Peltonen R. (2023). Maailmalle, maailmalta – Asiantuntijoiden kohtaamisia matkan päällä. Tietolinja, 2023(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155446

Suomesta viedään ja tänne tuodaan osaamista kaikenlaisten käyttöliittymien välityksellä. Niistä yksi erittäin tehokkaaksi havaituista on henkilökohtainen vuorovaikutus. Sitä on testattu usean sukupolven ajan, ja sillä on paikkansa yhä, myös näin pitkälle digitoituneessa kulttuuripiirissä kuin mitä Suomi on. Yksi esimerkki tästä on UXLIBS -konferenssi, jonka tyyppistä tapahtumaa Suomessa ei ole. Kesän 2023 tapahtuman anti ja opit kantavat yhä hedelmää.

Kenelle Suomessa olisin suositellut tämän vuoden 2023 konferenssia? Sanoisin, että kaikki akateemiset sekä yleiset kirjastot saisivat varmasti paljon irti konferenssin tyypillisestä ohjelmasta. Erityisesti hyötyisivät ei-digitaalisten palveluiden muotoilun parissa toimivat henkilöt.

Kokemuksia UXLIBS 2023:sta

Olen edellisen kerran käynyt UXLIBSissä 2018 ja 2019 ennen koronapandemiaa. Halusin aktiivisesti lähteä tarkistamaan, mihin suuntaan osallistujaverkosto ja ohjelma on kehittynyt tämän neljän vuoden aikana.

Erityisesti minua kiinnosti, löytyisikö sieltä Kansalliskirjaston Finna-palveluille kiinnostavia kontakteja, joiden kanssa voisi jakaa hyviä käytäntöjä digitaalisten palveluiden tuottamisesta. Tämä tavoitteeni ei täyttynyt, mutta sen sijaan löysin paljon kiinnostavaa ohjelmaa inkluusion huomioon ottamisesta designtyössä ja käytännön vinkkejä siihen.

Jo ohjelmasta huomasin, että konferenssi on kuluneen neljän vuoden aikana muuttunut tasoltaan aiempaa kovemmaksi. Tämä on helppo ymmärtää sitä vasten, että palvelumuotoilu on saanut yhä enemmän jalansijaa kirjastoissa sekä Iso Britanniassa että muualla maailmalla. Viime kesän osallistujista valtaosalle nimenomaan perinteisten kirjastopalveluiden ja tilakokemusten tuottaminen ja niiden muotoilu oli se läheinen oma juttu.

Budy scheme ja konferenssin etkot

Konferenssi oli tänä vuonna Brightonissa. En ollut ihan varma, olisinko selvinnyt tiistaina tarpeeksi ajoissa paikalle, joten matkustin sinne jo edellisenä päivänä. Näin olivat tehneet useimmat muutkin kansainväliset osallistujat.

Vuoden 2023 konferenssin uutuus oli ”Budy scheme”: konferenssin järjestäjät olivat yhdistäneet mukaan ilmoittautuneista noin 5–7 osallistujaa toisiinsa jo etukäteen sähköposteilla. Näin muodostetun oman kaveriporukkani jäsenistä useampikin saapui Brightoniin jo maanantain aikana.

Olimme sopineet, että kävisimme illalla yhdessä syömässä paikallisessa pubissa. Kaksi meistä tuli Ison-Britannian ulkopuolelta, minä Suomesta ja yksi sveitsiläinen, ja kaksi ”paikallista” vähän kauempaa Isosta-Britanniasta. Mukaan mahtui niin UXLIBS ensikertalaisia kuin pari meitä, joilla oli jotain aiempaa kokemusta ja yksi superkonkarikin.

Konkarimme oli osallistunut kaikkiin kuuteen aiempaan konferenssiin ja hänellä olikin kiinnostavia juttuja kerrottavana, kuinka konferenssi oli kehittynyt näiden seitsemän vuoden aikana. Hänen mukaansa aivan ensimmäinen konferenssi oli ollut iso kädet-saveen-alkeiskurssi palvelumuotoiluun kirjastoissa. Siitä tapahtuma on vähin erin kehittynyt ja saavuttanut pikkuhiljaa nykyisen kovatasoisen muotonsa. Asenne on kuitenkin säilynyt samana: epämuodollisena ja ystävällisenä, ja ote tekemiseen on yhä ”kädet saveen”.

Päivä 1. Ideoista toteutukseen

Konferenssin olisi voinut aloittaa puolen päivän mittaisella työpajalla. Käytännössä nämä esikonferenssin setit olivat alkeiskursseja johonkin muotoilun metodiikkaan. Tarjotut aiheet olivat itselleni jo tuttuja, joten jätin tämän osion väliin. Ensikertalaiset kävijät kehuivat näitä sessioita hyviksi.

Varsinainen konferenssi käynnistyi tiistaina puolen päivän maissa kutsuvieraspuhujien esityksellä ja tiimihaasteen ryhmän lyhyellä tutustumisella. Päivän esiintyjistä sain eniten Emma Thompsonin (Manchester Metropolitan University Library) puheenvuorosta.

Thompsonin mukaan palvelumuotoilun kautta syntyneitä ideoita kannattaa miettiä oman organisaation strategisten tavoitteiden näkökulmasta. Tällä tavoin ideoita on helpompi esitellä johdolle ja saada niitä toteutettaviksi omassa kotipesässään.

Ilta vierähti vapaamuotoisesti pubissa, mikä osaltaan edisti verkostoitumista ja kontaktien luomista muihin osallistujiin.

Päivä 2. Intersektionaalisuutta ja roolileikkejä

Toinen päivä oli tiukka paketti: kutsuvieraspuhujia, sponsorien puheenvuoroja, osallistujien esityksiä, tiimihaaste ja vielä iltajuhla kaiken päälle. Itselle päivän mielenkiintoisimmat osuudet olivat kutsuvieraspuhujan Dr. Arun Verman (University of London) puheenvuoro ja tiimihaaste.

Arun Verman puhui intersektionaalisuuden huomioimisesta designissa. Hän kehotti meitä kaikkia miettimään keinoja, joilla voisimme mahdollisimman tehokkaasti keikuttaa venettä ja rikkoa vallitsevia oloja, status quoa. Jos aina tehdään niin kuin ennenkin, mikään ei muutu. Välillä pitkän ajan kanssa syntyneissä institutionaalisissa rakenteissa on kankeutta, mistä on hyvä päästä eroon.

Tiimihaasteessa koko konferenssi oli jaettu reilun 10 hengen tiimeihin, joista jokainen sai ongelman ratkottavakseen. Tiimien tehtävänannot perustuivat yksinkertaistettuihin todellisiin design -tapauksiin.

Oman ryhmäni tehtävä oli keksiä keinoja, miten saada yliopistokirjaston asiakkaat rohkeammin pyytämään apua ja lähestymään henkilökuntaa. Pohjalla oli jo kirjaston puolelta pari ideaa, joita oli testattu ja joihin oli kerätty palautetta asiakkailta.

Haasteessa aloitettiin jakamalla osallistujille roolit: puolet meistä sai käyttäjän, puolet henkilökunnan roolin. Ohjeistuksessa kerrottiin, millaista palautetta henkilökunta oli antanut ja mitä mieltä tositilanteiden asiakkaat olivat olleet ratkaisuksi esitetyistä ideoista.

Työskentelyn kuluessa kehiteltiin parannettuja ja uusia ratkaisuehdotuksia, valittiin parhaat ideat, askarreltiin niistä konkreettinen malli ja laadittiin hissimyyntipuhe (max. 5 min.) johdolle. Lopuksi noin 4–5 ryhmän joukoissa esittelimme ideat organisaation johdon roolia vetäneelle tuomaristolle, joka valitsi parhaan ryhmän.

Metodi oli minulle tuttu palvelumuotoiluopinnoistani. Lyhyellä tiimihaasteella saatiin osallistujat tutustumaan ja harjoittelemaan työtapaa todella tehokkaasti. Kun vertaan vuosiin 2018 ja 2019 niin tässä näkyi jo se hyöty, että joukossa oli konkareita, joille metodiikat olivat jo vähän tuttuja ja jotka osasivat jo heittäytyä haasteeseen täysillä.

Kuvassa 1 esitetyssä havainnemallissamme on eri kerroksiin sijoitetut näytöt, joilta pystyi kutsumaan kiertelevän päivystäjän juuri siihen osaan kirjastoa, missä itse on ja sen lähellä oleva mukava odottelualue. Alakerran hillitysti sisustetulla alueella halusimme nostaa esiin myös ajatusta neuroepätyypillisten asiakkaiden tarpeista. Päivystävän henkilökunnan voisi tunnistaa yhtenäisistä ”Olen täällä auttamassa” kaulanauhoista. Koska käytettävissä oli myös IT-budjettia, ehdotimme lisäksi mobiiliappia, jonka kautta henkilökuntaan pystyi ottamaan yhteyttä niin kirjastosta kuin sen ulkopuoleltakin.

Päivä 3. Inkluusiota ja nyrkkeilyä

Myös kolmas päivä oli tiukka paketti asiaa kutsuvieraspuheenvuoroja, osallistujien esityksiä ja käytännön työpajoja. Oman päiväni kruunasivat muiden osallistujien käytännön esitykset siitä, miten he omissa kirjastoissaan olivat edistäneet inkluusiota.

Mieleeni jäi myös käytännön workshop nyrkkeilyn metaforista. Ne voivat olla hyvinkin käyttökelpoisia silloin, kun designin kautta syntyneitä ideoita viedään eteenpäin organisaatiossa.

Mikä ihmeen UXLIBS?

Mitä: UX in Libraries (UXLIBS) on käytännönläheinen konferenssi käyttäjätutkimuksen ja palvelumuotoilun hyödyntämisestä kirjastoissa. Tapahtumassa painotetaan erityisesti metodiikkaa, käytännön kokemusten jakamista ja oppimista. Ohjelma on yhdistelmä kutsupuheenvuoroja, vertaisesityksiä ja käytännön kädet savessa opettelua workshoppien kautta.

Konferenssissa termillä UX (User Experience) viitataan kaikenlaiseen käyttäjäkeskeiseen tutkimukseen ja palvelumuotoiluun. Tämä voi oudoksuttaa täkäläisiä tekijöitä, sillä Suomessa UX-termiä käytetään yleensä digitaalisten palveluiden yhteydessä ja termiä palvelumuotoilu tai muotoiluajattelu ei-digitaalisten palveluiden yhteydessä.

Missä ja milloin: Tyypillisesti kesäkuun alkupuolella Isossa-Britanniassa vaihtelevalla paikkakunnalla, tyypillisesti jossain isossa yliopistossa.

Kenelle: Kirjastojen työntekijöille niin akateemisista kuin yleisistä kirjastoista. Kiinnostus palvelumuotoiluun se yhteinen juttu,  niin aloittelijat kuin konkarit tervetulleita. Yhteisö on hyvin lämmin ja vastaanottavainen kaikentasoisille osallistujille ja ohjelmassa pyritään huomioimaan erilaista osaamistasoa. Koska konferenssia järjestävä yhteisö on syntyisin Isosta-Britannian akateemisten kirjastojen parista, eniten osallistujia on akateemisten kirjastojen parista.

Koska on seuraava UXLIBS: 4–6.6. 2024, paikka on Anglia Ruskin University (Cambridge) https://uxlib.org/uxlibs2024/

Entäs jos minua kiinnostaisi lähettää esitysehdotus sinne? Vuoden 2024 konferenssiin Call for Papers on auennut 20.11.2023. Ehdotusten lähettämisen aikaikkuna sulkeutuu perjantaina 2.2.2024.

Kirjoittaja:

Riitta Peltonen, johtava käytettävyyssuunnittelija
Finna-palvelut, Kansalliskirjasto
etunimi.sukunimi[at]helsinki.fi