Uusia tuulia, luutia ja haravia

RakesOldAndNew_500

Kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:RakesOldAndNew.jpg

Tämän artikkelin pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200905201526

 

Pääkirjoitus

Yllä oleva kuva vaikuttaisi ehkä ensi silmäyksellä sopivan paremmin syysnumeroon, mutta tällä kertaa yksi keskeisistä aiheistamme on haravointi. Kansalliskirjaston verkkoharava on ollut ahkerassa käytössä kaikkina vuodenaikoina vuodesta 2006 lähtien. Sen tuloksena kertynyt verkkoarkisto on Kansalliskirjaston lakisääteisesti ylläpitämän kansalliskokoelman uusin laajennus. Julkistamispäivänä 2.4.2009 suomalaisten verkkosivujen arkisto sisälsi jo yli 130 miljoonaa tiedostoa – ja lisää on tulossa joka vuosi. (Lue uutinen julkistamistilaisuudesta)

YLE mainitsi uutisoinnissaan, että ”Kansalliskirjasto lienee yksi harmittomimmista tekijöistä, jotka tallentavat ihmisten tietoja verkosta.” Kommentti herättää pakostakin hiukan sekavia tunteita, mutta kaipa harmittomuus on ihan positiivinen määre tässä yhteydessä. Kääntöpuoli tälle harmittomuudelle on se, että verkkoarkistosta tulee olemaan avoimesti käytettävissä verkossa vain hakemisto, varsinaiseen sisältöön pääsee ainoastaan tietyiltä koneilta vapaakappalekirjastoissa. Pääsyynä tähän ovat nimenomaan tekijänoikeudet ja tietosuoja. Verkkoarkiston asiakaskäyttöön saattamisen teki ylipäätään mahdolliseksi vasta uusi laki kulttuuriaineistojen tallentamisesta ja säilyttämisestä, joka korvasi vanhan vapaakappalelain.

Haravoinnin taustaa valotti Tomas Ukkonen jo viime numerossa (Verkkoharavointi – Tietolinja 2/2008, http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200812182271). Tällä kertaa hän esittelee tarkemmin vasta avatun palvelun käyttömahdollisuuksia.

Palaamme tässä numerossa hetkeksi myös yhden kirjastotyön peruspilarin ääreen – kehityksen kiitävässä vauhdissa aineiston luettelointi ja varsinkin sisällönkuvailu ei suinkaan ole katoamassa minnekään, vaan sille on entistä enemmän kysyntää. Ja silläkin saralla puhaltaa uusia tuulia.

Viime vuoden lopulla toteutui kirjastoluetteloinnissa viimeinen askel kohti kansainvälisyyttä, kun yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastoissa siirryttiin kansallisista sovelluksista ’puhtaaseen’ MARC 21-formaattiin. Siirtymää on valmisteltu vuodesta 2006 alkaen ja prosessi jatkuu vielä monta vuotta. Luomme katsauksen sekä formaattien historiaan että tämän viimeisimmän hankkeen tilanteeseen.

Itse luettelointisääntöjäkin ollaan – formaatista riippumatta – uudistamassa merkittävällä tavalla. Funktionaalista luettelointia on kehitetty jo vuosia, mutta vasta nyt se saa ympärilleen nykyisessä sähköisessä maailmassa optimaalisesti toimivan viitekehyksen. Uusi ajattelutapa kuvastuu jo säännöstön nimessä – kun ennen puhuttiin vain luetteloista (AACR) ja bibliografisista tiedoista (ISBD), nyt korostetaan myös aineiston saatavuutta (Resource Description and Access).

Tiedon löytyvyyteen liittyy myös laajan kansallisen KDK -hankkeen asiakasliittymä, joka pyrkii kunnianhimoisesti tarjoamaan kaikkien muistiorganisaatioiden aineistot haettavaksi yhdellä haulla. Tässäkin standardit muodostavat yhden kivijaloista. KDK-hanke jakautuu kahteen päähaaraan, joista nyt on tämän puolen vuoro – viime numerossa esittelimme jo pitkäaikaissäilytyksen puolta (PAS ja KDK – eli säilyttäminen on osa Kansallista digitaalista kirjastoa – Tietolinja 2/2008, http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe200812182273).

Kaiken keskiössä ovat käyttäjät, joilla kuitenkin saattaa olla aivan toisenlainen näkökulma asioihin. Kirjastojen roolia ylipäätään tässä jopa vallankumouksellisesti muuttuvassa tiedon maailmassa pohdittiin maalis-huhtikuun taitteessa kansainvälisessä seminaarissa Englannin Torquayssa, mistä tässä numerossa on matkaraportti.

Kirjastojen asemalla on myös muita uhkia. Verkon hakukoneet eivät ensimmäisistä kauhuskenaarioista huolimatta vielä siihen kyenneet, mutta Google pyrkii laajentamaan toimintaansa yhä enemmän ja enemmän kirjastojen perinteiselle reviirille. Jyrki Ilva käsittelee tässä Tietolinjan numerossa tarkemmin Digitaalinen kirjasto -blogissa (http://blogs.helsinki.fi/digikirjasto/2008/11/27/lisaa-googlen-ja-kustantajien-sopimuksesta/) aiemmin jo uutisoimaansa aihetta Googlen ja kustantajien välillä solmitusta sopimuksesta.

Laila Heinemann

P.S. Uusia luutiakin löytyy talouden synkkyydestä huolimatta. Vapaakappalelain muutosten tuomien uusien velvoitteiden vuoksi Kansalliskirjastoon on saatu lisää vakituista henkilökuntaa ja Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeeseen määräaikaisia henkilöresursseja. Lisäksi OPM:n myöntämällä ns. elvytysrahalla voidaan palkata loppuvuodeksi lisätyövoimaa.