen verkkoversiot esimerkkeinä sellaisista verkkoaineistoista, joita kansallisbibliografiat olivat ilmoittaneet rajaavansa kuvailun ulkopuolelle[5]. Kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana kuvailukäytännöissä on kuitenkin tapahtunut muutoksia ja useissa maissa vapaakappalelainsäädäntöä on uudistettu vastaamaan paremmin julkaisutuotannon nykytilaa. Fennicassa painettuina ilmestyneiden monografioiden verkkoversiot ovat kuuluneet kuvailun piiriin nykyisen vapaakappalelainsäädännön voimaantulosta vuonna 2008 saakka[6]. Verkkoaineistojen osalta julkaisijalla ei kuitenkaan ole luovutusvelvollisuutta kuin pyynnöstä, joten verkkomonografioita ei saada kuvailun piiriin yhtä kattavasti kuin vastaavia painettuja. Pelien kuvailu aloitettiin Fennicassa vuonna 2015.

Entä tulevaisuudessa?

Kun kuvailtavan tiedon määrä kasvaa, tarvitaan entistä enemmän automaatiota. Myös IFLA on viime vuosina painottanut uusien tuotanto- ja julkaisumenetelmien sekä muuttuvan informaatioympäristön mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia sekä peräänkuuluttanut entistä tiiviimpää yhteistyötä julkaisualan ja muiden metadatan tuottajien kanssa. Tulevaisuudessa kansallisbibliografiakuvailu tulee niin meillä kuin muuallakin kulkemaan kohti suuntaa, jossa perinteinen manuaalinen kuvailutyö ja automatisoidut prosessit täydentävät toisiaan. Myös Kansalliskirjastossa keskeisenä tavoitteena on muualla tuotetun metatiedon aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen ja sulauttaminen osaksi kansallisbibliografian kuvailuprosesseja sekä automaattisia että puoliautomaattisia väyliä pitkin. Automatisoinnin myötä vapautuvia manuaalisia kuvailuresursseja voidaan entistä tehokkaammin kohdentaa sellaisiin verkkoaineistoihin, joille ei ole saatavilla valmista metadataa ja joiden kuvailu on mahdollista vain ihmistyönä.

On tärkeää pitää mielessä, että kansallisbibliografiatyötä tehdään erittäin pitkällä aikajänteellä, ja nyt tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuuden tiedontarvitsijoille. Toimintaympäristön muuttuvan luonteen takia kansallisbibliografiatyö tulee jatkossa vaatimaan entistä enemmän joustavuutta ja nopeaa reagointia muutoksiin. Tämä edellyttää sekä oman toiminnan säännöllistä arviointia että eri käyttäjäryhmien tarpeiden entistä parempaa huomiointia valintakriteeristöjä laadittaessa. Näin voimme varmistaa, että kotimainen kulttuuriperintö on parhaalla mahdollisella tavalla löydettävissä ja käytettävissä niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Hilja Valtoseen liittyviä julkaisuja linkitettynä datana julkaistussa Fennicassa

Kuva 3. Kansallisbibliografian sisältämät tiedot on julkaistu linkitettynä datana.

Lähdeviitteet

[1] Hansen, Randi Diget. (2009) History and background. In Žumer, M. (Eds.). (2009), National Bibliographies in the Digital Age: Guidance and New Directions (pp. 13-18). Berlin, Boston: De Gruyter Saur.

[2] Kansalliskirjasto. (2020) Verkkoaineiston kuvailu ja kuvailukriteerit kansallisbibliografiassa. Helsinki: Kansalliskirjasto. Saatavilla: https://www.doria.fi/handle/10024/177851

[3] Tietovarantokuvaus: Fennica. Haettu 5.11.2020. Saatavilla: https://www.kiwi.fi/x/8iovBQ

[4] National Bibliographic Register. Haettu 13.11..2020. Saatavilla: https://www.ifla.org/node/2216

[5] Wiggins, Beacher. (2009) Selection principles. In Žumer, M. (Eds.). (2009), National Bibliographies in the Digital Age: Guidance and New Directions (pp. 29-36). Berlin, Boston: De Gruyter Saur.

[6] Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä, 1433/2007. Haettu 5.11.2020. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071433

Kirjoittajan yhteystiedot

Satu Niininen, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 15 (Unioninkatu 36), 00014 Helsingin yliopisto
satu.niininen [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.