Matkalla tuntemattomaan

Koikkalainen R (2021). Matkalla tuntemattomaan. Tietolinja 2021(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121661230

Vuonna 1981 Pelle Miljoona Oy julkaisi studioalbumin Matkalla tuntemattomaan. Sen nimikkokappale soi korvamatona tätä numeroa tehdessä kyllästymiseen asti. Olipa tuosta musiikkiesityksestä mitä mieltä tahansa, sen viestistä ei kuitenkaan voi olla kuin samaa mieltä: kaikki ovat mukana matkalla tuntemattomaan tulevaisuuteen. Ja kaikki ovat mukana tahtoen tai tahtomattaan.

Organisaatioiden tasolla ponnahduslautoja tulevaisuuteen yritetään rakentaa tahtoen, mikä on joskus kovin pitkä tie. Tahtomisen tila alkaa muodostua havahtumisen hetkenä: ”entinen ei enää kanna, jotain pitää tehdä”. Tämän jälkeen prosessi etenee, rouheasti kuvattuna, suunnilleen niin, että tuon momentumin jälkeen ideasta kehkeytyy visio, ja siitä strategian kautta kuljetaan toteuttamiseen työarjen käytännöissä.

Näin kuvattuna polku vaikuttaa kovin mutkattomalta, mutta tarkemmin sitä katsottaessa alkaa hirvittää. Jo yhdessä organisaatiossa, sanotaan nyt vaikka kirjastossa, on monta tasoa, monta momentumia, organisaation kirjattuja ja hiljaisia historioita, joita ei voi pyyhkiä pois noin vain. Sillä tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä.

Jos halutaan välttää suonsilmät tai itsensä ympärillä merkityksiltään tyhjät mihinkään etenemättömät luupit, on osattava tietää, mitä aiemmin on tehty hyvin ja mitä vähemmän hyvin. Tätä varten on totta kai olemassa jo ajatus siitä, mitä ovat ”hyvin tehdyn” kriteerit. Melkoinen kysymys vastattavaksi jo pohdinnan aluksi on miksi. Miksi pitää tehdä, ajatella ja toimia toisin kuin aiemmin?

Hurjinta on, että absoluuttista alkupistettä ei ole. Ei ole myöskään lopullista hetkeä, jolloin voi sanoa, että nyt maailma on valmis, ja se on hyvä. On pakko tyytyä likiarvoihin. Esimerkkejä siitä, miten ohuesta yläpilvestä on laskeuduttu tai ollaan laskeutumassa kohti arkisia tekemisiä, on kuitenkin olemassa.

Tässä Tietolinjan numerossa esitellään muutamaa havahtumisen hetkestä jo hyvän matkaa kohti konkretiaa edennyttä prosessia. Edellisessä numerossa esitelty Metatietovisio on etenemässä konkreettisempaan suuntaan Kuvailupolitiikan välityksellä. Samaan perheeseen kuuluu automaattisen kuvailun työkalun, Annifin, kehittäminen. Tutkijoiden tarpeita on kuultu ja palveluita on kehitetty muun muassa tuomalla uusia aineistoja digitaaliseen ympäristöön ja parantamalla tiedonhakua helpottavia tekniikoita. Numerossa mukana olevat kaksi pohdintaa avoimesta julkaisemisesta osoittavat konkreettisesti, miten kiharainen matka ideasta arjen käytännöksi voikaan olla; ja seminaariraportit muistuttavat, että yhteistyötä näidenkin teemojen parissa tehdään myös kansainvälisillä areenoilla.

Kiharaa ja mutkaa on riittänyt. Varmasti niitä riittää myös tulevina aikoina. Kaikkia näitä polkuja on kuitenkin kuljettu ja kuljetaan yhdessä, yhteistyössä muiden KAM-sektorin ja tiedeyhteisön toimijoiden kanssa. Miten muutenkaan? Sillä se on ainoa tapa saada aikaan hyvä.

 

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.