Hebraica-kokoelman luettelointi ja kuvailu

Porkka N. & Vuolanto A. (2023). Hebraica-kokoelman luettelointi ja kuvailu. Tietolinja, 2023(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023062865283

Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluu useita erikoisaineistoja, jotka on joko erotettu yleiskokoelmasta tai säilytetty erillisinä kokoelmina. Yleiskokoelmista erottamisen kriteerinä on käytetty esimerkiksi aihetta tai julkaisuaikaa, ja erilliset kokoelmat on yleensä saatu lahjoituksina. Tässä tekstissä käsittelemme Hebraica-kokoelmaa. Se on muotoutunut osana Suomen autonomian ajan (1809–1917) vapaakappalekokoelmaa ja sisältää Venäjän keisarikunnassa aikavälillä 1825–1919 heprealaisilla kirjasimilla julkaistun aineiston.

Heprealaisia kirjaimia suomalaisessa vapaakappaleaineistossa? Kyllä ja ei. Suomi sai vuonna 1828 osana Venäjän monikielistä ja -mielistä valtakuntaa vapaakappaleoikeuden koko laajan valtakunnan julkaisutoimintaan. Suomen suuriruhtinaskunnan alueella julkaistun aineiston lisäksi vapaakappaleita alettiin toimittaa kaikilta Venäjän hallitsemilta alueilta Helsinkiin, vastaperustetun Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kirjastoon.

Näin syntyi pohja kokonaisuuksille, jotka tunnetaan tänään Slaavilaisena kokoelmana ja autonomian ajan vapaakappaleiden kokoelmina. Slaavilainen kokoelma sisältää myös tänä päivänä aktiivisesti karttuvan Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskirjallisuuden kokoelman. Autonomian ajan vapaakappalekokoelman osana taas ovat Hebraican lisäksi muun muassa Baltian maiden viron-, latvian- ja liettuankieliset kokoelmat Estonica, Lettonica ja Lithuanica, turkkilaisilla kielillä painettu Turcica sekä arabiankielisen kirjallisuuden Arabica. Näiden kartunta päättyi Suomen itsenäistymiseen vuonna 1917. Autonomian ajan vapaakappalekokoelmista on olemassa luetteloita ja kortistoja, joista osa on digitoituina Doria-julkaisuarkistossa.

Hebraica-kokoelma sisältää noin 5000 julkaisua: kaunokirjallisuutta, uskonnollisia tekstejä, sanomalehtiä – kaikkia niitä julkaisutyyppejä, joita aikavälillä tuotettiin. Pääosa kokoelman julkaisuista on painettu vuosien 1870–1912 välisenä aikana. Julkaisuihin merkityistä painopaikoista yleisin on Liettuan Vilna. Myös Piotrków, Lublin ja Varsova Puolassa sekä Odessa, Žytomyr ja Berdytšiv Ukrainassa esiintyvät julkaisu- tai painopaikkoina usein. Kokoelman vanhin julkaisu on rukouskirja nimeltä Maḥzor le-jom rišon šel roš haš-šana (signum B 416). Nimiölehden mukaan se on painettu Vilnassa vuonna 1825. Kokoelman uusin julkaisu taas on vuoden 1919 lehti Di Qomunistiše velt (Ij 39), joka on tullut Suomeen salateitä.

Kokoelmasta noin kaksi kolmasosaa on julkaistu heprean kielellä ja loput jiddišiksi. Näiden lisäksi kokoelma sisältää pienen määrän muita heprean kirjaimin kirjoitettujen kielten julkaisuja. Mittavan työn Hebraica-kokoelman luetteloinnin parissa tehneen emeritusprofessori Tapani Harviaisen mukaan näitä ovat turkkilaiskieliin kuuluvat Krimin krymtšakkien tataari (A 79, A 85, B 450) ja Liettuan karaiimi (B 226), seemiläisiin kieliin lukeutuvat aramea ja juutalaisarabia (B 323) sekä iranilaisista kielistä juutalaistadžikki (I 30, B 263) ja juutalaistat (B 149). Esimerkiksi kokoelmaan kuuluvissa Ruutin kirjassa (A 85) ja Laulujen laulussa (A 79) on käännös ja sanasto Krimin krymtšakkien tataarilla. Qol tefilla -nimisessä pienessä rukouskirjassa rinnakkain ovat heprea ja juutalaistat, jota Dagestanin juutalaiset puhuvat. Juutalaistatinkielisiä kirjoja painettiin ennen vuotta 1917 vain kaksi, ja Hebraicaan kuuluva Qol tefilla (B 149) on niistä toinen.

Yhdistävä tekijä Hebraica-kokoelmaan eriytetyille kielille on siis käytetty kirjaimisto, heprealaiset kirjaimet. Heprea ja aramea ovat juutalaisten pyhien tekstien kieliä. Puhuttuna kielenä heprea hävisi ajanlaskumme toisella tai kolmannella vuosisadalla. Kirjallisuuden ja liturgian kielenä se säilyi läpi vuosisatojen, ja 1800-luvun lopussa sitä alettiin elvyttää.

Jo varhain juutalaiset alkoivat kirjoittaa heprealaisella kirjaimistolla myös muita kieliä, joita toisinaan nimitetään juutalaiskieliksi. Ne ovat omiksi kielimuodoikseen eriytyneitä juutalaisten puhumia ja kirjoittamia kieliä, joista monille on ominaista heprean kielen vaikutus, heprean- ja arameankieliset lainasanat sekä heprealaisen kirjaimiston käyttö. Esimerkiksi jiddiš on Keski- ja Itä-Euroopan alueilla pitkään olleiden juutalaisyhteisöjen parissa muodostunut ja paljon hepreasta, arameasta ja slaavilaisista kielistä vaikutteita ja lainasanoja saanut germaaninen kieli, jota kirjoitetaan heprealaisin kirjaimin ja jonka lukusuunta on oikealta vasemmalle.

Kansalliskirjaston Hebraica-kokoelma ei kata kaikkia aikakauden juutalaisista ja juutalaisuudesta kirjoitettuja teoksia; muilla kirjaimistoilla julkaistu kirjallisuus on muissa autonomian ajan vapaakappalekokoelmissa. Hebraica antaa kuitenkin hyvän kuvan juutalaisesta julkaisuhistoriasta. Jo yksin Hebraican monikielisyyden ja kartuntatavan tutkiminen on antoisaa, mutta sen tutkimuksellinen merkitys on tätäkin laajempi ja syvempi. Koska kokoelman teokset on julkaistu Venäjän valtakunnan alueella, julkaisuissa on monesti nimiölehti venäjäksi kyrillisellä kirjaimistolla ja julkaisut sisältävät venäjää. Oppikirjojen ja kielioppien joukossa on myös länsikieliä, esimerkiksi puolan ja saksan oppikirjoja jiddišinkielisille oppilaille.

Luettelointityön vaiheita ja periaatteita

Autonomian ajan vapaakappalekokoelmat erotettiin omiksi kokoelmikseen 1900-luvun alussa. Slaavilaisilla kielillä julkaistut aineistot muodostivat Slaavilaisen kokoelman eli Slavican, ja ei-slaavilaiset painatteet koottiin autonomian ajan vapaakappalekokoelmaksi. Jälkimmäisten järjestely alkoi 1900-luvun puolivälissä, näin myös Hebraican, joka on ryhmän laajimpia kokoelmia. Sille laadittiin kaksinkertainen kortisto, niin että teoksia pystyi hakemaan tekijä- ja nimekekortistoista sekä tarvittaessa signumin mukaan kulkevasta paikkalipustosta. Luettelointityön aloitti vuonna 1960 Aino Hentinen, ja työtä jatkoivat Tapani Harviainen ja Hannu Juusola. Harviainen loi Hentisen perustaman aihejaon mukaisesti nykyisin käytettävän kymmenen kategorian järjestelmän sekä lisäsi tekijäkortin rinnalle nimekekortin jiddišinkieliselle aineistolle:

A. Raamatun kirjat
B. Rukouskirjat (siddur, mahzor, haggada šel pesah jne.)
C. Rabbiininen kirjallisuus (Mišna, Talmud, midraš, responsa, halakha, kommentaarit jne.)
D. Humanistinen kirjallisuus (historia, filosofia, sosialismi, sionismi)
E. Kaunokirjallisuus
F. Heprean ja jiddišin oppikirjat
G. Luonnontieteellinen kirjallisuus (lääketiede, teknologia, maanviljelys jne.)
H. Sanakirjat ja hakuteokset
I. Kausijulkaisut
K. Varia (postikortteja, kuvia, lauluja jne.)

Juusola korjasi Hentisen kortistoa muuttuneen translitteraation osalta. Luettelointityö kuitenkin keskeytyi viime vuosituhannen puolella, kun noin 4000 nimekettä oli luetteloitu. Kansainvälisen tutkijayhteisön huomiota kokoelma on saanut 1970-luvulta alkaen.[1] Myös Harviainen ja Juusola ovat julkaisseet sekä kokoelman vaiheita dokumentoivia että sen laajempaa merkitystä avaavia artikkeleita, joita on listattu kirjallisuusluetteloon artikkelin lopussa.

Tekijäkortisto on jaettu edellä esiteltyyn kymmeneen aiheen mukaiseen kategoriaan, joista K – Varia sisältää muuhun luokitukseen sopimattomia aineistoja, esimerkiksi postikortteja, almanakkoja, mainoksia, nuotteja ja karttoja. Kukin kategoria on lisäksi jaettu heprean- ja jiddišinkielisiin osiin, esimerkiksi F ja Fj (heprean ja jiddišin oppikirjat). Kunkin kategorian tekijöiden kortit on aakkostettu tekijän nimen translitteroidun muodon mukaan. Joka kategoriassa aakkostus alkaa alusta: A, Aj, B, Bj, jne. Jos tekijän nimeä ei mainita, teos on aakkostettu teoksen nimen translitteroidun muodon mukaan.

Neljä kategoriaa on kaiketi luetteloitu kokonaan. Ne ovat A – Raamatun kirjat, B – rukouskirjallisuus, E – kaunokirjallisuus ja I – kausijulkaisut.  Niistä laajin on E – kaunokirjallisuus. Suurin osa luetteloimattomasta aineistosta kuulunee C – rabbiininen kirjallisuus ja F – heprean ja jiddišin oppikirjat -kategorioihin. Pienimpiä aiheryhmiä julkaisujen määrässä edustavat luokat H – sanakirjat ja hakuteokset, G – luonnontieteellinen kirjallisuus sekä I – kausijulkaisut.

Nimekekortistossa kategoria- tai kielierottelua ei ole ja nimekkeet on aakkostettu translitteraation sijaan joko hepreaksi tai jiddišiksi kirjoitettuna. Molemmat kortistot sisältävät viittauksia (vide), jotka ohjaavat kortiston käyttäjän oikean luettelokortin luokse. Esimerkiksi nimimuodon Dostoyevsky, Fyodor Mikhaylovich sisältävä vide-kortti viittaa varsinaiseen luettelokorttiin, jossa kirjailijan nimen heprealainen muoto on translitteroituna Dosṭojevsqi. Joskus taas kirjailija tunnettiin useammalla eri nimellä. Esimerkiksi nimikirjaimista muodostettu akronyymi Abag viittaa korttiin, jossa tekijän nimi on kirjoitettuna Goṭlober, ˋAḇraham B.  Tekijöiden nimien auktoriteettina on Encyclopaedia Judaica.[2] Aineistossa esiintyy myös salanimiä ja nimikirjaimia.

Kortistoluettelointi mahdollistaa vain hyvin rajallisen tietomäärän tallentamisen. Pahvinen kortistokortti on postikorttiakin pienempi, ja siihen on kirjoitettu tekijä, nimeke, lyhyt sisällön kuvaus, editio, painoaika ja -paikka sekä toisinaan sivumäärä. Kortit on laadittu heprean kirjakkein varustetulla Erika-merkkisellä kirjoituskoneella, joka on ollut välttämätön työstettäessä korttiluetteloita. Kortistot, jotka sisältävät noin 4000 teosta Hebraica-kokoelman bibliografisia tietoja, ovat viime vuosikymmenet olleet Kansalliskirjaston erikoislukusalissa käytettävissä heille, jotka kirjastoon ovat tällä asialla löytäneet. Tietoa näistä on voinut hakea teosten ja tekijöiden nimillä.

Luetteloinnista aineiston kuvailemiseen

Nyt, vuonna 2023 verrattain pitkän hiljaiselon jälkeen kokoelman luettelointi on viimein saamassa jatkoa. Aiemmin tiukkojen teknisten reunaehtojen puitteissa työtään tehneet luetteloijat ovat luoneet perustan vihdoinkin jatkuvalle työlle. Aika on ajanut ahtaan kortistoluetteloinnin ohi – tietokannassa merkkimäärien rajoituksia on vähän. Nykyisin työn reunaehtoja määrittelevät formaatti ja kuvailusäännöt, ja luetteloijan on punnittava valintojaan: mitä tietoa on tarpeen tallentaa? Luetteloinnin sijaan puhutaankin kuvailemisesta.

Tietokantatyö mahdollistaa hyvinkin yksityiskohtaisen bibliografisten tietojen tallennuksen. Aiemmin haasteena oli merkkimäärän mahtuminen kortille ja sen edellyttämät ratkaisut, kuten lyhenteet ja tietojen karsiminen. Tämän päivän kuvailija on puolestaan runsaudenpulan edessä. Suomalaisten kirjastojen yhteisen metatietovaranto Melindan käyttö perustuu MARC 21 -formaatille[3], ja kuvailutyötä ohjaavat RDA-säännöt[4], mutta kuvailijalta vaaditaan myös oman harkinnan käyttämistä, sääntöjen soveltamista ja valintojen tekemistä. Aivan erityisesti tämä liittyy erikoisaineistojen parissa työskentelevän kuvailijan toimenkuvaan. Kuvailun työkalujen – kuten formaatin, tallennusalusta Alephin, sääntöjen – lisäksi on välttämättä ymmärrettävä kokoelman sisältöä. Itsestään selvää on, että kuvailijan on myös osattava kokoelmassa esiintyviä kieliä.

Monia vaiheita läpikäynyt Hebraica-kokoelman luetteloiminen on vuonna 2023 viimein päätymässä uuden vuosituhannen muuttuneeseen bibliografisen datan ympäristöön. Tarkoituksena on ensimmäisenä tallentaa kokoelman luetteloimaton osa, noin 1000 nimekettä, tietokantaan eli Melindaan. Aineiston käyttäjälle tämä tarkoittaa, että toistaiseksi kortisto säilyy tärkeänä osana tiedonhakua.

Kuvailutyötä tällä hetkellä tekevä TM, HuK Niko Porkka aloitti työskentelyn Hebraican parissa kesällä 2022. Hän tutustui kokoelman luetteloinnin vaiheita kuvaaviin raportteihin ja perehtyi aiempien luetteloijien tekemiin ratkaisuihin. Tämän jälkeen hän inventoi kokoelmaa. Sen perusteella päätettiin ensimmäiseksi keskittyä F-kategoriaan, heprean ja jiddišin oppikirjojen kuvailuun. Samalla Porkka tutustui bibliografisen kuvailun nykylinjauksiin ja työkaluihin sekä teki vertailua kansainvälisiin kuvailukäytäntöihin ja standardeihin.

Kuvailun periaatteita ja valintoja

Erikoisaineistojen kuvailussa avuksi ovat usein muualla, yleensä Suomen ulkopuolella, laaditut tietokannat ja luettelot, joista voi tarkastella kuvailijoiden bibliografisissa tietueissa tekemiä ratkaisuja. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä se, että monet näistä luetteloista sisältävät eri aikoina ja eri säännöillä tehtyjä kuvailuja. Kaikkea ei voi hyödyntää suoraan. Hebraican kuvailussa hyödyllisiksi ovat osoittautuneet muun muassa

– Center for Jewish History -hakupalvelu,[5]

– Yiddish scientific institute (YIVO) -instituutin kokoelmat,[6]

– Yiddish Book Centerin digitaalinen jiddišinkielinen kirjasto,[7]

– Bibliography of the Hebrew Book -tietokanta[8] sekä

– Israelin kansalliskirjaston kokoelmaluettelo.[9]

Näistä tärkein on Israelin kansalliskirjaston verkkosivuilla oleva Bibliography of the Hebrew Book -tietokanta. Se on juutalaisten kansallinen bibliografia, joka pyrkii kattamaan kaiken, mitä vuosien 1470–1960 välillä heprealaisin kirjaimin painettiin Israelissa ja sen ulkopuolella. Bibliografian ylläpitoa tukevat Jerusalemin heprealainen yliopisto, Bialik-instituutti ja Israelin opetus- ja kulttuuriministeriö. Tietokanta sisältää tällä hetkellä 115 000 bibliografista tietuetta.

Luettelointikieli ja bibliografiset tiedot ovat Bibliography of the Hebrew Book -tietokannassa ja Israelin kansalliskirjaston oman kokoelman luettelossa kuitenkin pääasiassa hepreaksi. YIVO:n ja Yiddish Book Centerin luetteloissa taas annetaan nimike- ja vastuullisuusmerkintö sekä julkaisutiedot heprean lisäksi latinalaisin kirjaimin, joten nämä ovat auttaneet translitteraatiota koskevissa kysymyksissä. Tosin Israelin kansalliskirjaston kokoelmaluettelossa henkilönnimi annetaan latinalaisin aakkosin ja asiasanat ovat myös englanniksi.

Bibliography of the Hebrew Book -tietokannassa on 405 tietuetta, joissa on maininta siitä, että kuvailun perustana oleva alkuperäinen aineisto säilytetään Kansalliskirjastossa Helsingissä. Nämä teokset kuuluvat kaikki Kansalliskirjaston Hebraica-kokoelmaan. Teosten tiedot päätyivät aikoinaan tietokantaan, kun bibliografian luomisesta vastanneen Heprealaisen bibliografian instituutin päätoimittaja Naftali Ben-Menahem (1911–1974) vieraili Helsingissä ja valokuvasi sekä kokoelman kortistoa että teosten nimiölehtiä. Tämä valottaa osaltaan autonomian ajan vapaakappalekokoelmien merkitystä. Ne on säilytetty erillisinä kokonaisuuksina, minkä takia aineisto on helpommin löydettävissä kuin kokoelmissa, joissa kielen tai kirjaimiston mukaisia erotteluja ei ole. Itäisen Euroopan 1800–1900-lukujen vaihteen julkaisuja on ylipäätään säilynyt hyvin vähän. Kansalliskirjaston kokoelmakaan ei ole aukoton, sillä vapaakappaleiden toimittaminen kirjastoon ei 1800-luvulla aina toteutunut, kuten ei tänäkään päivänä.

Pieni joukko Hebraican bibliografisia tietueita on myös Kansalliskirjaston hakupalvelussa[10]. Näinkin pieni määrä on merkityksellinen, sillä se toimii tulevan kuvailun pohjana. Tietueiden työstämisessä on vertailtu edellä mainittujen lähteiden tietoja ja alkuperäisaineistoa, minkä lisäksi on sovellettu sekä kansallisia että kansainvälisiä kuvailun ohjeita ja sääntöjä. Taulukossa 1 esitetään joitakin keskeisiä kuvailukenttiä, joiden kohdalla soveltaminen on ollut tarpeen.

041	Kielikoodi
100	Pääkirjaus: henkilönnimi
245	Nimike- ja vastuullisuusmerkintö + rinnakkainen päänimike ja vastuullisuusmerkintö
246	Rinnakkaisnimike: rinnakkainen kyrillinen nimike
250	Painosmerkintö
264	Julkaisutiedot (sis. heprealainen ja gregoriaaninen vuosiluku)
300	Ulkoasutiedot (laajuus, muut fyysiset yksityiskohdat, kuten kuvitus, mitat)
500	Yleinen huomautus: rinnakkainen kyrillinen painostieto
500	Yleinen huomautus: rinnakkainen kyrillinen julkaisutieto
500	Yleinen huomautus: muuttumattomat lisäpainokset
500	Yleinen huomautus: kyrillinen sensuurimerkintä
650	Kontrolloidut asiasanat: esim. heprean kieli (YSO, LoC)
655	Aineiston lajityyppi: esim. Text books on Hebrew and Yiddish
880	Tiedot vaihtoehtoisella kirjaimistolla: heprean kirjaimisto
880	Tiedot vaihtoehtoisella kirjaimistolla: kyrillinen kirjaimisto
960	Kokoelma: Hebraica

Taulukko 1. Soveltamista ja valintoja edellyttäviä RDA-sääntöjen mukaisia kenttiä. Esimerkkitietue Finnassa.

Hebraican kuvailun kieli on englanti, koska kokoelman todennäköisin käyttäjäkunta on kansainvälistä. Tämä on Kansalliskirjaston erikoiskokoelmissa tapana muutenkin. Samasta syystä heprean kirjaimiston translitteraatiossa päädyttiin käyttämään ALA-LC-romanisaatiojärjestelmää.[11] Suomessa heprean kirjaimiston translitteraatiossa tukeudutaan tavallisesti SFS 5824 -standardiin.[12] ALA-LC-järjestelmä eroaa myös kortistossa esiintyvistä translitteraatioista.

Heprean-, jiddišin- ja venäjänkieliset tekijä-, nimeke- ja julkaisutiedot annetaan bibliografisessa tietueessa sekä latinalaisella translitteraatiolla että lähteessä esiintyvällä kirjaimistolla. Useiden julkaisujen nimiösivuilla tiedot esiintyvät myös venäjäksi. Kyrilliikan translitteraatiossa hyödynnetään Cyrillux-ohjelmaa. Julkaisuvuosi on annettu juutalaisen ja gregoriaanisen kalenterin mukaisesti.

Huomautuksiin on lisätty julkaisutietoja, jotka tavallisesti tallennetaan nimekekenttiin. Näin on tehty pääasiassa siksi, että nimekekenttien lukeminen olisi helpompaa, sillä hepreaa luetaan oikealta vasemmalle ja venäjää vasemmalta oikealle. Teosten sisältöä kuvaillaan asiasanoilla, ja julkaisun lajityyppi ilmaistaan genre-termillä. Se kertoo myös, mihin kymmenestä kategoriasta teos kuuluu. Kuvailemiseen käytetään sanastoja, joihin voidaan viitata sekä kuvailua että tiedonhakua helpottavilla pysyvillä tunnisteilla.[13] Kun luetteloimaton aineisto viedään tietokantaan, sille annetaan jaottelun mukainen signum.

Näkökulmia digitaaliseen Hebraicaan

Hebraica-aineistoa voi tutkia myös verkossa. Kokoelmasta on digitoitu ja julkaistu osia Fenno–Ugrica-tietokannassa. Se on muodostettu uralilaisilla kielillä painetun aineiston digitoituja julkaisuja varten, minkä lisäksi se sisältää muutaman muunkielisen erikoiskokoelman. Näistä yksi on 185 nimekkeen valikoima jiddišinkielisiä julkaisuja, joista suurin osa on digitoitu Hebraican ja pieni osa Venäjän kansalliskirjaston kappaleista. Joitakin kokoelman nimekkeitä on julkaistu digitaalisina kopioina myös Doria-palvelussa. Korvaavien tallenteiden kuten mikrofilmien tuottamista on suunniteltu kokoelman luetteloinnin alkamisesta saakka, mutta riittävien resurssien puuttuessa nämä suunnitelmat eivät ole toteutuneet.

Hebraica-kokoelman digitoimisesta on keskusteltu viimeistään 1990-luvulta lähtien. 2000-luvun alussa myös Venäjän kansalliskirjasto viestitti olevansa kiinnostunut yhteistyöstä, mutta prosessi ei edennyt ajatusta pitemmälle. Aineistojen digitoiminen edellyttää sekä bibliografista kuvailua että aineiston konservointia. Konservaattori kartoittaa aineiston kunnon ja antaa ohjeet aineiston käsittelystä digitoijille sekä vähintään puhdistaa aineiston.

Hebraicaan sisältyvät julkaisut on painettu puuhiokepaperille, joka on vuosien saatossa happamoitunut ja sen seurauksena haurastunut, ja hajoaa siksi helposti. Paperin haurauden takia kokoelman yleiskunto on kriittinen, joten konservoinnin tarpeita on useita. Aineiston kunto pitäisi stabiloida ja paperia pitäisi vahvistaa. Lisäksi esimerkiksi jo syntyneitä repeämiä olisi paikattava ja puuttuvia alueita täydennettävä. Kokoelman alkuperäisaineistojen varovainenkin käyttö rikkoo hauraan paperin, ja tämän takia on tärkeää saada myös kokoelman luetteloidun osan kuvailutiedot digitaaliseen järjestelmään. Näin koko aineisto olisi myös tutkijoiden ja uusien tutkimuskysymysten ulottuvilla.

Hebraica-kokoelman luetteloimisen uudelleen aloittamisessa ja kuvailun kysymyksissä apuna ja tietolähteinä ovat olleet kollegat Kansalliskirjastossa, kokoelmanhoitaja Mika Hakkarainen sekä sisältökysymyksissä Helsingin yliopiston dosentit Riikka Tuori ja Simo Muir ja kokoelmaa aiemmin luetteloineet emeritusprofessori Tapani Harviainen ja professori Hannu Juusola. Kiitokset heille kaikille arvokkaasta avusta!

Kirjallisuutta

Berenbaum, Michael – Skolnik, Fred (2007), Encyclopaedia Judaica, cop. 2007; 2nd ed.

Biella, Joan – Fryser, Benjamin – Lerner, Heidi (2014/2019), Hebraica Cataloging RDA: A Guide to ALA-LC Romanization and Descriptive Cataloging , perustuu aikaisempaan Paul Maherin kirjoittamaan AACR2-pohjaiseeen oppaaseen Hebraica Cataloging: A Guide to ALA/LC Romanization and Descriptive Cataloging (1987/2005).

Edzard, Lutz – Tirosh-Becker, Ofra (eds), Jewish Languages. Text specimens, grammatical, lexical, and cultural sketches, Wiesbaden: Harrassowitz Verlag 2021.

Harviainen, Tapani (1975a), “The Hebraica collection in Helsinki University Library”, Interim report read to the Första nordiska kongressen i Judaistik, Stockholm, 5^th-7^th May 1975. (ei julkaistu)

Harviainen, Tapani (1975b), ”Hepreaa ja jiddišiä Yliopiston kirjastossa”, Bibliophilos 3, 97–102.

Harviainen, Tapani (1976), ”Hebraica in Helsinki”, Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti, 201–204.

Harviainen, Tapani (1978), “Hebraica”, Handbook of Oriental Collections in Finland: Manuscripts, xylographs, inscriptions, and Russian minority literature. Scandinavian Institute of Asian Studies Monograph Series, No. 31. London, Malmö: Curzon Press, 289–294.

Harviainen, Tapani (1991), “The Hebraica collection of Helsinki University Library”, teoksessa Diana Rowland Smith & Peter Shmuel Salinger (toim.), Hebrew Studies: Papers Presented at a Colloquium on Resources for Hebraica in Europe held at the School of Oriental and African Studies University of London 11–13 September 1989/11–13 Elul 5749. British Library Occasional Papers 13. London: The British Library, 58–61.

Harviainen, Tapani (2004), “Hauraita helmiä heprean kirjaimin”, teoksessa Leena Pärssinen & Esko Rahikainen (toim.), Muistiin painettua: Kansalliskirjaston kulttuuriaarteita. Helsinki: Otava, 94–97.

Hentinen, Aino (1962), “Helsingin yliopiston kirjaston Hebraica-kokoelma: alustava tiedonanto”, Bibliophilos 3, 57–61.

Juusola, Hannu (1998), “Ainutlaatuinen Hebraica-kokoelma”, Bibliophilos 3, 30–34.

Kahn, Lily – Rubin, Aaron D. (eds), Handbook of Jewish Languages, Leiden/Boston: Brill 2016.

Patterson, David (1976), ”Hebraica in Helsinki”, Times Literary Supplement, 29.10.1976.

Pärssinen, Leena (2004), “Venäjän vapaakappaleet”, teoksessa Leena Pärssinen & Esko Rahikainen (toim.), Muistiin painettua: Kansalliskirjaston kulttuuriaarteita. Helsinki: Otava, 76–79.

Hebraica-kokoelmaa koskevat tiedustelut: kokoelmanhoitaja Mika Hakkarainen, sähköposti muotoa etunimi.sukunimi [at] helsinki.fi

Kirjoittajat

Niko Porkka, kirjastosihteeri
Anna Vuolanto, tietoasiantuntija

Molemmat kirjoittajat työskentelevät Kansalliskirjastossa. Heidän sähköpostiosoitteensa ovat muotoa etunimi.sukunimi [at] helsinki.fi

Viitteet

[1] Ensimmäisiä julkaisuja esim. Patterson, David (1976), ”Hebraica in Helsinki”, Times Literary Supplement, 29.10.1976.

[2] Berenbaum 2007.

[3] https://marc21.kansalliskirjasto.fi/

[4] Resource Description an Access: https://www.kiwi.fi/pages/viewpage.action?pageId=216334587

[5] https://www.cjh.org

[6] https://www.yivo.org/

[7] https://www.yiddishbookcenter.org

[8] https://www.nli.org.il/en/research-and-teach/catalogs#hebrew

[9] https://merhav.nli.org.il/primo-explore/search?query=any,contains,NNL&sortby=rank&vid=NLI&lang=en_US&mode=advanced

[10] Suora linkki kokoelmakuvaussivulla: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/kokoelmat/hebraica

[11] American Library Association – Library of Congress romanisaatiojärjestelmä: https://www.loc.gov/catdir/cpso/roman.html

[12] https://sfs.fi/en/finnish-standards-association/

[13] Lisälukemista tietosisältöjen kuvailemisesta: https://www.kiwi.fi/display/Finto/Sanastot%2C+ontologiat+ja+luokitukset