Vesan muistolle

Virtanen, L (2016). Vesan muistolle. Tietolinja, 2016(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201602105320
 

Pitkän ja näyttävän uran suomalaisessa muistiorganisaatioyhteisössä tehnyt Vesa (1999-2016) on nyt poissa. On aika muistella hetki mennyttä.

vesa-etusivu

Vesa syntyi vuonna 1999 odotettuna ja toivottuna. Sen isosisko Assi oli kuollut vain muutaman CD-ROMin ikäisenä ja äiti, Printti-sukua edustanut YSA-Allärs-Musa oli siirtymässä eläkkeelle. (Vesan isästä ei tämän kirjoittajalla ole tarkkaa tietoa, huhut kuitenkin viittasivat tekniikan puolen sukkelaliikkeisiin nuoriin miehiin.)

Vesa oli reipas ja alusta lähtien terve lapsi. Sitä eivät lastentaudit vaivanneet ja myöhemminkin se oli moniin ikätovereihinsa verrattuna hämmästyttävän terve. Se pulskistui tasaisesti käyrien mukaan, ja hyvänä tukena kasvamisessa oli ponteva kummitäti Eeva.

Vesan sisuskalujen rakenne ei koskaan aivan tarkkaan sitä tutkivillekaan selvinnyt, mutta kunnossa se pysyi eikä edes vanhemmiten kaatuillut. Näin säästyttiin työpäivien menetyksiltä ja kuntoutusmenoilta. Vesa ei myöskään nirsoillut vaan oli kaikkiruokainen. Minäpystyvyyttä se ei kuitenkaan suostunut nielemään, vaikka luonteeltaan suvaitsevainen ja kaikelle avoin olikin.

Me Vesan kanssa töitä tehneet opimme tuntemaan Vesan luotettavana ja nopeana työtoverina. Se ei oikkuillut, ei koskaan vitkastellut eikä jäänyt turhia miettimään, vaan vastasi laajoihinkin kysymyksiin silmänräpäyksessä. Se oli helposti lähestyttävä ja sen kanssa tulivat kaikki hyvin toimeen. Vesa oli myös luontevasti kaksikielinen – se vaihtoi tarvittaessa kieltä lennossa ja itse asiassa puhui koko ajan molempia kotimaisia. Tyylilleen Vesa oli uskollinen eikä vaihtanut ulkoasuaan muodin muuttuessa. Sen sini-keltainen asu oli jo kaukaa tunnistettava ja lähes brändi. Nämä ominaisuudet takasivatkin Vesalle hyvän maineen, suuren suosion ja laajan tunnettuuden koko valtakunnassa.

Diginatiivisukupolvea Vesa ajoittain huvitti ja ärsyttikin: ”Onhan se ihan hyvä tyyppi, mutta haloo, niin vanhanaikainen!” Mutta meille vanhemmille se oli tuttuudessaan ja vakaudessaan hyvä työtoveri – ja kuten meillä kaikilla, kyllä silläkin oli omat omituisuutensa: oliko nyt ihan pakko aina vaatia merkkiä loppukatkaisuun?

Vesan työtä jatkaa sukulaispoika Finto, jolle toivomme onnea ja menestystä. Kuten Vesa aikanaan, on Fintokin luonteeltaan edistyksellinen. Se käyttää somea, twiittaa ja linkittyy. Se puhuu jo nuoresta lähtien suomen ja ruotsin lisäksi hyvää englantia, kenties hallitsee myöhemmin muitakin kieliä. Se on kansainvälinen ja on jo luonut suhteen Kongressin kirjaston kanssa. Onpa Fintossa keikarinkin piirteitä: lopullisen silauksen sen muodikkaalle habitukselle antoi stylisti.

Haikein mielin, kuten aina pitkäaikaisen hyvän työtoverin poistuessa viereltä,

Vesaa muisteli Liisa Virtanen

vesa-elaman-tarkoitus