Tukea vai yhteistyötä? – konferenssikuulumisia

Näpärä L (2022). Tukea vai yhteistyötä? – konferenssikuulumisia. Tietolinja, 2022(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546946

Tässä tekstissä huomion kohteena on tieto-organisaatiolle annettu tehtävä tutkimuksen kentältä. Tieto-organisaatiolla tarkoitetaan esimerkiksi tutkimukselle aineistoa tarjoavia kirjastoja. Tehtävää käsiteltiin Digital Humanities in the Nordic & Baltic Countries (DHNB) -konferenssissa erityisesti pääpuhujien kesken, mutta teema kahtiajakautuneesta tehtävästä kuului jossain määrin läpi konferenssiohjelman.

Erilaisia tulokulmia organisaation tehtävään

Konferenssin pääpuhujat Koraljka Golub Linné-yliopistosta ja Wolfram Horstmann Georg August Göttingen -yliopistosta kiinnittivät huomiota siihen, mikä on aineistoja tutkimukselle tarjoavien tieto-organisaatioiden, kuten kirjastojen, rooli. Erityisesti ensiksi mainittu puhui organisaatioista tutkimusta tukevina toimijoina, jotka ovat olemassa tutkimusta ja kulttuuriperinnön säilyttämistä varten. Organisaatioilla on tässä näkökulmassa enemmän lähdeaineistojen tarjontaan ja niiden löydettävyyteen keskittyvä rooli. Toinen näkökulma puolestaan painotti monitieteistä yhteistyötä, jossa yhteisten kehitysintressien löytäminen on keskeistä esimerkiksi humanististen ja tietokonetieteiden välillä. Näkökulmassa yhteistyö tarkoittaa enemmän vuoropuhelua ja erilaisten tutkimuksellisten ulottuvuuksien tunnistamista aineistoista. Aloitteita yhteistyöhön voi siis tulla sekä tutkijoilta että aineistoja tarjoavilta tahoilta.

Kahtalainen lähestyminen herätti keskustelua läpi konferenssin ja asetelmaan palattiin aina tarpeen tullen. Yhtäältä huomattiin se, että tutkimuksen tukeminen on ensimmäinen askel siinä, että yhteistyötä voidaan lähteä rakentamaan myöhemmin laajemmin. Toisaalta todettiin, että kahtiajakautuneessa tehtävässä kyse on myös kulttuurisesta muutoksesta, jossa tutkijat ja aineistojen tarjoajat ovat yhä useammin toistensa kumppaneita ja toisilleen olennaisia laadukkaan tutkimuksen tekemiseksi.

Kumpaakaan roolia ei nähty ongelmattomana, ja kyse on myös siitä, minkälaisen tehtävän organisaatio itselleen ottaa. Rakenteelliset tekijät ja tutkimuksen tekemisen tavat näyttävät ohjaavan tehtävää, ja tutkijoilla voi olla erilaisia odotuksia sen suhteen, mikä organisaation tehtävän tulisi olla. Tärkeimmäksi nähtiin kuitenkin se, että organisaation tehtävästä riippumatta rakennetaan molemminpuolista ymmärrystä ja arvostetaan erilaisia tulokulmia tutkimukseen, aineistoihin ja yhteistyöhön niiden välillä. Ymmärrystä rakennetaan vuoropuhelulla, joka voi perustua konkreettiseen tekemiseen. Tämä voi olla aineistojen käyttöä, yhteistä kehittämistä, hakemuksien kirjoittamista ja omasta toiminnasta kertomista.

Kansalliskirjasto on strategiansa mukaan olemassa kansallisen julkaisutuotannon tallettamista, ylläpitoa ja saatavuutta varten. Kirjasto myös välittää ja tuottaa tietosisältöjä tutkimukselle, opetukselle, kansalaisille ja koko yhteiskunnalle, sekä kehittää palveluja yhteistyössä kirjastojen, arkistojen ja museoiden kanssa kulttuuriperinnön kentällä. Kansalliskirjasto edistää yhdessä tekemisen kulttuuria ja kehittää omaa aktiivista tehtäväänsä tutkimuksen kumppanina käymällä vuoropuhelua tutkijoiden kanssa.

Konferenssi kokemuksena

Digital Humanities in the Nordic & Baltic Countries (DHNB) järjestettiin maaliskuussa hybriditapahtumana. Digitaaliset ihmistieteet yhdistävät humanistisia näkökulmia tietokoneellisiin menetelmiin.

Etäosallistujan näkökulmasta tekninen toteutus sujui ihan kelvollisesti, joskin pieniä kauneusvirheitä mahtui mikrofonien vaihtaessa omistajaa ja satunnaisen osallistujan Zoom-mikrofonin avauduttua väärään aikaan. Paikan päälle Uppsalaan oli mitä ilmeisimmin löytänyt tiensä joitakin kymmeniä osallistujia.

Konferenssia edelsi joitakin aiheeseen liittyviä työpajapäiviä. Konferenssi itsessään sisälsi konferensseille tuttuun tapaan pääpuhujien luentoja, esitelmiä tutkimushankkeista ja posterisession. Kiinnostavat tapausesimerkit tutkimuksista esittelivät erilaisia tutkijoiden kehittämiä työkaluja. Useissa esitelmissä pohdittiin sanastoja ja käsitteitä sekä niiden yhdistämistä tutkimuksen tarpeisiin. Tutkimuksellisesti tuli esiin miten tärkeää on se, että sanastot säilyttävät maantieteellisesti, historiallisesti ja tieteenalakohtaisesti omia merkityksiään. Näissä hyödynnettiin tai ainakin kehotettiin hyödyntämään kontrolloituja sanastoja ja ontologioita, jotka pystyvät ymmärtämään sanastojen hierarkkiset suhteet.

Kansalliskirjasto oli mukana välillisesti muutamissa esitelmissä, joissa näkökulmina oli muun muassa digitoitujen sanomalehtiaineistojen hyödyntäminen tutkimuksen aineistona, digi.kansalliskirjasto.fi-palveluun julkaistava Translocalis-tietokanta ja Kansalliskirjaston tutkimusyhteistyö vuoden 2021 aikana. Viimeiseksi mainittu keskittyi siihen, miten palvelut kehittyvät vähitellen aineistojen tarjoajasta kohti aktiivista tutkimuksen kumppania.

Kirjoittaja

Liisa Näpärä, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, tutkimuskirjasto, Mikkelin toimipiste
liisa.napara [at] helsinki.fi

 

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.