Open Repositories 2015: Julkaisuarkistoja Indianapolisissa

Jyrki Ilva
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015092113664

 

Kuten moni varmaan hyvin muistaa, viime vuoden Open Repositories -konferenssi järjestettiin Helsingissä. Tänä vuonna loikattiin taas valtameren taakse USA:han, eli tarkemmin sanottuna Indianan osavaltion pääkaupunkiin Indianapolisiin. Open Repositories 2015 järjestettiin viime vuoden konferenssin tapaan kesäkuun toisella viikolla, tällä kertaa viiden päivän sijaan nelipäiväisenä, maanantaista torstaihin.

Indianapolis, konferenssikaupunki

Kansalliskirjastolaisia lensi Indianapolisiin kaksi, sillä minun lisäkseni mukana oli Anis Moubarik. USA:n keskilännen arvaamaton kesäsää tosin hankaloitti matkantekoa sen verran, että viimeisellä osuudella sunnuntai-iltana lentomme Chicagosta Indianapolisiin oli ukkosmyrskyn takia peruttu. Minä sain onnekkaasti viimeisen vapaan paikan paria tuntia myöhäisemmältä lennolta, mutta Anis joutui monen mutkan jälkeen odottamaan jatkolentoa Chicagossa aamuun asti. Meidän lisäksemme paikalla oli kolmantena suomalaisosallistujana Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston Tuomas Alaterä, joka oli juuri valittu IASSIST:in uudeksi presidentiksi ja joka päivysti myös järjestön sponsoripöydän ääressä.

indy-downtown3indy-downtown1

Suomessa lähinnä autokilpailuistaan tunnettu Indianapolis on Helsinkiin verrattuna asukasluvultaan selkeästi isompi, mutta paikan päällä tämä ei ollut ihan ilmeistä. Downtownin korkeat rakennukset rajautuivat noin puolen kilometrin säteelle, ja vaikka siellä oli hotelleja, ravintoloita ja muutakin ajanvietettä, ainakin näin kesäkuumalla ihmisiä oli liikkeellä suhteellisen vähän. Asuimme tosin konferenssihotellissa, joka oli jo sinällään jättimäisen iso, eli eipä minunkaan olisi periaatteessa tarvinnut juuri liikkua ulkoilmassa. Laajemmin kaupungin muita alueita pääsi näkemään lähinnä vain bussin ikkunasta matkoilla lentokentälle ja keskiviikkoiltana paikallisessa taidemuseossa järjestetylle konferenssi-illalliselle.

Ennen konferenssia järjestäjille oli aiheutunut runsaasti yllättävää päänvaivaa Indianan osavaltion lainsäädännöstä, sillä paikallinen kuvernööri oli ajanut alkuvuodesta läpi säädöksen, jossa yrityksille ja yhteisöille annettiin uskonnonvapauden nimissä oikeus olla palvelematta vääränlaisiksi katsomiaan ihmisryhmiä. Säädöksen tulkittiin olevan suunnattu etenkin seksuaalivähemmistöjä vastaan, ja koska kyseessä oli ennakkotapaus, jonka esimerkkiä muiden osavaltioiden epäiltiin seuraavan, siitä tuli USA:ssa kansallisen tason kysymys, johon otettiin kantaa aina yritysmaailman huippunimiä myöten.

Tilanteen seurauksena monet amerikkalaisyritykset ja myös toiset osavaltiot asettivat Indianan pikavauhtia boikottiin ja kielsivät mm. matkustamisen sinne julkisilla varoilla. Vaikka Indianapolisin kaupunki asettui pormestarinsa johdolla vastustamaan osavaltion linjauksia, konferenssijärjestäjien näkökulmasta tilanne oli hankala – varsinkin kun yllättävän monet julkaisuarkistoyhteisön avainhenkilöistä ovat olleet hyvinkin aktiivisesti mukana seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavassa toiminnassa. Niinpä OR-konferenssien ohjausryhmä piti asiasta hätäkokouksen ja julkaisi siihen liittyen oman kannanottonsa. Osallistujilta ennätti tulla jo huolestuneita kyselyitä ja joku yksittäinen boikotti-ilmoituskin, mutta onneksi tilanne ratkesi lopulta siihen, että Indianan osavaltio muutti eri puolilta tulleen painostuksen tuloksena omaa linjaustaan.

DSpacen kehitystyö uusille urille

Maanantaina osallistuimme Aniksen kanssa DSpace-ohjelmiston kehittäjien ja käyttäjien kokoukseen, jossa keskusteltiin sen kehitystyön suuntaviivoista. Keskustelu jatkui torstaina DSpacen käyttäjäryhmän sessioissa. Viime vuonna Helsingissä DSpace-leirin tunnelmat olivat melko lailla pessimistisiä, mutta nyt meille esiteltiin suunnitelmaa siitä (ks. esityskalvot), miten kehitystyön umpikujia voitaisiin saada ratkaistua.

DSpace-käyttäjiä edustavan DCAT-työryhmän puheenjohtaja Maureen Walsh (Ohio State University) esitteli DSpacen tulevan fokuksen ja prioriteettien määrittelemiseksi tehtyä työtä. Kuten jo vuosi sitten todettiin, ohjelmisto ei voi yrittää olla kaikkea kaikille, vaan sen kehitystyössä pyritään keskittymään julkaisuarkistokäytön kannalta oleellisiin perusominaisuuksiin ja modulaarisuuden lisäämiseen siten, että peruskokoonpanon ulkopuolelle jäävät lisätoiminnallisuudet voidaan kytkeä siihen teknisten rajapintojen kautta.

DSpacen kehitystyön koordinoinnista jo pitkään vastannut Tim Donohue (DuraSpace) kävi läpi tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Donohuen mukaan loppuvuodesta valmistuva DSpace 6.0 on viimeinen tähänastisella ”bring us what you have”-tyyppisellä toimintamallilla tuotettu DSpace-versio. Vuotta myöhemmin ilmestyvästä versiosta DSpace 7.0 alkaen ohjelmistoa kehitetään ohjatummin siten, että kehitystyön prioriteettien valinnassa noudatetaan yhteisesti muotoiltua tiekarttaa.

dspace7-1

Tim Donohue ja DSpace 7.0:n aikataulu

Uudistuksessa on otettu mallia Fedorasta, jonka kehitystyö oli muutama vuosi sitten ajautunut umpikujaan. Tilanteesta päästiin ulos siten, että Fedoraa käyttävät suuret amerikkalaisyliopistot saatiin sitoutettua mukaan tukemaan ja rahoittamaan ohjelmiston kehitystä, ja se koodattiin parissa vuodessa kokonaan uusiksi (Fedora 4). Nyt vastaavaa mallia yritetään soveltaa myös DSpacen puolella. Keskeiset kehitystyötä tekevät organisaatiot onkin saatu mukaan hankkeeseen, vaikka siihen liittyy toki edelleen paljon kysymysmerkkejä. Yksi meillekin tuttu haaste on se, että versiopäivityksiin liittyvän työmäärän vuoksi suuri osa DSpace-arkistoista on monissa tapauksissa useitakin versioita perässä vuosittain ilmestyvistä uusimmista versioista. Tällöin osallistuminen uusimpaan versioon tehtävien uusien ominaisuuksien kehitystyöhön on monessa tapauksessa haastavaa.

Toisin kuin Fedoran kohdalla tehtiin, koko DSpacea ei ole tarkoitus koodata uudestaan. Radikaalein suunniteltu muutos on kokonaan uuden käyttöliittymän rakentaminen. DSpace-yhteisö on jo pitkään jakautunut kahteen suurin piirtein yhtä suureen leiriin sen mukaan, käytetäänkö alkuperäistä JSP-pohjaista käyttöliittymää vai vajaat kymmenkunta vuotta sitten lanseerattua XML-pohjaista käyttöliittymää (Manakin). Koska kumpikin tämänhetkisistä käyttöliittymistä perustuu osin vanhentuneisiin teknisiin ratkaisuihin, tilanne on päätetty ratkaista siten, että kummastakin luovutaan ja niiden sijasta kehitetään uusi modernia teknologiaa hyödyntävää käyttöliittymä. Jotta kehittäjäyhteisö saataisiin aktivoitua mukaan suunnitteluun, mahdollisia teknisiä ratkaisuja esitteleviä prototyyppejä päätettiin kerätä sittemmin jo avatun haastekilpailun avulla. Käyttöliittymä on tarkoitus saada valmiiksi siten, että se saadaan mukaan puolentoista vuoden päästä ilmestyvään DSpace 7.0:aan.

dspace-7-2

DSpace 7.0:n kehitystyön tärkeimmät prioriteetit.

Muita Donohuen esittelemässä tiekartassa esille nostettuja keskeisiä kehityskohteita olivat virkailijakäyttöliittymän tarjoamien konfigurointimahdollisuuksien lisääminen, ohjelmiston modulaarisuuden lisääminen, kokoelmahierarkian yksinkertaistaminen (ei enää erillisiä yhteisö- ja kokoelma-kategorioita!) ja ulkoisiin järjestelmiin tehtävien integraatioiden helpottaminen. Lisäksi Donohue listasi muitakin pidemmän aikavälin kehittämistarpeita ja -toiveita, joista useimmat todennäköisesti toteutetaan vasta DSpace 7:ää seuraavissa versioissa.

Google Scholar ja julkaisuarkistot

Google ja Google Scholar ovat julkaisuarkistoaineistojen näkyvyyden ja löydettävyyden kannalta keskeisiä palveluita – esim. omat tilastomme kertovat, että ylivoimainen enemmistö palveluidemme käyttäjistä tulee suoraan aineistoihin Googlen kautta, usein käymättä millään muulla palvelumme sivulla. Niinpä Google Scholarin ”isän” Anurag Acharyan keskiviikkoaamuinen esitys herätti jo etukäteen paljon mielenkiintoa.

Aloite esiintymiseen oli tullut poikkeuksellisesti Acharyan puolelta, alun perin jo toista vuotta sitten ennen Helsingin konferenssia. Helsinkiin hänellä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta tulla paikan päälle, mutta nyt hän oli kuitenkin mukana statuksella ”featured speaker”.

Aiemmin urallaan myös tietojenkäsittelytieteen professorina toiminut intialaistaustainen Acharya vastasi aikoinaan koko Googlen indeksoinnista, mutta keskittyi kymmenkunta vuotta sitten omana projektinaan käynnistämänsä Google Scholarin kehittämiseen. Vaikka Scholarilla toki on Googlen tekninen infrastruktuuri tukenaan, se ei sinällään ole Googlen mittakaavassa mikään iso palvelu – Acharyan tiimissa on käytännössä kymmenkunta työntekijää.

acharya

Anurag Acharya

Acharyan puheenvuoron aikana kävi selväksi miksi hän oli halunnut tulla puhumaan julkaisuarkistoihmisille. Hän tarkasteli julkaisuarkistoaineistojen haravointia Googlen ja Google Scholarin näkökulmasta ja nosti esiin useita palveluiden haravoitavuuteen liittyviä käytännöllisiä haasteita sekä suositteli niihin liittyviä parhaita käytäntöjä. Vaikkei kaikista näkemyksistä samaa mieltä olisikaan, esityksen konkreettisuus ja yksityiskohtaisuus tekivät siitä erittäin mielenkiintoisen, ja se herätti paljon keskustelua myös jälkikäteen, mm. Twitterissä.

Acharya vertaili esityksessään myös julkaisuarkisto-ohjelmistojen haravoitavuutta – EPrints oli hänen mukaansa ykkönen, kun taas Elsevierin Pure oli indeksoinnin kannalta ongelmallisin. DSpacen osalta aiemmat ongelmat on korjattu ohjelmiston tuoreimmissa versioissa (joihin myös Kansalliskirjaston palveluissa käytössä oleva DSpace 3 kuuluu), jotka tukevat myös Googlen SiteMapsien käyttöä. Erityisen paljon keskustelua herätti Acharyan kielteinen kanta alkuperäisiin pdf-tiedostoihin monissa julkaisuarkistoissa lisättyjen standardimuotoisten kansilehtien suhteen – hänen mukaansa ne pikemminkin hankaloittavat Googlen tekemää indeksointia kuin päinvastoin.

Esitystä seuranneessa keskustelussa Acharyalta kysyttiin mm. Scholarin suhteesta tutkimusdatan indeksointiin. Acharya totesi suoraan, ettei Scholar ole ainakaan toistaiseksi aikeissa ottaa tutkimusaineistoja indeksoinnin piiriin – tutkimusaineistot ovat liian epämääräisiä ja hajanaisia, eikä Scholar pystyisi antamaan niistä niin kattavaa tai jäsenneltyä kuvaa että niiden ottaminen mukaan olisi mielekästä.

Archaryan esitys ja sitä seuranneet kysymykset löytyvät videoituina verkosta, samoin hänen esityskalvonsa.

Muuta mieleenjäänyttä

Edellinen viikko oli ollut Helsingin päässä sen verran kiireinen, että oma keskiviikkoinen esitykseni (”Repositories and ETDs – a Success Story From Finland”) oli vielä maanantaiaamuna aivan alkutekijöissään. Vaikka kyseessä oli tällä kertaa vain lyhyt 24×7-esitys, jouduin käyttämään parin ensimmäisen päivän aikana aikaa myös sen tekemiseen ja harjoitteluun, ja missasin joitakin sellaisia esityksiä joita olisin oikeastaan halunnut olla kuuntelemassa. Toisaalta päällekkäistä ohjelmaa oli perinteiseen tapaan muutenkin niin paljon, ettei tätä olisi voinut millään välttää kokonaan.

Ohjelmassa oli mm. mielenkiintoinen sessio kuvien ja niihin liittyvien oikeuksien hallinnasta sekä muitakin digitoituun kulttuuriperintöön ja digitaalisten dokumenttien annotointiin liittyviä esityksiä. Lisäksi tarjolla olisi ollut linkitettyä avointa dataa, integraatioita muihin järjestelmiin, tutkimusdatan hallintaa ja pitkäaikaissäilytystä.

Google Scholarin ohella globaaleista hakupalveluista oli esillä juuri kymmenen vuotta täyttänyt Bielefeld Academic Search Engine eli BASE (ks. Dirk Pieperin ja Friedrich Summannin esitys). Suomalaisittain mielenkiintoista on, että palvelu on toteutettu Finnan tavoin VuFind-ohjelmistolla, vaikka BASE:n indeksi on kertaluokkaa isompi kuin Finnalla, yli 70 miljoonaa dokumenttia. BASE haravoi metadataa monista eri lähteistä, ja esim. julkaisuarkistot – ml. suomalaiset julkaisuarkistot – ovat mukana varsin kattavasti. BASE lienee tällä hetkellä laajin julkaisuarkistojen kuvailutietoja OAI-PMH-protokollan avulla haravoiva hakupalvelu. Toisaalta kattavuuden kääntöpuoli on se, että data on monelta osin varsin heterogeenistä, eikä tietueissa ole yhdenmukaista tietoa esim. julkaisutyypistä tai edes siitä, onko metatiedoissa kuvattu julkaisu vapaasti saatavilla.

base-question

Yleisön joukosta esitettiin kysymyksiä Friedrich Summannille.

OR2016:lla oli ennätysmäärä sponsoreita ja sponsorituloja, mikä selittyi osin sillä, että USA:n keskilännen isot yliopistokirjastot olivat päättäneet joukolla tukea sen järjestämistä. Mielenkiintoisia uusia sponsoreita olivat myös mm. Thomson Reuters ja Elsevier, joita yritimme lähestyä jo viime vuoden konferenssin yhteydessä, mutta jotka eivät vielä silloin tulleet mukaan.

Thomson Reuters oli paikalla markkinoimassa Converis-tutkimustietojärjestelmäänsä, kun taas Elsevier mainosti yhteistyömahdollisuuksia aineistojen siirtämisessä kustantajan palvelusta julkaisuarkistoon. Elsevierin edustajana paikalla oli yhtiön open access -asioiden vastuuhenkilö Alicia Wise, jolla oli jo tekeillä olevaa yhteistyötä esittelevä posteri yhdessä Floridan yliopiston kanssa. En huomannut, että open access -väen perinteisesti vierastaman Elsevierin läsnäolo olisi herättänyt paikan päällä ainakaan isompaa keskustelua, mutta sen tarjoamiin yhteistyösopimuksiin kohdistuu kuitenkin väistämättä monenlaisia epäluuloja.

Varsinaisten sponsorien lisäksi myös ORCID ja Digital Public Library of America (DPLA) olivat näkyvästi esillä konferenssissa. ORCID oli mukana jo Helsingissä, ja ORCID-tunnisteista on OR-konferensseissa muutenkin puhuttu jo vuosien ajan, mutta Europeanan amerikkalainen vastine DPLA oli uudempi tulokas. DPLA:n paikalla olleet edustajat Mark Matienzo ja Rachel Frick ovat tosin olleet OR-kuvioissa näkyvästi mukana jo aiemmalla työurallaan, joten he olivat todellisuudessa kaikkea muuta kuin ensikertalaisia. Matienzo ja Frick pitivät Repository Rants and Raves -sessiossa esityksen DPLA:n haravoimien aineistojen käyttöoikeustietojen yhdenmukaistamiseen liittyvistä haasteista (ks. video). Tuttua asiaa siis myös meidän Finna-kuvioidemme näkökulmasta.

dpla-presentation

Rachel Frick ja Mark Matienzo

DPLA:n läsnäoloa selitti kuitenkin myös Hydra-in-a-Box. Kyseessä on DPLA:n, DuraSpacen ja Stanfordin yliopiston yhteishanke, jossa Fedoran Hydra-käyttöliittymän pohjalta pyritään kehittämään DSpacea ja EPrintsiä vastaava helposti käyttöönotettava seuraavan sukupolven julkaisuarkisto-ohjelmisto, joka kuitenkin taipuu niitä monipuolisempiin käyttötarkoituksiin. Ohjelmistoa on tarkoitus kehittää siten, että se soveltuu digitaalisten aineistojen hallintajärjestelmäksi DPLA:ssa mukana oleville organisaatioille. Hanke sai keväällä merkittävän rahoituksen IMLS:ltä (Institute of Museum and Library Services), ja ohjelmistopaketin pitäisi valmistua parin vuoden kuluessa. Yhteistyö oli sen verran tuoretta perua, ettei siitä ollut Indianapolisissa vielä mukana yhtään esitystä, mutta hankkeen avainhenkilöt kuljeskelivat kuitenkin konferenssipaikalla ”Ask me about Hydra-in-a-Box”-kyltit rinnassaan.

Hydra ja Fedora olivat viime vuoden tapaan muutenkin hyvin esillä, mikä ei ollut millään tavalla yllättävää, sillä niiden käyttäjäkunta painottuu toistaiseksi melko suurelta osin USA:han. Hydran kanssa rinnakkaisen Islandora-käyttöliittymän näkyvyys oli sen sijaan tällä kertaa vähäisempi. Tämä johtui varmasti osin siitäkin, että Islandoralla oli oma viisipäiväinen konferenssinsa myöhemmin kesällä.

Muista julkaisuarkisto-ohjelmistoista EPrintsillä oli oma käyttäjäryhmänsä myös Indianapolisissa, Inveniolla taas ei. Inveniolla ei toistaiseksi juuri ole amerikkalaisia käyttäjiä, joten käyttäjäryhmän tuominen sinne ei olisi ollut mielekästä. Juttelin Invenion pääkehittäjiin kuuluvan Tibor Simkon (CERN) kanssa, ja hänen mukaansa Invenio on todennäköisesti jälleen mukana ensi vuonna, kun konferenssi on taas Euroopassa.

Konferenssijärjestäjien näkökulmaa

Olin itse vastuussa viime vuoden konferenssijärjestelyistä, ja tälläkin kertaa mukana sekä konferenssin ohjausryhmässä että ohjelmatyöryhmässä, joten tapahtumaan oli vaikea suhtautua ihan pelkkänä osallistujana. Yritin parhaani mukaan olla vertailematta liikaa tätä ja viime vuotta, mutta aivan kokonaan sitä ei kuitenkaan voinut välttää. Yleisesti ottaen kaikki meni oikein hyvin. Paikallista järjestelykomiteaa vetänyt Jon Dunn (University of Indiana) ja ohjelmasta vastanneet program chairit – tänä vuonna William Nixon (University of Glasgow), Holly Mercer (University of Tennessee) ja Imma Subirats (FAO) – olivat tehneet hyvää työtä, ja joissakin asioissa (mm. wifin toimivuus) onnistuttiin jopa petraamaan viime vuodesta.

or2015-conf-dinner

Konferenssi-illallinen järjestettiin Indianapolis Museum of Artin tiloissa.

Tämä oli kymmenes Open Repositories -konferenssi, minkä kunniaksi OR-ohjausryhmän erovuorossa ollut puheenjohtaja Carol Minton-Morris (DuraSpace) kävi omassa puheenvuorossaan läpi konferenssin historiaa. Minton-Morrisin keskeinen sanoma oli se, että ohjelmistojen ja toimijoiden välisten kilpailuasetelmien sijaan julkaisuarkistoihmiset ovat vuosien kuluessa vähitellen yhä enemmän ymmärtäneet olevansa osa samaa yhteisöä, joka pyrkii kohti samoja yhteisiä päämääriä.

OR-konferenssien menestystä puolestaan selittää se, että sen formaattia on vuosien varrella vähitellen kehitetty sen perusteella mikä edellisissä konferensseissa on toiminut ja mikä ei. Verrattuna Helsinkiin tämän vuoden merkittävimmät uudistukset olivat se, että konferenssi oli vain nelipäiväinen viiden päivän sijaan, perinteisen Developer Challengen konseptia oli muokattu siten että sen nimi oli nyt Ideas Challenge, ja pääkonferenssin ohjelmaan oli lisätty erillinen erityisesti kehittäjille suunnattu Developer Track.

Vaikka aikataulu oli nelipäiväisyyden vuoksi tiukka ja esim. ohjelmassa vuosikaudet ollut postereiden ennakkoesittelysessio (”Minute Madness”) oli tällä kertaa jouduttu jättämään pois, kokonaisuus tuntui toimivan hyvin, ja konferenssi sai osallistujille tehdyssä kyselyssä pääosin erinomaista palautetta. Ideas Challengen katselmus minulta jäi tosin näkemättä, koska oma esitykseni oli samaan aikaan toisessa salissa, mutta vaikka varsinainen koodaaminen oli viime vuoden palautteen tukemana jätetty kilpailusta pois, ideoiden kehittely oli ilmeisesti ollut hauskaa. Katselmuksessa esiteltyjen ideoiden yleisöltä saamat taputukset ja hurraukset kuuluivat seinän läpi myös naapurisaliin. Missasin myös Developer Trackin sessiot, mutta Aniksen ja muidenkin kommenttien perusteella ne olivat onnistunut uudistus, joka paikkasi osaltaan sitä, että Developer Challenge oli muuttunut Ideas Challengeksi.

dev-challenge-winners

Ideas Challenge -kilpailun voittajat saivat palkintoja.

Kaikkiaan OR2015 keräsi 408 osallistujaa, mikä teki siitä toistaiseksi suurimman Pohjois-Amerikassa järjestetyn OR-konferenssin. Euroopassa järjestetyt OR-konferenssit ovat perinteisesti olleet suurempia – esim. Helsingissä osallistujamäärä oli yli 480. Silmiinpistävää on myös, että eurooppalaiset konferenssit ovat selkeästi kansainvälisempiä: Indianapolisissa järjestetyn konferenssin osallistujista vain noin 70 oli tullut Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, kun taas Helsingissä pelkästään USA:sta oli mukana toista sataa osallistujaa, ja kansainvälisiä osallistujia oli yhteensä yli kolme neljäsosaa koko konferenssiväestä.

Osallistujille konferenssin jälkeen tehdyn kyselyn yllättävin tulos oli se, että yli puolet vastanneista osallistui Open Repositories -konferenssiin ensimmäistä kertaa. Itse olisin silmämääräisen arvion perusteella olettanut vakioporukan osuuden olevan huomattavasti suurempi. Tosin juttelin kyllä konferenssin aikana itsekin useamman ensikertalaisen kanssa – yksi heistä kysyi: ”This is a great conference. Is it always like this?” Mitäpä tuohon olisi voinut muuta vastata kuin nyökytellä myöntävästi.

Ensi vuoden konferenssi eli Open Repositories 2016 pidetään Dublinissa kesäkuun 13. päivä alkavalla viikolla. Konferenssi on taas hieman lähempänä, joten toivottavasti Dublinissa mukana enemmän suomalaisosallistujia kuin tämänkertaiset kolme. Konferenssin Call for Proposals julkaistaan loppusyksystä, ja ehdotusten deadline lienee perinteiseen tapaan tammi-helmikuun vaihteen tietämissä.

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto / kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Theme by Anders Norén