Bo-Christer Björk ja Kristiina Hormia-Poutanen avoimen saatavuuden puolesta jo 20 vuotta, ja yhä!

Koikkalainen R. (2022).  Bo-Christer Björk ja Kristiina Hormia-Poutanen avoimien saatavuuden puolesta jo 20 vuotta, ja yhä!  Tietolinja, 2022(1).  Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546939

Kuva 1. Tätä nykyä Kansalliskirjaston Finna.fi-hakupalvelusta löytyy runsaasti kotimaista avointa tutkimustietoa yhdellä haulla.

Suomessa avoimen saatavuuden puolesta on työskennelty vähintään yhtä kauan kuin muuallakin maailmassa, kaksikymmentä vuotta. Täkäläiset toimijat ovat olleet aktiivisesti mukana kehittämässä toimintatapoja ja vaikuttamassa luotuihin linjauksiin myös kansainvälisillä areenoilla. Ensimmäisten joukossa Suomen  kontekstissa näitä teemoja ovat nostaneet esiin Hankenilta nyttemmin jo emeritukseksi asti ehtinyt Bo-Christer Björk ja palvelualueen johtaja Kristiina Hormia-Poutanen Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluista.

”Finnish Open Access -ryhmä perustettiin keväällä 2003, ja jo tuolloin käsiteltiin yhä vielä keskusteltavana olevia teemoja. Mitä avoin saatavuus tarkoittaa, miten ja miksi sitä pitää edistää, kuinka saadaan koko tiedejulkaisemisen kenttä mukaan”, muistelevat Hormia-Poutanen ja Björk.

Ja kyllä, ryhmän ensimmäisestä kokouksesta 24.4.2003 tehty pöytäkirja voisi hyvinkin olla vuodelta 2022. Tuon kokouksen oli kutsunut kokoon Hormia-Poutanen, mutta jo kokouksen aikana ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Hankenin tietojärjestelmätieteen professori Björk. ”Tutkijoiden osallistuminen oli tuolloin ja on yhä se tärkein kanava avoimen saatavuuden edistämiseksi. Tutkijalle tärkeintä on oma tutkimus, se, että oma tutkimus edistyy, ja se, miten avoin julkaiseminen voisi edistää tutkijan uraa, on näemmä aina ajankohtainen pohdinta ”, toteaa Hormia-Poutanen, ja Björk vahvistaa: ”Tutkijalle ei lopulta ole ensisijaista, onko julkaisukanava avoin vai ei, tärkeintä on saada julkaistua mahdollisimman laadukkaalla kanavalla. Mutta jos avoimuus lisää näkyvyyttä ja lukijoiden määrää, niin tämä on tärkeä argumentti OA:lle.”

Ennen oli ennen

Björk kertoo havahtuneensa heti internetin ilmaannuttua 1994 sen mahdollisuuksiin myös tiedejulkaisemisen kannalta: ”1990-luvun loppupuolella elettiin painetun tiedejulkaisemisen maailmassa, ja optimistisesti odotin, että tiedejulkaisemisessa ryhdyttäisiin saman tien hyödyntämään nettiä ja myös sen tarjoamaa avoimuutta. Mutta ei, e-julkaisemisen yleistymistä saatiin odottaa 2000-luvun ensivuosikymmelle asti.”

Björk itse ei jäänyt odottelemaan. Hän perusti jo vuonna 1995 yhdessä kollegojensa kanssa tiedelehden, joka kantoi vuoteen 2006 asti nimeä Electronic Journal of Information Technology in Construction (ITcon 1996–; myös esim. Björk & Turk 2006). E-julkaisemisen yleistyttyä sana electronic pudotettiin lehden nimestä pois vuonna 2006. Lehteä on tehty heti alusta pitäen kunnianhimoisesti. Sisältöjen laadusta huolehtiminen on tutkijataustaiselle tekijäjoukolle ollut itsestään selvyys. Lisäksi lehden toimituskäytännöt ovat alusta pitäen olleet selkeät ja avoimet, ja julkaisualustan teknisistä toiminnallisuuksista on pidetty huolta. (Björk 2021.)

Bo-Christer Björk selaamassa painettuja tiedelehtiä Hankenin kirjastossa vuonna 2004.

Kuva 2. Vuonna 2004 sähköinen tiedejulkaiseminen oli vasta alkamassa. Kuvassa Bo-Christer Björk selaa Hankenin kirjaston sen aikaista lehtikokoelmaa. Kuva: Bo-Christer Björkin arkistot.

”Tuoreeltaan lehti noteerattiin myös erilaisissa indekseissä, ja tämä on tärkeää”, painottaa Björk, ”tutkijat julkaisevat sellaisissa kanavissa, joihin viitataan. Tutkijalle nimenomaan viittaukset ovat valuuttaa. ” Nykyään Björkin alusta lähtien vuoteen 2010 asti päätoimittama lehti löytyy muun muassa DOAJ:n ja SCOPUS:n listoilta.

Björkin tulokulma avoimen saatavuuden ja yleisemmin avoimen tieteen teemoihin on versonut tutkijoiden intresseistä. Hormia-Poutasen motivaatio avoimen saatavuuden edistämiseen on puolestaan kummunnut tutkimuskirjastojen näkökulmasta. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa kirjastojen hankintamäärärahoja leikattiin, minkä johdosta tiedejulkaisujen tilauksia jouduttiin lopettamaan todella tuntuvasti. Samaan aikaan e-julkaiseminen alkoi nousta myös tiedejulkaisemisen kentällä aiempaa yleisemmäksi. Jo 2000-luvulle tultaessa oli Suomessa pohdittu, voisivatko kirjastot hankkia aineistoja yhdessä, ja pohdinnan tuloksena oli vuonna 1997 syntynyt FinELib.  ”Aluksi se toimi projektina, mutta hyvin pian työn hyödyt tunnistettiin myös tuolloisessa opetusministeriössä, ja toiminta voitiin vakiinnuttaa”, muistelee Hormia-Poutanen.  Vuonna 2022 FinELib tunnetaan suomalaisten korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yleisten kirjastojen konsortiona, joka edistää e-aineistojen saatavuutta ja avointa julkaisemista.

”Tutkimusorganisaatioiden ja erityisesti niiden kirjastojen kannalta tuolloin vallinneet tiedejulkaisemisen liiketoimintamallit olivat vähintäänkin huolestuttavia. Hankintakulut nousivat nousemistaan. FinELibin perustaminen ja toiminnan vakiintuminen oli yksi ja tärkeä askel, mutta hyvin pian kävi selväksi, että muutakin tarvitaan ”, sanoo Hormia-Poutanen. ”Tutkijat julkaisivat kanavissa, joiden käyttöoikeuksista maksettiin kovaa hintaa, ja vuosi vuodelta hankintakustannukset vain nousivat. Ajateltiin, että se ei voi jatkua ikuisuuksiin.” Hormia-Poutasen kuvaama tiedejulkaisemisen liiketoimintamalli on yhä vuonna 2022 vallitseva: tutkijat ja heidän taustaorganisaationsa joutuvat ostamaan takaisin tutkijan työn tuloksia, mikäli mielivät pysyä ajan tasalla omilla oppialoillaan ja – niin – tehdä työtään.

Bo-Christer Björk esitelmöimässä. Pöydän takana istuu session puheenjohtaja Kristiina Hormia-Poutanen.

Kuva 3. First Nordic Conference on Scholarly Communication pidettiin Lundissa 22.–23.10. 2002. Kuvassa Bo-Christer Björk esitelmöimässä, puhetta johti Kristiina Hormia-Poutanen. Kuva: Bo-Christer Björkin arkistot.

Avoimen julkaisemisen edistäminen koettiin tärkeäksi laajemminkin. Ensimmäinen pohjoismainen OA-konferenssi järjestettiin Lundissa jo vuonna 2002 (Wayback 2022). Tuon konferenssin pyörteissä heräsi ajatus OA-lehtien indeksin perustamista ja idean pohjalta syntyi nyttemmin laajalti tunnettu ja arvostettu Directory of Open Access Journals (DOAJ). Hankenilla Björkin ohjaamassa Tomas Gustavssonin gradussa oli jo koottu 300 silloisen OA-lehden listaus, ja tämä annettiin uuden indeksin pesämunaksi kun se lanseerattiin. Nykyään DOAJ indeksoi yli 17000 lehteä.

Nyt on nyt

Edellä on käynyt selväksi, että myös Suomessa on toimittu avoimen saatavuuden edistämiseksi erittäin aktiivisesti heti 2000-luvun alkupuolella. Aikojen kulkua ja tämän hetken oloja tarkastellessa nousee väistämättä mieleen kysymys, miksi yhä ollaan samojen pulmien äärellä kuin tuolloin. Onko kaikki tehty työ valunut hukkaan?

”Itse olin ehkä hiukan optimisti tuolloin 2000-luvun ensivuosikymmenellä. Isot kampanjat OA:n puolesta ovat kyllä herättäneet huomiota, mutta välillä asia on jäänyt unohduksiin”, miettii Björk. ”Mutta kyllä edistystäkin on tapahtunut”, huomauttaa Hormia-Poutanen.

Esimerkiksi tällä hetkellä suurin osa kotimaisista tiedelehdistä julkaisee sisältönsä välittömästi saataville. Vielä 2010-luvulla valtaosa niistä oli tilausmaksullisia. Myös kansainvälisissä julkaisukanavissa avoimuuden aste ja mahdollisuudet julkaista avoimesti ovat lisääntyneet huomattavasti verrattuna tilanteeseen kymmenen vuotta sitten.” -Kristiina Hormia-Poutanen

Kansalliset ja kansainväliset linjaukset vaikuttavat, mutta vaikutukset todentuvat vaiheittain ja joskus hyvinkin pitkän ajan jälkeen. Vaikutukset voivat olla myös ennakoimattomia. Näin on käynyt myös avoimen julkaisemisen edistämisessä. -Suuret kaupalliset kustantajat ovat kehittäneet tapoja tehdä huomattavaa voittoa myös OA:lla.

Kristiina Hormia-Poutanen keväällä 2022.

Kuva 4. Kirstiina Hormia-Poutanen on edistänyt avoimen tieteen käytänteitä muun muassa Liberin neuvonantajan ja puheenjohtajan rooleissa sekä Suomen edustajana EU:n Open Science Policy Paltformissa. Kuva: Laura Lipponen 2022.

”On totta, että muutama valtava kustantaja pystyy pelaamaan tiedejulkaisemisen kentällä likimain mielensä mukaan”, toteaa Björk. ”Pienistä yliopistoista ja sellaisista maista, joissa ei kyetä koordinoimaan aineistojen yhteishankintaa ei ole vastusta suurille toimijoille. Ne kuitenkin ymmärtävät rahan kieltä, ja tätä nykyä, kun tutkimusrahoittajat ovat lähteneet edistämään avointa saatavuutta, ollaan jo paremmassa tilanteessa kuin kaksikymmentä vuotta sitten.” Hormia-Poutanen täydentää: ”Transformatiiviset sopimukset ovat iso edistysaskel, ja ne ovat myös purreet. Nyt on aika suunnitella uusia ratkaisuja ja vahvistaa täysin avoimien julkaisukanavien roolia tieteellisen julkaisemisen kanavina”.

Piktogrammi suomalaisten tutkimusorganisaatioiden vertaisarvioiduista artikkeleista ja FinELibin sopimuksilla avattujen artikkeleiden osuudesta aikavälillä 2017–2021. Aineistolähde: tiedejatutkimus.fi

Kuva 5. FinELibin transformatiivisilla sopimuksilla avattujen artikkelien määrä 2017–2021. Ensimmäiset sopimukset tehtiin 2017. Grafiikka: Anna Siltanen / FinELib.

Transformatiivisten sopimusten tarkoituksena on siirtyä tiedelehtien tilausmaksuihin perustuvasta liiketoimintamallista avoimen julkaisemisen palveluihin perustuvaan liiketoimintamalliin. Tähtäimessä on siis tila, jossa tiedejulkaisut ovat vapaasti tarvitsijoiden käytettävissä. ”Se, miten tämä muutos järkevällä tavalla rahoitetaan, on kysymys, joka pitäisi ratkaista nyt”, toteaa Hormia-Poutanen.

”Kaikkia julkaisukanavia tuskin saadaan avoimeksi koskaan”, miettii Björk. ”Siitä huolimatta on tärkeää ja järkevää jatkaa toimia, joilla edistetään tieteellisen tutkimuksen tulosten mahdollisimman avointa saatavuutta. Ja samalla tavalla kuin tutkimuksen kentillä, myös tiedejulkaisemisessa on tärkeää toimia yli poliittismaantieellisten rajojen. Ilman kansainvälistä yhteistyötä ei onnistu yhtään mikään.”

Kirjoittaja

Riitta Koikkalainen, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
riitta.koikkalainen [at] helsinki.fi

Lähteet:

Avoin tiede (AVOTT). https://avointiede.fi/fi

Directory of Open Journals (DOAJ). https://doaj.org/

FinELib. https://finelib.fi/

FinnOA – Suomen open access -työryhmä (2003–). Saatavilla:  http://www.openaccess.fi/info/tietoa.html (katsottu 13.6.2022)

Björk, B-C (2021). Open access to construction it research articles – Developments over the past 25 years. Journal of Information Technology in Construction. Volume 26, Pages 23–27, February 2021. Julkaisun pysyvä tunniste: 10.36680/j.itcon.2021.002.

Björk, B-C. and Turk, Ž. (2006). ”The Electronic Journal of Information Technology in Construction (ITcon): an open access journal using an un-paid, volunteer-based organization.” Information Research, 11(3) paper 255. (Case studies in open access publishing. Number one.) Saatavilla: http://InformationR.net/ir/11-3/paper255.html (luettu 26.4.2022)

ICONDA®Bibliographic [The International CONstruction DAtabase] https://www.irb.fraunhofer.de/iconda/login/ICONDA/iconda-start-info.jsp

ITC Digital Library. https://itc.scix.net/

ITcon. Journal of Information Technology in Construction. Saatavilla: https://www.itcon.org/

Liber Open Access Working Group 2022. Four Urgent Recommendations for Open Access Negotiations with Publishers. Available online: https://libereurope.eu/article/four-urgent-recommendations-for-open-access-negotiations-with-publishers/ (retrieved 14.6.2022)

SCOPUS. https://www.scopus.com/

Wayback Machine. https://web.archive.org/web/20030207211250/https:/www.lub.lu.se/ncsc2002/ (katsottu 27.4.2022)

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.