QQML 2015: Nopeasti muuttuva informaatioympäristö haastaa kirjastot

Markku Laitinen
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015092113662

 

QQML-konferenssi

Järjestyksessään seitsemäs kirjastojen laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen keskittyvä QQML-konferenssi (Conference on qualitative and quantitative methods in libraries, ks. verkkosivut) järjestettiin tänä vuonna Pariisin Descartes-yliopistossa Ranskassa.

poster-QQML2015

Konferenssin isäntäorganisaatio on International Society for the Advancement of Science and Technology (ISAST), joka järjestää konferenssin yhteistyössä paikallisen isäntäkorkeakoulun kanssa.

QQML-konferenssi tarjoaa ympäristön, jossa sekä kirjastoalan ammattilaiset että alan tutkijat kohtaavat ja voivat verkostoitua. Osallistujia saapui kaikista maanosista, eniten luonnollisesti Euroopasta ja seuraavaksi eniten Yhdysvalloista. Esitelmät vaihtelivat hyvien käytänteiden esittelyistä ja selvityksistä tieteellisiin tutkimuksiin.

Tänä vuonna konferenssin teemoja olivat mm. kirjastojen budjettileikkausten tuomat haasteet ja tähän liittyvät ratkaisut, avoin julkaiseminen sekä kirjastojen kehittäminen ja toiminta jälkidigitaalisessa informaatioympäristössä.

Informaatioympäristön muutos

Konferenssin pääpuhujia olivat professori Dania Bilal, School of Information Sciences, College of Communication and Information, University of Tennessee, USA ja professori Christos H. Skiadas, ManLab, Kreetan teknillisestä yliopistosta Kreikasta. Prof. Skiadas on myös konferenssin järjestävän organisaation, ISAST:n, puheenjohtaja.

Professori Bilal käsitteli luennossaan (Understanding young Users’ Holistic Information Interaction Experiences) lasten informaation käytön tapoja ja sen asettamia haasteita tietojärjestelmien kehittämiselle. Hän korosti lasten erilaisia kehityskausia ja niiden aikaisia erilaisia informaation hahmottamisen ja käyttämisen muotoja. Siirtymä holistisesta ja konkreettisesta tiedon käsittelystä analyyttiseen tiedonhallintaan ja -hakuun tapahtuu asteittain, eivätkä esim. lapset pysty hahmottamaan analyyttistä ja hierarkkiseen luokitukseen perustuvaa tapaa etsiä tietoa. Bilalin keskeinen havainto oli, että jos tietojärjestelmät suunnitellaan lasten tarpeisiin, he käyttävät mieluummin digitaalisia kuin painettuja aineistoja.

Professori Skiadas käsitteli luennossaan (Information and Libraries. The New Era) informaation käsittelemisen ja välittämisen elinkaarta ihmisen historiassa. Ennen kirjoitustaidon kehittymistä tietoa välitettiin suullisesti – ”ei-painetun sanan kaudella” informaatio oli tavallaan kaikkialla, se oli osa jokapäiväistä elämää. Jokainen yksilö oli osa tietoa ja informaatiota säilyttävää ja sitä levittävää järjestelmää, mutta sillä oli myös hintansa: valtaapitävät pyrkivät vaikuttamaan informaation sisältöön enemmän tai vähemmän, joskus jyrkinkin toimin – siitä oli kyse esim. Sokrateen oikeudenkäynnissä ja teloituksessa.

Kirjoitustaidon ja myöhemmin myös kirjapainotaidon kehittyminen toi mahdollisuuden täsmälliseen ja ammattimaiseen tiedonvälitykseen. Syntyivät kirjastot, joihin informaatio keskittyi. Toki vallanpitäjät pyrkivät silloinkin vaikuttamaan informaation sisältöön, mutta esim. Galileon kielletty kirja löysi silti lukijansa. Kirjastojen rooli informaation keskittymänä säilyi vuosisatojen ajan, mutta nyt kehä on tavallaan sulkeutunut, sillä digitalisaation myötä olemme tavallaan palanneet kirjoitustaitoa edeltävän kauden kaltaiseen tilaan: informaatio on kaikkialla verkossa eikä se enää keskity kirjastoihin; informaation tuottaminen ja levittäminen on osa sosiaalista toimintaympäristöämme. Opiskelijat, tutkijat ja muut tiedon tarvitsijat ovat verkostoituneet, ja tietoa välitetään monien kanavien kautta.

Kehä on sulkeutunut – ehkä hieman yllättäenkin – myös siinä mielessä, että ennen kirjoitustaidon kehittymistä piirrokset olivat tärkeä informaation väline ja nyt käytössämme on kehittynyt grafiikka; ennen olivat luolapiirrokset ja nyt ovat valokuvat ja tietokoneella tuotettu grafiikka.

Tämä merkitsee uudenlaista haastetta kirjastoille. Asiakkaat eivät ole enää kirjaston tiloissa, vaan he voivat olla jopa toisessa maassa. Kirjaston on löydettävä paikkansa ja osoitettava arvonsa aivan uudenlaisessa, nopeasti muuttuvassa informaatioympäristössä.

Kirjastot ja avoin tiede

QQML-konferenssi järjestetään melko pienin resurssein ja sen vuoksi myös osallistujia kannustetaan ikään kuin ”talkoohengessä” organisoimaan omia erityisistuntojaan, joiden ohjelman he suunnittelevat ja joihin he valitsevat puhujat. Palkinnoksi saa vapautuksen pääsymaksusta ja mahdollisuuden vaikuttaa konferenssin ohjelmaan ja sisältöön. Tällaisia erityisistuntoja järjestettiin tänä vuonna kahdeksan, minkä lisäksi oli viisi työpajaa.

Minulla oli myös ilo järjestää tällainen erityisistunto yhteistyössä Jarmo Saartin kanssa. Seminaarimme otsikko oli Open science and its evaluation – new challenges and possibilities for libraries. Korkeakoulukirjastojen paradigma on muuttunut aiemmasta kokoelmakeskeisestä ajattelusta tieteellisten aineistojen tehokkaan saatavuuden ja elektronisen käytön edistämisen suuntaan. Perinteisen julkaisemisen rinnalle on noussut avoin julkaiseminen. Kirjastojen tulee kehittää uusia tapoja osoittaa toimintansa tuomaa lisäarvoa sekä kehysorganisaatiolleen että yhteiskunnalle. Kirjastojen toiminnan mittauksessa ja arvioinnissa tämä merkitsee tarvetta kehittää aiemman tilastollisen ajattelun sijaan kirjaston arvon ja vaikuttavuuden osoittamista.

Omassa esitelmässäni The Challenge of Showing Economic Impact of Library käsittelin kirjastojen tarvetta kyetä osoittamaan ns. ”kustannustehokasta vaikuttavuutta”; palvelut on kyettävä tuottamaan niin laadukkaina kuin se on mahdollista hyväksyttävällä kustannustasolla. Näin on toki aina ollut, mutta nykyisessä tiukkenevassa taloudellisessa tilanteessa se on entistäkin tärkeämpää. Eräs esimerkki kustannustehokkaasta vaikuttavuudesta on elektronisten kausijulkaisujen menestystarina Suomen ammattikorkeakouluissa.

Toisen esitelmäni tein yhteistyössä Jarmo Saartin ja Jyrki Ilvan kanssa. Aiheenamme oli The Costs of Open and Closed Access: Using the Finnish Research Output as an Example. Avoin julkaiseminen tuo omat haasteensa kirjastojen toiminnan ja tulosten arvioinnille, sillä kirjastojen olisi pystyttävä keräämään dataa myös näiden aineistojen käytöstä ja kustannuksista. Vaikka kansainväliset standardit ohjeistavat tiedon keruuta, on kirjastojen vastuulla miten hyvin ne sovittavat tiedonkeruun näihin ohjeisiin. Toisaalta datan kerääminen avoimen datan käytöstä asettaa myös omat tekniset haasteensa, joita joudutaan ratkomaan tapauskohtaisesti – kirjastojen toimintaympäristö vaihtelee huomattavasti eri maissa.

Lopuksi

Konferenssin kansainvälisen tieteellisen komitean jäsenenä osallistuin myös komitean kokoukseen, jossa käsiteltiin mm. konferenssin palautetta, ja keskusteltiin tämän vuoden esitysten ppt-kalvojen julkaisemisesta Internetissä sekä tekemästäni esityksestä konferenssin seminaarien puheenjohtajien ja puhujien ohjeistukseksi.

Koska QQML-konferenssi järjestetään osittain mainitsemassani ”talkoohengessä”, totesin konferenssin päätössessiossa omassa loppupuheenvuorossani, että osallistujien ja järjestäjien välille syntyy tämän kaltaisessa konferenssiorganisaatiossa läheisempi side, vaikka puhujat vuosittain vaihtuvatkin. Konferenssi on kooltaan ”hallittava” – yleensä n. 500 osallistujaa – joten olemme joka vuosi tavallaan yhtä suurta perhettä.

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Markku Laitinen, suunnittelija
Kansalliskirjasto / kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: markku.laitinen [at] helsinki.fi