Näpärä L & Eklund S (2021). Europeana-konferenssin kuulumisia. Tietolinja 2021(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121661239
Eurooppalaiseen kulttuuriperintöyhteistyöhön keskittyvä Europeana-konferenssi 10.–12.11.2021 tarjosi virtuaalisesti kiinnostavan kattauksen kulttuuriperintöorganisaatioiden digitaalisuudesta. Yksi koko konferenssin läpäisevistä teemoista oli kestävyys, mutta esityksissä painottui myös uusien teknologioiden hyödyntäminen ja yhteistyö monin tavoin. Lisäksi joitain hyviksi havaittuja pandemian vaikutuksesta kehittyneitä käytänteitä oli jaossa. Tässä otoksia kolmipäiväisen konferenssin tarjonnasta.
Kestävä digitaalinen transformaatio ja kulttuuriperintö osana sitä
Kulttuuriperintökenttä digitalisoituu kovaa vauhtia. Yhä suurempi osa eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä löytyy verkosta ja on tasa-arvoisesti kenen tahansa käytettävissä. Mutta samalla digitaalisuuteen liittyy haasteita. Digitaaliset taidot, digilukutaito ja infrastruktuurit asettavat ihmisiä edelleen eriarvoiseen asemaan. Digitaalisuudella on myös ekologinen jalanjälki, joka on otettava huomioon palveluita kehitettäessä ja käytettäessä. Uudet teknologiat kuten tekoälyn erilaiset sovellukset tai vaikkapa international Image Interoperability Framework (IIIF) voivat parhaimmillaan mahdollista täysin uudenlaisia palveluita, prosesseja ja käyttäjäkokemuksia. Niiden soveltamisen ekologisista vaikutuksista ei kuitenkaan vielä ole riittävästi tietoa. Toisaalta myös yksilön arkisella digikulutuksella on suuri vaikutus digitaalisuuden päästöihin.
Konferenssin toisena päivänä keskityttiinkin kestävään digitaalisen transformaation ja kulttuuriperintöön osana sitä. Euroopan unionin Green Deal viitoittaa tietä vihreään siirtymään koko yhteiskunnassa. ICOMOSin ja Europa Nostran yhdessä laatima European Cultural Heritage Green Paper sanoittaa, miten kulttuuri ja kulttuuriperintö ovat olennainen osa yhteiskunnallista muutosprosessia. Kulttuuriperintökentällä on paljon annettavaa yhteistyölle ja ihmisten asenteiden muuttamiselle. Yksi esimerkki on Euroopan komission New European Bauhaus -aloite, jonka tavoitteena on löytää parempia ja kestävämpiä elämisen ja asumisen tapoja yhdistämällä tiede, teknologia, taide ja kulttuuri.
Europeana julkisti oman ilmastomanifestinsa Europeana Climate Action Manifesto, jossa nostetaan esiin kulttuuriperintökentän velvollisuus olla aktiivisesti osana kestävää vihreää siirtymää, ja kuvataan, miten Europeana itse toimijana aikoo edistää asiaa. Samalla koko Europeana-yhteisöä ja eurooppalaista kulttuuriperintökenttää kannustettiin tarttumaan haasteeseen.
Konferenssissa oli esityksiä myös organisaatioiden ja digitaalisten palveluiden hiilijalanjäljen laskemisesta. Saksassa oli esimerkiksi arvioitu useiden kulttuuri-instituutioiden yhteistyöhankkeessa organisaatioiden hiilijalanjälki.
Yhteistyötä, tekoälyä ja tarinnan kerrontaa kulttuuriperintöaineistojen parissa
Yhteistyön eri ulottuvuuksia tarkasteleva sessio kietoutui FAIR-datan ympärille ja sen mahdollisuuksiin yhteistyössä. Siinä myös tavoiteltiin uuden yhteistyön syntymiseen liittyvää keskustelua. Pohjustuksena esiteltiin palveluorientoitunut DiSSCo-infrastruktuuri, joka yhdistää digitaalista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Toinen esiteltävä oli DARIAH-infrastruktuuri taiteen ja humanismin aloille. Huomion arvoisena pidettiin yleisesti järjestelmien välistä yhteentoimivuutta ja sitä, ettei tietoa katoaisi eri järjestelmistä toisiin siirryttäessä. Toisaalta huomioitiin erilaisten dataan liittyvien ohjeiden selkeytysarvetta, koska aina ei ole selvää, millaisia tekijänoikeuksia, viittauskäytäntöjä tai muita käytäntöjä datan käyttöön liittyy.
Konferenssissa puhuttiin tekoälystä kulttuuriperintösektorilla. Eräässä sessiossa tuotiin esiin tekoälyn määritelmiä ja osallistujien kiinnostuksen kohteita tekoälyyn. Kokonaisuudessaan session alkupuoli oli melko osallistava, koska ihmiset saivat vastailla Kahootissa, miten ajattelivat tekoälystä. Vastauksissa esitettiin tekoälyä kohtaan jonkin verran vastustusta ja ennakkoluulojakin, mutta samaan aikaan sille nähtiin runsaasti potentiaalia erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi chatrobotit ja automaattiset sisällönkuvailun tarpeet nousivat esiin monen eri kulttuuriperintöorganisaatiota edustavien osallistujien vastauksissa. Osallistaminen toimi varsin hyvin, jos vertaa melkein kahden vuoden aikana kertyneeseen runsaaseen etäkonferenssikokemukseen.
Mieleen jäivät erityisesti tarinan kerronnan seitsemän vinkkiä, jotka perustuivat aiemmin tänä vuonna pidettyyn kampanjaan, jossa luotiin Europeana-aineistosta tarinoita. Vinkit korostivat tarinoiden sopivuutta yleisölleen, henkilökohtaisuutta ainutlaatuisuutta tai erikoisuutta. Kerronnan tueksi tarvitaan usein visuaalisuutta ja muita kerronnallisia välineitä, jotka johdattavat tarinan kokijan sen läpi. Vinkit löytyvät alle 10 minuutin videolta YouTubesta. Samalla esiteltiin myös tarinoiden vaikuttavuuteen liittyviä työkaluja.
Lopuksi
Monipuolinen konferenssi huomioi digitaalisuutta myös laajemmista yhteiskunnallisista näkökulmista kuin vain kulttuuriperintölähestymiskulmasta. Digitaaliset taidot, niihin liittyvät tarpeet ja ennakkoluulot yhdistivät monia eri konferenssin sessioita. Digitaalinen kuilu ja sukupolveen liittyvien taito-odotuksien yliarviointi osoittautuivat todellisiksi, koska käytännössä joiltain käyttäjiltä puuttuu erityisesti kulttuuriperintöaineistoihin tai muihin ei-arkisiin ja viihteellisiin digikulutustottumuksiin liittyviä taitoja. Digitaaliset kokoelmat eivät esimerkiksi olleet tasapuolisesti kaikkien saatavilla, koska internetyhteys oli puutteellinen erityisesti syrjäseuduilla. Haasteet vaikuttavat mahdollisuuksiin käyttää digitaalisia kulttuuriperintöaineistoja, vaikka samaan aikaan ne mahdollistavat aivan uusia käyttötapoja ja uusien käyttäjäryhmien tavoittamista.
Kirjoittajat
Liisa Näpärä, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, tutkimuskirjasto, Mikkelin toimipiste
liisa.napara [at] helsinki.fi
Susanna Eklund, palvelusuunnittelija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut, Finna-palvelut
susanna.eklund [at] helsinki.fi
Leave a Reply