UKJ vaihtoehtoja : Yhteenveto kirjastojärjestelmäesittelyistä

Markku Heinäsenaho
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014120552178

 

UKJ-hanke päättyy vuoden vaihteessa, mutta tarve järjestelmien uusimiselle säilyy. Kansalliskirjasto järjesti loka- ja marraskuun aikana joukon järjestelmäesittelyitä, joiden tarkoituksena oli luoda katsaus markkinoilla tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Tarkastelussa oli neljä järjestelmää: Kuali OLE, OCLC WorldShare, Ex Libris Alma ja Innovative Sierra. Lisäksi kirjastoverkkopäivien yhteydessä saimme kuulla Joensuun seutukirjastossa käyttöönotetusta avoimen lähdekoodin Koha-järjestelmästä. Sen sijaan uusi tulokas, ProQuest Intota, jäi tässä yhteydessä käsittelemättä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vetää yhteen esittelyiden ja yleisesti viime kuukausien herättämiä ajatuksia. Tutustuminen järjestelmiin on ollut jokseenkin pinnallista, joten analyysissa pysytellään yleisellä tasolla ja keskitytään järjestelmien arkkitehtuurin ja tulevaisuuden näkymien vertailuun. Ennen yksityiskohtaisempaa vaatimusten kartoittamista, onkin hyödyllistä pohtia yleisellä tasolla sitä, miksi järjestelmähankinta on tulossa ajankohtaiseksi ja minkälaisia vaihtoehtoja markkinoilla on tarjottavanaan. Kirjastojärjestelmiä hankitaan yli kymmenen vuoden aikajänteellä ja tästä syystä järjestelmän elinvoimaisus, eli se miten laatu ja ominaisuudet kehittyvät tulevina vuosina, on jopa tärkeämpää kuin nykyinen toiminnallisuus.

Miksi uusi kirjastojärjestelmä?

Tärkein syy uusimistarpeelle on varmaankin kaikille itsestäänselvä: kirjastojen palvelut ja ydintoiminnot ovat 1990-luvun jälkeen levinneet kirjaston tiloista osaksi verkossa tapahtuvaa tiedonvälitystä ja nykyisin suurin osa aineistoista sijaitsee palveluntarjoajien palvelimilla. Nyt käytössä olevat kirjastojärjestelmät on kehitetty olosuhteisiin ennen tätä laajamittaista muutosta. Tästä syystä kirjastot käyttävät erillisiä järjestelmiä elekronisten ja digitaalisten aineistojen hallintaan, monihakuun, yhteisluetteloon, linkitykseen ja analytiikkaan. Syntynyt järjestelmäkokonaisuus on pirstaleinen ja sen ylläpito ja käyttäminen on tarpeettoman hankalaa.

Toiseksi, tietojärjestelmiltä vaaditaan entistä enemmän avoimutta ja yhteentoimivuutta. Erilaiset integraatioalustat ja palveluväylät ovat yleistyneet maailmalla ja tekevät tuloaan myös kirjastoihin. Kirjastoärjestelmien tulisi toimia yhteen taloushallinnon, henkilöstöhallinnon ja opetuksen kanssa ja kytkeytyä tulevaisuudessa myös julkisen hallinnon palveluväylän kautta henkilötietorekisteriin sekä kansallisiin tukipalveluihin (mm. tunnistautuminen ja maksaminen). Kaiken tämän päälle, datan ja palveluiden avaamisesta sekä hakukonenäkyvyyden parantamisesta on tullut elinehto sille, että pysymme mukana toimintaympäristön muutoksessa. Mustia laatikoita muistuttavat, integroidut, kirjastojärjestelmät soveltuvat huonosti uuteen ympäristöön.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että markkinoille on ilmestynyt uusia järjestelmiä, jotka markkinoivat itseään joustavina ja avoimina palvelualustoina (library services platform, LSP). Käytännössä ne on suunniteltu modulaarisiksi, jolloin loogisesti irrallisia osia (kuten asiakasliittymä, luettlointi, hankinta yms.) voidaan periaatteessa vaihtaa vaikuttamatta kokonaisuuteen. IT-jargonissa tätä kutsutaan palveluorientoituneeksi arkkitehtuuriksi (service oriented architecture, SOA). Useimmat uudemmat järjestelmät eivät sisällä esimerkiksi asiakasliittymää vaan se hankitaan erikseen, tarvittaessa toiselta järjestelmätoimittajalta. Näin myös Finnasta saatavat hyödyt korostuvat, koska hakuliittymästä ei tarvitse erikseen maksaa.

Kolmas merkittävä muutos liittyy siihen, että uudet kirjastojärjestelmät on joko suoraan kehitetty tai ne ovat siirtymässä pilvipalveluiksi. Tämä trendi perustuu yksinkertaisesti kustannustehokkuuteen: on halvempaa kehittää ja ylläpitää järjestelmää, jossa kaikki asiakkaat käyttävät samaa laitteistoa sekä samoja versioita käyttöjärjestelmästä, tietokannasta ja sovellusksista. Lisäksi, kun kirjastot käyttävät järjestelmää verkkoselaimen kautta, virkailijaohjelmistoja ei tarvitse päivittää hajautetusti. Hyötyä saadaan myös lisääntyneestä yhteistyöstä: järjestelmään kertyvät tietomassat tuottavat uusia tiedon jakamisen ja analysoinnin mahdollisuuksia ja kolmansien osapuolten kehittämät sovellukset on helpompi ottaa käyttöön. Itsenäisesti ylläpidettävien järjestelmien kohdalla näitä hyötyjä ei saada, mikä luultavasti näkyy sekä hinnassa että ylläpitotyön määrässä.

Pilvipalveluiden kääntöpuolena on oman vaikutusvallan kapeneminen: suoraa pääsyä palvelimille tai tietokantoihin ei ole. Myös pilvipalveluiden tietoturvallisuus puhuttaa ja tähän liittyviä kysymyksiä on koottu hyvin esimerkiksi ENISA:n (European Network and Information Security Agency) toimesta[1]. Kirjastojärjestelmät sisältävät sekä henkilötietoja, että arkaluotoista lainaushistoriaa, joten tietojen luottamuksellisuus on kriittisen tärkeää. Hyvään tietoturvaan sisältyy myös se, että tiedot ovat aina käytettäessä tai ladattavissa pois järjestelmästä. Ei ole myöskään itsestäänselvää, että pilven tuottamat hyödyt valuvat kirjastoille asti. Kirjastojärjestelmien markkinat eivät ole tehokkaimmasta päästä: varteenotettavia toimijoita on suhteellisen vähän ja sitoutumisaika on pitkä. Näin ollen kirjastojen on pidettävä puolensa, jotta kustannushyödyt eivät kokonaan päätyisi järjestelmätoimittajien marginaaleihin.

Uusimista puoltaa edellä mainitun lisäksi ohjelmistojen ja teknologian yleinen kehitys. Nykyaikaiset järjestelmät toimivat myös mobiililaitteissa, niitä on helpompi personoida ja ne tukevat konfiguroitavia työnkulkuja, yhteistyötä ja edistyneempää toimintojen automatisoimista. Ne myös tarjoavat entistä enemmän reaaliaikaista tietoa kirjastojen käytöstä, resurssien kohdentamisesta ja eri aineistojen kustannushyödyistä.

Uudemmat kirjastojärjestelmät tuovat siis paljon uutta potentiaalia, mutta kaikkea vanhaa ei välttämättä voida säilyttää. Kuten sanottu, pilvipalveluissa suorat yhteydet palvelimille ja tietokantoihin menentetään: valtaa luovutetaan järjestelmätoimittajalle, joka vastaa koko järjestelmäpinosta, aina laitteistosta sovelluksiin saakka. Palvelutasoon ja tietoturvallisuuteen vaikuttavat tekijät onkin selvitettävä huolellisesti ennen lopullista valintaa. Pilvipalvelut eivät ole ainoita vaihtoehtoja, mutta ne ovat yleistymässä ja niiden aktiivinen välttäminen rajoittaisi vaihtoja merkittävästi.

Maailmalla uusien järjestelmien käyttöönotot ovat jo käynnistyneet. Kirjastojärjstelmien elinkaari on noin 10 – 15 vuotta ja tästä syystä myös käyttöönoton ajankohdalla on merkitystä. Viiden vuoden päästä nyt uudet järjestelmät ovat jo kypsässä keski-iässä ja seuraavatkin voivat olla jo suunnittelupöydällä. Varhaisten omaksujien aika alkaa olla jo ohi ja suuret massat ovat kohta liikkeellä.

 

Katsaus markkinoilla oleviin vaihtoehtoihin

Kuali OLE (Open Library Environment)

Kuali OLE on tällä hetkellä lupaavin avoimen lähdekoodin vaihtoehto. Sen ensimmäinen versio julkaistiin marraskuussa 2013, eli se on järjestelmänä hyvin tuore. Näin ollen siitä myös puuttuu tärkeitä ominaisuuksia, kuten tuki konsortioiden yhteistyölle. OLE on suunniteltu itsenäisesti ylläpidettäväksi järjestelmäksi, joten se ei ole pilvipalvelu. Ilmeisesti järjestelmän vieminen pilveen on kuitenkin osa pitemmän ajan kehityssuunnitelmaa[2]. Tarkempia lähitulevaisuuden suunnitelmia voi käydä katsomassa hankkeen tiekartasta[3].

Varhainen kehitysvaihe ei itsessään ole suuri ongelma, mikäli tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Tähän liittyviä riskitekijöitä on kuitenkin jo nyt havaittavissa: OLE on käytössä vain kahdessa yhdysvaltalaisessa yliopistossa (Chicago ja Lehigh) ja koko kehittäjäyhteisö koostuu yhteensä kymmenestä organisaatiosta, jotka myös vastaavat kehittämiskustannuksista. Jonkinlaista tukea hanke saa Andrew W. Mellonin säätiöltä, mutta tämän pysyvyydestä minulla ei ole tarkempaa tietoa[4]. Nykyisellään liittyminen yhteisöön edellyttää 100 000 dollarin vuosimaksua ja samaa suuruusluokkaa olevaa kehittämispanosta.

OLE kilpailee kaupallisten tuotteiden kanssa, joista useimmilla on selvä etumatka sekä toiminnallisuuden että asiakasmäärien suhteen. Tuhannet kirjastot ympäri maailmaa ovat siirtymässä tai jo siirtyneet uusiin järjestelmiin ja vauhti tullee kiihtymään. Mikäli OLE:n kehittäminen ei etene harppauksin ja käyttäjäkunta laajene nopeasti, voi koko hankkeen tulevaisuus olla vaakalaudalla: kuinka kauan pieni joukko kirjastoja voi rahoittaa tämän mittakaavan hanketta? Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli ja onnistuessaan OLE voi muodostua aidosti avoimeksi, kirjastojen omistamaksi palvelualustaksi. Tällä hetkellä järjestelmän käyttöönotto edellyttäisi kuitenkin merkittävää kehittämispanosta ja olisi tietoinen riski.

Koha

Koha on toinen avoimen lähdekoodin vaihtoehto. Jos Kuali OLE:a vaivaa kypsymättömyys, Kohan ongelmana on vanhuus. Se ei oikeastaan kuulu toiminnallisesti tai teknisesti samaan kategoriaan muiden tässä käsiteltyjen vaihtoehtojen kanssa, vaan vertautuu pikemminkin nykyisin käytössä oleviin järjestelmiin. Alunperin se kehitettiin 1990-luvun tarpeisiin, silloisilla tekniikoilla, mikä näkyy myös nykyversioissa. Koha ei sisällä esimerkiksi elekrtonisten tai digitaalisten kokoelmien hallintaa, linkityspalvelua, analytiikkaa tai tukea konsortiotyölle.

Kohan käyttöönotto ei siis toisi ominaisuuksiensa puolesta muutosta nykytilaan ja ymmärtääkseni kiinnostus perustuukin lähinnä siihen, että – avoimen lähdekoodin järjestelmänä – Kohan arvioidaan olevan nykyisiä järjestelmiä edullisempi. Joensuun seutukirjaston hienosti toteuttama hanke onkin antanut rohkaisevan esimerkin avoimuuden mahdollisuuksista. On kuitenkin liian raju yleistys sanoa, että avoin lähdekoodi olisi lähtökohtaisesti kaupallista edullisempaa: mukana tulee vastuu ylläpidosta, kehittämisestä ja tukipalvelusta. Avoimen lähdekoodin järjestelmä edellyttää myös kehittynyttä hallintaa, sillä muutoksia on helppo tehdä, mutta niiden kustannusvaikutuksia on vaikea arvioida. Tietohallinnossa avoimen lähdekoodin järjestelmiä verrataankin usein koiranpennun ottamiseen: ajatus tuntuu hyvältä kunnes on aika lähteä aamulenkille. Riskeistä kannattaa siis käydä avointa keskustelua.

Erityisesti korkeakoulukirjastojen kohdalla, missä elektronisten aineistojen merkitys on suuri, Koha edustaisi pysyttäytymistä vanhoissa ratkaisuissa. Voidaan tietysti ajatella, että Koha toimisi painetun aineiston kanssa ja elektronisia aineistoja hallittaisiin erillisillä järjestelmillä. Toisaalta, tässä esiteltävät uudemmat kirjastojärjestelmät eivät erottele painettuja ja elektronisia aineistoja toisistaan vaan niissä kaikki aineistot sulautuvat osaksi samoja työnkulkuja. Järjestelmän hankkiminen pelkästään elektronisten aineistojen hallintaan voisi olla vaikeaa tai ainakin tällainen vaatimus rajaisi pois paljon hyviä vaihtoehtoja. Lisäksi useiden järjestelmien malli voi myös lisätä kustannuksia, sekä ylläpidon että käytettävyysongelmien kautta.

OCLC WorldShare

OCLC WorldSharen esittely pohjautui pitkälti UKJ-hankkeen yhteydessä luonnosteltuun kuvaan tulevaisuuden järjestelmäkokonaisuudesta. Siinä yhteisluettelo, kirjastojen paikalliset tietokannat, ERM, jaettu käyttäjärekisteri ja yhteydet ulospäin olivat osa samaa kokonaisuutta. Esittelijöiden tavoitteena oli tietysti vakuuttaa, että WorldSharella kaikki olisi mahdollista. Emme kuitenkaan nähneet järjestelmää tositoimissa, joten toimintojen laajuudesta ja käytettävyydestä ei muodostunut kovin selkeää kuvaa.

Arkkitehtuurin osalta OCLC:n tuote vaikutti olevan lähimpänä ajatusta kirjastojen palvelualustasta. Se on pilvipalvelu, joka sisältää sekä elektronisten että painettujen aineistojen hallinnan, tietämyskannan ja linkityspalvelun sekä WorldCat-metatietovarannon. Järjestelmä tarjoaa rajapinnat toiminnallisuuksiin ja tietoihin ja siihen on mahdollista liittää myös kolmannen osapuolen sekä avoimen lähdekoodin komponentteja. Yhteistyötä edistääkseen, OCLC ylläpitää sovellushalleriaa[5], johon kehittäjät eri puolilta maailmaa voivat lisätä luomiaan sovelluksia muiden hyödynnettäviksi.

Metatietojen osalta WorldShare perustuu yhden jaetun tietueen periaatteeseen. Yksittäisillä kirjastoilla on kuitenkin mahdollisuus käyttää kirjastokohtaisia kenttiä, joiden sisältö näkyy pelkästään omille asiakkaille. Kentät ja niiden indeksoiminen on kuitenkin ennalta määritelty (sama pätee kaikkiin pilvipalveluihin). Järjestelmässä on myös konsortiotyöskentelyä tukevia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat esimerkiksi metatietojen ja aineistojen yhteiskäytön sekä asiakastietojen jakamisen.

Esittely jäi suurelta osin mainospuheen tasolle, mikä voi olla viite järjestelmän varhaisesta kehitysvaiheesta. Toisaalta käyttäjäorganisaatioita on jo yli 200, joten tuskin kyse on täysin raakilemaisesta järjestelmästä. On kuitenkin hankala sanoa mitään kouriintuntuvampaa ilman, että pääsee näkemään järjestelmää tai keskustelemaan käyttäjien kanssa. Hollantilainen UKB-konsortio on siirtynyt käyttämään WorldSharea kuluvan vuoden aikan ja ehkä heihin olisi syytä olla yhteydessä.

Ex Libris Alma

Myös Alma on pilvipalvelu, mutta sen konsepti on jossain määrin WorldSharesta poikkeava. Ex Libris korostaa sitä, että Almassa kaikki toiminnot ja aineistot on sisällytetty samaan järjestelmään eikä niinkään tuo esiin toimintojen koostamista vaihdettavista moduuleista. Alma kuitenkin tarjoaa käyttöön myös rajapinnat (toimintoihin ja tietokantoihin), eli varsinaisia esteitä eri toiminnallisuuksien integroimiselle ei pitäisi olla – ainakaan teoriassa. Konseptointi kertoo tietysti jotain siitä, mihin kehittämispanosta kohdennetaan. Alma ei sisällä hakuliittymää ja Finnan liittäminen siihen on Ex Librikseltä saadun tiedon mukaan mahdollista. Tuotantovaiheen kirjastoja on noin 300.

Pääsin aiemmin tänä vuonna tutustumaan Almaan IGeLU-konferenssissa ja LIBIS-konsortiovierailulla (Belgia). Erityisesti jälkimmäinen tuotti paljon arvokasta tietoa kehityksen todellisesta tilanteesta. Yleisesti ottaen LIBIS-asiantuntijat vaikuttivat olevan suhteellisen tyytyväisiä ja myös luottavaisia siihen, että järjestelmä kehittyy heidän toivomaansa suuntaan. Mistään isommista puutteista meille ei raportoitu. Erityisesti potentiaalia nähtiin workflow-pohjaisuudessa sekä mahdollisuudessa automatisoida toimintoja. Toisaalta, keskusteluissa nousi myös esiin se, että täyden potentiaalin realisoituminen edellyttäisi kirjastoilta toimintatapojen uudistamista, mikä on kuulemma osoittautunut vaikeaksi.

Syyskuussa järjestetty IGeLU-konferenssi[6] tuki havaintojani käyttäjäorganisaatioiden tyytyväisyydestä – tai ainakin selkeän tyytymättömyyden poissaolosta (huom. konferenssi on Ex Libriksen spronsoroima). Esityksissä ja keskusteluissa esiin tulleet ongelmat eivät liittyneet niinkään järjestelmän ominaisuuksiin vaan pikemminkin käyttöönottoprojektien hallintaan. Useimmilla käyttöönottaneilla kirjastoilla ei ollut aiempaa kokemusta siirtymisestä pilvipalveluun ja erityisesti datan valmistelu oli monien osalta jäänyt puutteelliseksi. Pilvessä olevan järjestelmän indeksiä ei voida muuttaa, eikä tietokantatason työkaluja ole saatavilla, joten datan valmistelu ennen käyttöönottoa on tärkeää.

Myös Alma tukee metatiedon paikallista kustomointia erillisten lokaalien kenttien avulla. Tiedon saa myös siirrettyä sisään ja ulos eli ulkoisten työkalujen hyödyntäminen datan käsittelyssä on mahdolista. Datan näkökulmasta järjestelmässä on kolme erillistä tasoa: paikallinen (local zone), konsortio (network zone) ja yhteisö (community zone), joiden tarkoituksena on mahdollistaa sekä yksittäisen kirjaston että koko yhteisön tasolla tapahtuva metatiedon hallinta. Virkailijahaussa tulokset esitetään näiden tasojen mukaisesti, kolmella eri välilehdellä. Yhteisötaso sisältää tällä hetkellä vain e-aineistojen metatietoja, joiden sisältö on Ex Libriksen hallinnassa.

Kertoman mukaan, järjestelmä on kärsinyt ajoittaisesta hidastelusta, mikä on varmasti yksi pilveen siirtymisen haittapuolista. Kun palvelimet sijaitsevat järjestelmätoimittajien tiloissa, vasteaikoihin ei voida suoraan vaikuttaa. Ex Libriksen mukaan palvelutasossa on kuitenkin valinnanvaraa: eli rahalla saa lisää nopeutta.

Nykyisille Voyager-kirjastoille siirtyminen Almaan olisi luultavasti näistä helpoin ratkaisu, sillä Ex Librikselle on runsaasti kokemusta Voyager-käyttäjien migroimisesta uudelle alustalle.

Innovative Sierra

Sierran tapauksessa vaikutuksen teki tuotantokäytössä olevien organisaatioiden määrä: kolmessa vuodessa järjestelmä on kerännyt tuhansia asiakaskirjastoja. Mitä ilmeisemmin määrä selittyy sillä, että Sierra on toteutettu osin vanhan Millenium järjestelmän päälle, mikä on helpottanut vanhojen asiakkaiden migraatioita uudelle alustalle. Sierra ei ole pilvipalvelu, vaan sen käyttö perustuu omaan backend asennukseen ja virkailijaohjelmistoihin.

Näyttää siltä, että Innovativen strategiana on ollut olemassa olevan asiakaskunnan säilyttäminen ja vasta toissijaisesti modernin järjestelmän kehittäminen. On mahdollista, että tulevien vuosien aikana Sierra siirtyy pilveen. Jos näin tapahtuu, miten kauan omassa ylläpidossa olevia järjestelmiä tuetaan? Käsittääkseni samankaltaista keskustelua käydään Ex Libriksen Primo-asiakasliittymän ympärillä: yhtiö näkee potentiaalin pilviversion kehittämisessä ja oman asennuksen hankkineet kirjastot voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Tämä on tietysti vain spekulaatiota, mutta ainakin Sierran käyttöliittymää ollaan jo siirtämässä selaimeen.

Sierran valitseminen toisi jotain uutta mutta säilyttäisi myös paljon vanhaa. Mikäli arveluni Innovativen strategiasta pitää paikkansa, tulevaisuus voi tuoda merkittäviä muutoksia järjestelmän arkkitehtuuriin. Sierra on käytössä pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa, eli siihen saattaisi olla mahdollisuus päästä tutustumaan tarkemmin.

Lopuksi

Oman näkemykseni mukaan Alma, WorldShare ja Sierra muodostavat käsitellyistä järjestelmistä vahvimman kolmikon. Vakuuttavin esittely nähtiin Ex Librikseltä, joka toisaalta myös tuntee hyvin suomalaiset korkeakoulukirjastot. WorldSharen kohdalla epäilyksiä herätti demon poissaolo. Sierran kohdalla epäselvyydet kohdistuvat arkkitehtuuriin ja järjestelmän tulevaisuuteen. Toisaalta, mikäli pilvipalvelu ei tule kysymykseen, Sierra tarjoaa vaihtoehdoista ainoan omaan ylläpitoon perustuvan ratkaisun.

Johtopäätökset riippuvat oikeastaan siitä, milloin järjestelmän hankinta tulee ajankohtaiseksi. Jos päätös lykätään 3 – 5 vuoden päähän, markkinatilanteessa voi tapahtua yllättäviä muutoksia. Todennäköistä kuitenkin on, että nyt vahvoilla olevat järjestelmät menestyvät myös tulevaisuudessa. Kirjastojärjestelmiin sitoudutaan yleensä yli kymmeneksi vuodeksi, joten etumatka on valttia. Olemassa olevat asiakkaat rahoittavat järjestelmien tulevan kehityksen, joten suuret käyttäjämäärät toimivat vakuutena elinvoimaisuudesta. Luultavasti WorldShare, Alma ja Sierra ovat tulevien vuosien markkinajohtajia.

Kuali OLE voi olla joukon musta hevonen. Onko siitä kirjastojen yhdessä kehittämäksi, avoimeksi palvelualustaksi vai kaatuuko hanke omaan mahdottomuuteensa? Järjestelmä kaipaa kipeästi uusia käyttöönottoja, jotta kriittinen käyttäjämassa ylittyisi ja hanke pysyisi liikkeessä. Tuleva vuosi kertoo jo jotain, kun saamme tietoa nykyisten käyttöönottajien kokemuksista.

Selvää on, että viiden vuoden päästä tässä käsitellyt järjestelmät ovat jo kypsässä keski-iässä ja seuraavatkin saattavat jo olla suunnittelupöydällä. Enää emme ehdi varhaisten vaihtajien mukaan ja suuri muuttoliike tapahtunee seuraavien vuosien aikana. Viiden vuoden päästä olemme jo jälkijunassa.

Riskien, kustannusten ja hyötyjen tarkastelun yhteydessä olisi hyvä pohtia vastausta esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

  • Miltä kirjastojärjestelmien markkinat näyttävät: ovatko ratkaisut niin kypsiä, että perusteltu valinta on mahdollista tehdä?
  • Minkälaisia uusien järjestelmien kokonaiskustannukset ovat suhteessa nykyisiin?
  • Millä tavoin uudet järjestelmät tehostavat toimintaa tai parantavat asiakkaiden saamaa palvelua? Mistä jäämme paitsi käyttämällä seuraavat vuodet vanhoja järjestelmiä?

 

Tekstissä viitatut verkkosivut:

  1. Euroopan tietoturvaviraston pilvipalveluta käsitteltvä julkaisu: https://resilience.enisa.europa.eu/cloud-security-and-resilience/publications/cloud-computing-benefits-risks-and-recommendations-for-information-security
  2. Robert McDonaldin (Kuali) esitys kirjastoverkkopäiviltä: https://www.doria.fi/handle/10024/100150
  3. Kuali OLE kehityksen roadmap: http://www.kuali.org/ole/roadmap
  4. Tietoa Kuali-hankkeen rahoituksesta: http://www.kuali.org/about/financials
  5. OCLC:n sovellusgalleria: http://oclc.org/developer/gallery.en.html
  6. IGeLU-konferenssin 2014 sivut: http://igelu.org/archives/4699

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Markku Heinäsenaho, tietojärjestelmäpäällikkö
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: markku.heinasenaho[at]helsinki.fi

 

Leave a Reply

Theme by Anders Norén