Näin kirjoitat kiinnostavan asiantuntija-artikkelin

Lassila-Merisalo M (2023). Näin kirjoitat kiinnostavan asiantuntija-artikkelin. Tietolinja 2023(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023062865287

Tämä kirjoitus koostuu latinalaiseen kirjaimistoon perustuvista merkeistä, joita olen asetellut peräkkäin yhteensä 6 135 kappaletta ja luonut näin merkityksellisen kokonaisuuden, tekstin. Tekstini on yksi hitunen siinä yli 300 miljoonan teratavun datamassassa, joka maapallolla tänäänkin luodaan. Vauhti kiihtyy koko ajan. On arvioitu, että 90 prosenttia maailman datasta on tuotettu kahden viime vuoden aikana.

Suomenkielisenä tällä tekstillä on melko marginaalinen yleisö. Suomea puhuu äidinkielenään 4,8 miljoonaa ihmistä, noin 0,06 prosenttia maapallon väestöstä. Toisaalta jossakin joku botti on saattanut jo kääntää tekstini ja julkaista englanninkielisen version satunnaisella verkkosivulla. Tällöin potentiaalinen yleisö on – ainakin teoriassa – jo merkittävästi suurempi.

Jos sinä luet tätä tekstiä edelleen, saan olla kirjoittajana tyytyväinen. Moni muu on jatkanut eteenpäin verkon loputtomassa virrassa.

Tiivistä sanomasi ydinvirkkeeseen

Lukijan huomiosta kilpailee moni asia. Sähköposti kilahtaa, mistäs tuolla käytävällä oikein keskustellaan, eikö kukaan ole vieläkään tykännyt Facebook-postauksestani, olisiko tuo viereinen artikkeli kuitenkin kiinnostavampi?

Kirjoittamista suunnittelevan asiantuntijan ensimmäinen tehtävä on yhdistää viesti ja tavoiteltu kohderyhmä. Mitä haluat sanoa ja kenelle? Mikä on paras kanava tavoittaa ajattelemasi kohderyhmä?

Jotta viestisi olisi vakuuttava, mistä kaikista kulmista sinun pitäisi tarkastella aihettasi? Perinteinen mindmap-tekniikka on kokonaisuuden hahmottamiseen mainio työkalu. Yhteen napakkaan asiantuntija-artikkeliin mahtuu yleensä yksi varsinainen asia. Mitä pienempi merkkimäärä on käytettävissä, sitä tiukempi näkökulman on oltava. Jo alussa kannattaa hahmotella ydinvirkettä eli tärkeintä sanomaa, jonka haluaisit välittyvän lukijalle.

Koska kirjoittaminen on ajattelua, ydinvirke saattaa muuttua prosessin edetessä. Se ei haittaa. Ydinvirke auttaa joka tapauksessa pitäytymään olennaisessa. Vaikka mieleen tulisi kuinka kiinnostava asia, sen paikka on toisessa tekstissä, jos se ei tue ydinvirkkeen viestiä.

Otsikkosi luo odotuksen

Otsikolla on tärkeä rooli lukijan huomion kiinnittämisessä. Hyvä otsikko vastaa lukijan tarpeeseen tai herättää hänessä sellaisen. Työnantajaorganisaationi Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) verkkolehtien luetuimman jutun otsikko on tyylipuhdas Google-hakulause: Miten projektisuunnitelma tehdään?

Otsikko luo lukijan mieleen odotuksen tai odotuksia. Niihin pitää vastata. Media on totuttanut meidät klikkiotsikoihin, mutta vastuulliselle otsikolle on aina sisällössä vastine. Otsikkoon ei tule poimia vähäpätöistä yksityiskohtaa jutun sivulauseesta.

Otsikon miettimiseen kannattaa käyttää aikaa, mutta sen on syytä olla linjassa koko jutun kanssa. Jos otsikko on nokkelan humoristinen, jutun ei pidä olla kuivaa asiatekstiä.

Aloita konkreettisesti

Muutaman aloitusvirkkeen aikana iso osa lukijoista jättää tekstin kesken. Tämä tapahtuu varmimmin, jos olet änkenyt aloitukseen kattavan taustoituksen pitkinä, polveilevina virkkeinä ja lukuisia vierasperäisiä käsitteitä käyttäen.

Miten siis tehdään hyvä aloitus? Vaihtoehtoja on monia. Jos teksti kertoo tulevaisuudessa tapahtuvista asioista, aloituksessa voi houkutella lukijan kuvittelemaan mielessään, miltä tulevaisuus näyttää. Mikä on muuttunut? Aloituksessa voi myös esittää suoran kysymyksen. Se aktivoi lukijan. Oletko koskaan tuskaillut, kun kirjoittamisen aloittaminen on niin vaikeaa?

Joskus voi olla paikallaan provosoida lukijaa hieman. Tämän voi tehdä esittämällä aloituksessa väitteen. Sen voi sanoa itse tai se voi olla jonkun muun lausahdus sitaattina esitettynä. Väitteellä voi myös ennakoida lukijoiden reaktioita ja osoittaa näin olevansa kartalla tilanteesta. Esimerkki on niin ikään konkreettinen aloituskeino. Sen avulla tehdään abstrakti aihe lähestyttävämmäksi, zoomataan heti alussa ihmisen kokoiseen ruutuun.

Kun saat aloituksella lukijan koukkuun, olet jo hyvässä vauhdissa. Seuraava tehtävä on kuljettaa tekstiä loogisesti eteenpäin.

Käytä aktiivista kieltä

Peilaa kirjoittamaasi koko ajan kohdeyleisöösi. Jos kirjoitat vertaisillesi, sinun ei tarvitse selittää kaikkea juurta jaksaen. Suurelle yleisölle kirjoittaessasi joudut käyttämään enemmän tilaa perusasioiden avaamiseen.

Jostakin syystä aina joku kirjoittaja luulee, että asiantuntijatekstin kirjoittajan äänen tulee olla etäinen ja virallinen. Tuloksena on tyypillisesti vain kömpelöä kapulakieltä ja juttu, jota kukaan ei viitsisi lukea, ellei olisi pakko. Käytä siis aktiivisia verbejä. Päivitykset eivät hoidu tietohallinnon toimesta, vaan tietohallinto tekee ne. Varo myös substantiivitautia! Älä suorita kirjoittamistoimenpidettä, vaan kirjoita.

Sama teksti voi olla yhtä aikaa sekä kiinnostava että asiapitoinen. Tekstin arvo faktatuotteena ei heikkene, vaikka ihminen viihtyisi sitä lukiessaan. Informaatiokin menee tällöin perille paremmin. Nuiva ja kuiva virkamiesteksti sen sijaan etääntyy lukijasta. Se ei tartu mieleen eikä herätä tunteita – paitsi ehkä turhautumista tekstiin itseensä.

On tärkeää muistaa, että tunteet ovat paljon muutakin kuin liikutusta ja herkistelyä. Hyvä teksti voi kasvattaa uteliaisuutta, tuottaa samastumista tai välillä vaikka ärsyttää tai herättää kateutta. Tunne syventää muistijälkeä.

Mieti, miten lopetat

Kun olet saanut asiasi käsiteltyä, käytä vielä hetki lopetuksen pohtimiseen. Millaisiin ajatuksiin haluat jättää lukijasi, kun hän on lukenut tekstisi loppuun? Toivotko hänen olevan tyytyväinen, kun asiat ovat kuten ovat? Haluaisitko, että hän nauraa tai jää ehkä mietteliääksi? Turvallinen ja varma lopetustapa on ympyrän sulkeminen eli aloitukseen palaaminen tavalla tai toisella.

Käy teksti läpi ydinvirkkeesi avulla. Pysyitkö aiheessa? Onko argumentaatiosi vakuuttavaa? Tulevatko kaikki olennaiset asiat mainituiksi? Tarkista otsikko ja aloitus – lunastaako teksti niiden antamat lupaukset? Lue vielä lopuksi tekstisi rauhallisesti ääneen. Näin huomaat ylipitkät ja kömpelöt virkkeet, epäselvät lauserakenteet ja monenlaiset kielen kömpelyydet.

Ja ai niin, olikohan tässä lehdessä jotkut kirjoitusohjeetkin?

Kirjoituksen sisältö perustuu koulutukseen, jonka pidin Kansalliskirjaston henkilökunnalle ja Tietolinjan toimittajille 29.3.2023.

Kirjoittaja:

Maria Lassila-Merisalo, dosentti, kehittämispäällikkö
Hämeen ammattikorkeakoulu
[email protected]