Kauanko vielä? – How much longer?

Koikkalainen R. (2022). Kauanko vielä? – How much longer? Tietolinja, 2022(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546934

Missä vaiheessa yksilön toiminta muuttuu ryhmän tai organisaation toiminnaksi? Kysymys nousi mieleen – jälleen kerran – Tutkitun tiedon teemavuoden Heurekassa pidetyssä päätösseminaarissa. Viimeisten sanojen joukossa siellä kuultiin, että organisaatiot eivät tee, ihmiset tekevät. Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä siteerasi Suomen Akatemian entistä pääjohtajaa Heikki Mannilaa ja vahvisti olevansa samaa mieltä. Tähän on helppo nyökätä: kyllä, kyllä.

Mutta silti ja sitten. Yksittäisen yksilön toiminta on aina tavalla tai toisella sidoksissa sosiaaliseen, toisten ihmisten toimintaan. Jossain vaiheessa eri yksilöiden toiminnasta aletaan puhua ryhmien toimintana, sitten joidenkin ryhmien toiminta ilmentyykin organisaatioiden toimintana ja vielä yleisemmän tason systeemisenä toimintana. Mutta miten tämä kaikki tapahtuu, miten vaikutukset kulkevat ja mihin suuntiin?

Näitä kysymyksiä pohti muun muassa Niklas Luhmann, yksi organisaatiotutkimuksen suurista nimistä. Tarkka analyyttinen ajattelu ja vuosikausien tutkiminen ei kuitenkaan tuottanut Luhmannia itseään tyydyttävää vastausta. Jossain kohtaa analyysiaan Luhmann kohtasi selittämättömän, ei tyhjää tilaa mutta jotain sellaista, mitä ajattelu eivätkä sanat kyenneet tavoittamaan.

Näin kävi aina ja yhä uudestaan. Sitkeänä ajattelun työläisenä Luhmann palasi aina alkuun, kulki jälkiään edestakaisin ja tutki yhä uudelleen ja uudelleen, koetti löytää sanalliset polut prosesseista toisiin löytääkseen kokonaisen selväjärkisen selityksen sille, miten organisoituminen tapahtuu. Tyhjentävää vastausta ei kuitenkaan löytynyt.

Sivutuotteena näistä yrityksistä on jäänyt meille ajatustensa äärellä pyöriville tekstejä, jotka   hämäävät tarkkasanaisuudellaan. Ne melkein kertovat vaan eivät sittenkään. Sekös ärsyttää.

Kohteitaan kiertävät sanat vahvistavat kuitenkin kohteidensa olemassaolon, ja myös käytännön elämä todentaa noiden prosessien olemassaoloa jatkuvasti. Vai mitä sanotte tämän numeron keskeisestä teemasta, avoimesta saatavuudesta?

Avoimen saatavuuden puolesta on toimittu tietämän mukaan noin 20 vuotta. Kun toiminnan historiaa tarkastelee, niin kyllä, yksittäisten aktiivien toiminta on muuntunut vähintäänkin organisaatioiden toiminnaksi. Kehityskulut ovat tosin olleet vähemmän virtaviivaisia, mutta silti päämääriä kohti on edetty. Tietolinjan teemaksi avoin saatavuus valikoitui sen takia, että ensimmäiseksi tiedetty avoimen saatavuuden julistus, Budapest Open Access Initiative, täytti helmikuussa 2022 koreat 20 vuotta. Ensi vuonna samaan ikään ehtivät kaksi muuta OA-liikkeen keskeistä linjausta, Bethseda ja Berliini.

***

One section of this issue of Tietolinja is dedicated to Open Access. The reflections published deal with 20 years of history of OA movement but also its future prospects.

The documented history of Open Access movement started latest 20 years ago. Budapest Open Access Initiative (BOAI) was published in February 2002, Bethesda Statement on Open Access Publishing in June 2003, and Berlin Declaration on Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities in October 2003.

Quite a lot has been done, but as time has proven, there is still quite a lot that should be done before the objectives of this movement will be fully achieved. After 20 years of work, some might wonder, is it possible to achieve them at all? Are the objectives valid anymore? There are also sceptical voices wondering, have they ever been more than sweet ideas?

Tietolinja asked brief statements from some key players of the field. The themes were partly borrowed from BOAI’s query that was made in September 2021 as BOAI steering committee was working to update their recommendations for BOAI’s 20th anniversary (see BOAI20).

 

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.