Ajankohtaista meiltä ja muualta

koonnut Jyrki Ilva
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201506029975

 

Uudet kirjastojärjestelmät

Vaikka UKJ-hanke päättyi, keskustelu uudesta kirjastojärjestelmästä jatkuu. Markku Heinäsenaho pohti aihetta edellisessä Tietolinjassa, mutta samoihin aikoihin joulun alla 2014 myös UKJ-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Sinikka Luokkanen kirjoitti hankkeen vaiheista artikkelin ammattikorkeakoulujen Kreodi-verkkolehteen otsikolla ”UKJ – ja kuinkas siinä näin kävi?

Avoimen lähdekoodin Koha-kirjastojärjestelmän ympärillä on ollut alkuvuoden aikana kovasti aktiivisuutta, ja siihen liittyvä kansallinen yhteistyö on yleisten kirjastojen keskuudessa tiivistynyt mm. ”Kohti Kohaa” -hankkeen myötä. Joensuussa 22.-23. toukokuuta järjestetyssä Koha-seminaarissa (ks. esityskalvot ja videot) oli paikalla olleiden mukaan innostunut tunnelma. Mukana oli väkeä yleisten kirjastojen lisäksi muiltakin sektoreilta.

Tuore uutinen kertoo, että (Oulun seudun) OUTI-kirjastot ovat päättäneet ottaa Kohan käyttöön vuodenvaihteessa 2015/2016.

Raportti ORCID-tunnisteen käyttöönotosta lausuntokierroksella

OKM:n viime syksynä käynnistämän, tutkijan identifointia selvittäneen jatkohankkeen loppuraportti (”ORCID:in käyttöönotto Suomessa”) valmistui huhtikuussa ja ennätti jo käydä lausuntokierroksellakin. Asia herätti selvästi suurta mielenkiintoa, sillä lausuntoja saatiin yli neljäkymmentä. Raportti on luettavissa CSC:n wikissä.

Raportissa suositellaan, että kansainvälinen ORCID-tunniste otetaan käyttöön tutkijoiden tunnisteena suomalaisissa tutkimusorganisaatioissa. Ehdotetussa mallissa tunnisteen käyttöönotto toteutetaan ”alhaalta päin” siten, että tutkija päättää itse tunnisteen luomisesta. Vaikka näin ei päästä täydelliseen kattavuuteen, tutkijalähtöisyydellä voidaan välttää henkilötietojen välittämiseen (ORCID:in palvelimet sijaisevat USA:ssa) liittyviä potentiaalisia tietosuojaongelmia, ja samalla lisätä todennäköisyyttä sille että tutkija käyttää tunnistetta aktiivisesti omassa julkaisutoiminnassaan.

Monessa muussa Euroopan maassa ollaan tällä hetkellä ORCID:in osalta suurin piirtein samassa tilanteessa kuin Suomessakin. Selvityksiä on tehty ja ratkaisuja mietitty, mutta laajamittaiset käyttöönottoprojektit ovat vasta alkamassa. ORCID-organisaatio on satsaamassa voimakkaasti tunnisteen kansainvälisen käyttöönoton tukemiseen (ks. mm. huhtikuinen uutinen tarkoitukseen saadusta rahoituksesta).

Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen kuulumisia

OKM:n viime vuonna käynnistämä Avoin tiede ja tutkimus -hanke (ATT) edistää tutkimusaineistojen, julkaisujen ja menetelmien avoimuutta laajalla rintamalla. Hankkeessa tuotetun avoimen tieteen käsikirjan uusi versio on parhaillaan kommentoitavana verkossa. ATT:n puitteissa on myös toiminut syksystä lähtien useita työryhmiä, jotka ovat vähitellen saamassa raporttinsa valmiiksi. Näistä julkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen -työryhmän raportti on jo saatavilla lopullisena versiona, vaikuttavuusselvitystyöryhmän raporttiin (ks. CSC:n wiki) saattaa olla tulossa vielä pieniä tarkistuksia.

Kuten jokin aika sitten ilmestyneessä Kirjastoverkkopalveluiden uutiskirjeessä 2/2015 jo kerrottiin, Kansalliskirjasto on saanut ATT:n puitteissa rahoitusta laaja-alaiseen TAJUA-hankekokonaisuuteen. Lisäksi Kansalliskirjastolla on rahoitus Tieteellisten seurain valtuuskunnan kanssa toteutettavaan yhteishankkeeseen (ks. artikkeli tässä Tietolinjassa) ja kirjasto vastaa myös avoimen tieteen koulutusten koordinoinnista (ks. erillinen uutinen).

Alkuvuonna toteutetussa Tieto käyttöön -haussa OKM myönsi yhteensä yli miljoona euroa viiteen eri hankkeeseen (joukossa myös kirjastojen hankkeita). Lisäksi CSC:llä on kehitetty useita tutkimusdataan ja sen hyödyntämiseen liittyviä palveluita (mm. Ida, Etsin ja Avaa) ja Helsingin yliopiston kirjasto on käynnistänyt Tuuli-hankkeen, jossa kehitetään tutkijoille tarkoitettua, aineistonhallintasuunnitelmien tekoon soveltuvaa työkalua.

ATT-hankkeen toimintaa voi seurata hankkeen verkkosivuston kautta, http://avointiede.fi.

Digitaaliset ihmistieteet

Avoimen tieteen rinnakkaisilmiönä myös digitaalisten ihmistieteiden tutkimus on saanut viime aikoina runsaasti huomiota. Suomen akatemia on käynnistänyt Digitaaliset ihmistieteet -ohjelman ja myös Helsingin yliopisto on panostamassa alueen tutkimukseen, aiemmin perustetun digitaalisten aineistojen tutkimuksen professuurin lisäksi. Aihepiirin liittyvän tutkimuksen tilannetta ja suuntauksia kansallisella tasolla hahmoteltiin Anna Haverisen ja Jaakko Suomisen helmikuussa Ennen & nyt -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa ”Koodaamisen ja kirjoittamisen vuoropuhelu? – Mitä on digitaalinen humanistinen tutkimus”.

Helsingin yliopistoon perustettua digitaalisten aineistojen tutkimuksen professuuria hoitaa tällä hetkellä Timo Honkelan sijaisena aatehistorioitsija Mikko Tolonen, joka on yhdessä Eetu Mäkelän kanssa ollut mukana järjestämässä monia aihepiiriin liittyviä tapahtumia (ks. myös Tolosen ja Mäkelän huhtikuussa FinElib-päivässä pitämä esitys, ”Laajojen historiallisten aineistojen louhinnan mahdollisuudet ja pullonkaulat”, myös videona). Professori tekee läheistä yhteistyötä etenkin Kansalliskirjaston Mikkelin digitointikeskuksen kanssa. Digitaaliseen humanistiseen tutkimukseen liittyen on järjestetty erilaisia seminaareja, keskustelutilaisuuksia, työpajoja ja hackathoneja – ks. esim. Tuula Pääkkösen toukokuussa Digitaalinen kirjasto -blogiin kirjoittama raportti ”DHH15 – Digitaalisten ihmistieteiden hackathon”.

Kansalliskirjasto on suunnittelemassa omaa strategiaansa digitaalisten ihmistieteiden tutkimukseen liittyen. Kirjasto on jo pitkään digitoinut omia kokoelmiaan ja se vastaa myös suomalaisten verkkoaineistojen arkistoinnista. Lisäksi kirjasto on jo aiemmin tehnyt yhteistyötä digitaalisten ihmistieteiden metodeja hyödyntävien tutkijoiden kanssa, tuoreimpana esimerkkinä Koneen säätiön rahoittama Sukukielten digitointiprojekti ja sen Venäjällä digitoiduille suomalais-ugrilaisille aineistoille rakentama Fenno-Ugrica-palvelu. Projekti on esillä myös kesällä Australiassa järjestettävässä suuressa kansainvälisessä Digital Humanities 2015 -konferenssissa.

Lisenssimaksuista open access -julkaisemisen tukemiseen?

Kansainvälisellä tasolla keskustelu open access -julkaisemisesta käy tällä hetkellä kiivaana. Yksi mielenkiintoisimmista viime aikojen puheenvuoroista on Ralf Schimmerin, Kai Karin Geschuhnin ja Andreas Voglerin artikkeli ”Disrupting the subscription journals’ business model for the necessary large-scale transformation to open access”, jossa pyritään osoittamaan, että siirtyminen kattavaan open access -julkaisemiseen olisi mahdollista siirtämällä kirjastojen tällä hetkellä lisenssimaksuihin käyttämät rahat globaalisti open access -lehtien kirjoittaja- ja tukimaksuihin. Tätä on toki esitetty moneen otteeseen aikaisemminkin, mutta Max Planck Digital Libraryn kokemuksia hyödyntävässä paperissa ajatukselle tarjotaan aiempaa vankempaa konkreettista evidenssiä.

Maailman johtaviin open access -tutkijoihin kuuluva Bo-Christer Björk on puolestaan tuoreimmassa artikkelissaan perehtynyt ns. megalehtien tilanteeseen (megalehdistä yleisesti ks. Digitaalinen kirjasto -blogin merkintä parin vuoden takaa). PeerJ-palvelussa ilmestyneen artikkelin otsikko ”Have the “mega-journals” reached the limits to growth?” viittaa siihen, että muutama vuosi sitten maailman ylivoimaisesti suurimmaksi tieteelliseksi julkaisukanavaksi kasvaneen PLoS One -lehden kasvu pysähtyi viime vuonna ja sen artikkelimäärä – joka on toki edelleen tavattoman suuri – on kääntynyt hienoiseen laskuun. Björkin aineisto kattaa muutkin keskeiset megalehdet tai sellaisiksi pyrkivät julkaisukanavat.

Megalehdet ovat toistaiseksi olleet pääasiassa luonnontieteellisen alan ilmiö, mutta parin-kolmen vuoden valmisteluvaiheen jälkeen myös humanistisen alan megalehdeksi suunniteltu Open Library of Humanities on aloittamassa varsinaista toimintaansa. Alhaalta päin yksittäisten tutkijoiden käynnistämänä projektina liikkeelle lähtenyt lehti/palvelu on onnistunut värväämään itselleen arvovaltaiset tukijoukot. Toisin kuin luonnontieteellisen alan vastineensa, Open Library of Humanities ei aio ottaa käyttöön artikkelikohtaisia kirjoittaja- tai käsittelymaksuja, vaan se pyrkii toimimaan kirjastojen maksamien vapaaehtoisten tukimaksujen varassa. Ajatuksena on hyödyntää megalehden tarjoamaa teknistä ja toiminnallista infrastruktuuria myös rakentamalla sen päälle erillisiä selkeämmin profiloituja ja brändättyjä lehtiä (”overlay journals”), jotka voivat olla myös jo olemassaolevia lehtiä, jotka siirtyvät toimimaan megalehden yhteydessä. Open Library of Humanitiesin perustajiin kuuluva Caroline Edwards piti huhtikuussa Malmössä Mötesplats Open Access -konferenssissa erinomaisen keynote-esityksen, jossa hän pohti yleisemminkin humanistisen julkaisukulttuurin uudistamiseen liittyviä kysymyksiä (ks. myös YouTube-video esityksestä).

Nykyiseen lisenssimaksuihin pohjautuvaan tieteellisen kustantamisen toimintamalliin liittyvistä ongelmista saatiin puolestaan jälleen uusi muistutus huhtikuun lopulla, kun maailman suurin tieteellinen kustantaja Elsevier julkisti uuden rinnakkaistallennusta koskevan politiikkansa. Vaikka siinä luovuttiin joistakin aiemmista kummallisuuksista organisaatiokohtaisiin mandaatteihin liittyen, uusia linjauksia on kuitenkin tulkittu selkeinä askelina taaksepäin kohti rinnakkaistallentamisen aiempaa tiukempaa rajoittamista ja tutkijoiden toiminnan sääntelyä, ks. esim. Kevin Smithin analyysi, ”Stepping back from sharing”.

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.