LIBER 2016: avoimen tieteen teemoja

Ilva J (2016). LIBER 2016: avoimen tieteen teemoja. Tietolinja, 2016(3). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016100724915

Liber ja konferenssi

Euroopan tieteellisten kirjastojen yhteenliittymän Liberin vuosittainen konferenssi järjestettiin Helsingissä kesä-heinäkuun vaihteessa 2016 (ks. konferenssin verkkosivut). Tässä Tietolinjan numerossa julkaistu Heli Kautosen artikkeli kertoo konferenssista järjestäjän näkökulmasta, tämä teksti sen sijaan keskittyy konferenssin ohjelmaan. Seuraavat poiminnat ovat luonnollisesti vain yksi näkökulma ohjelmaan: tarjolla olisi ollut paljon muutakin.

Kuva: Konferenssin osallistujia kahvitauolla

Kuva: Konferenssin osallistujia kahvitauolla

Liber-konferenssi keräsi Helsinkiin noin 540 osallistujaa, pääosin eri puolilta Eurooppaa. Viimevuotinen Lontoossa järjestetty Liber-konferenssi oli sekin loppuunmyyty hyvissä ajoin etukäteen, mutta tällä kertaa konferenssin ilmoittautuminen jouduttiin sulkemaan jo edullisemman early bird -ilmoittautumishinnan päättyessä, pari kuukautta ennen tapahtuman alkua. Myös ehdotuksia papereiksi ja postereiksi tuli monin verroin enemmän kuin mitä konferenssin ohjelmaan oli mahdollista saada sopimaan, eli karsinta oli tiukkaa.

Liber-konferenssi on kasvanut nykyisiin mittoihinsa vasta vähitellen. Samalla konsepti on muuttunut. Pidempään kuvioissa olleet muistelivat, että vielä 80-luvulla kyseessä oli muutaman kymmenen kirjastonjohtajan vuosittainen tapaaminen. Tämä historia näkyy vielä jossain määrin konferenssin ohjelman kaksijakoisuutena: toisaalta mukana on Liber-organisaation toimintaan liittyvää ohjelmaa, toisaalta vertaisarvioitujen paperien ympärille rakennettuja sessioita.

Liber-konferenssien ohjelma on viime vuosina painottunut voimakkaasti avoimeen tieteeseen liittyviin kysymyksiin, ja ne olivat näkyvästi esillä myös tällä kertaa. Konferenssin pääteemana olikin osuvasti ”Libraries Opening Paths to Knowledge”. Digitaalinen humanismi oli myös esillä monessa esityksessä, keynote-puheenvuoroja myöten. Perinteiseen kirjastotoimintaan liittyvät näkökulmat sen sijaan jäivät jossain määrin vähemmälle huomiolle, vaikkei niitäkään tyystin sivuutettu. Konferenssin ohjelmaan kuului myös sponsorien puheenvuoroja, joissa mm. Ebsco esitteli kehitteillä olevaa avoimen lähdekoodin Folio-kirjastojärjestelmää.

Millä ehdoilla avoimuuteen?

Ennen varsinaista keskiviikosta perjantaihin kestänyttä pääkonferenssia Helsingissä järjestettiin useita enemmän tai vähemmän korkean profiilin oheistapahtumia, joista kahteen itsekin osallistuin. Tiistaina järjestetty EU:n rahoittaman LEARN-projektin koko päivän mittainen työpaja keskittyi tutkimusdataan ja erityisesti tutkimusdatapolitiikkojen toimivuuteen. Työpajan monipuoliseen ohjelmaan sisältyi sekä esityksiä, break out -sessioita että paneelikeskustelu, jossa oli mukana arvovaltaisia osallistujia.

Kuva: LEARN-projektin järjestämässä paneelissa keskustelijoina olivat Paolo Budroni, Kristiina Hormia-Poutanen, Juha Haataja, Jean-François Dechamp, Kathleen Shearer ja Tomi Kauppinen

Kuva: LEARN-projektin järjestämässä paneelissa keskustelijoina olivat Paolo Budroni, Kristiina Hormia-Poutanen, Juha Haataja, Jean-François Dechamp, Kathleen Shearer ja Tomi Kauppinen

Keskiviikkoaamuna osallistuin puolestaan SPARC Europen järjestämään työpajaan ”Making Open the Default”, jossa oli mukana enemmän ruohonjuuritasolta lähtevää näkökulmaa. Samaan aikaan toisaalla olisi ollut myös mm. avoimen tieteen koulutusta edistävän Foster-hankkeen työpaja, jossa olisi sielläkin ollut mukana paljon kansainvälistä open access -väkeä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen valintaani.

Tilaisuudessa esiteltiin samalla SPARC Europen toimintaa aina budjetin talouslukuja myöten. Järjestön toiminnasta nousi esiin mm. Europe’s Open Access Champions -hanke, jonka palkittuja oli saatu paikalle Helsinkiin. Ehkä mieleenpainuvin näistä oli ranskalaisen tietojenkäsittelytieteen opiskelijan Antonin Delpeuchin esittelemä opiskelijoiden aktiivisuudesta liikkeelle lähtenyt avoimen julkaisemisen projekti (ks. esitys), joka pyrkii sekä edistämään organisaatiokohtaisten tallennuspolitiikkojen luomista että tarjoaa käyttöliittymän, jonka kautta aineistoja on mahdollista tallentaa julkaisuarkistoihin, toistaiseksi Zenodoon, mutta jatkossa muihinkin arkistoihin.

Kuva: Antonin Delpeuch SPARC Europen työpajassa

Kuva: Antonin Delpeuch SPARC Europen työpajassa

Session muista esiintyjistä Ivana Hebrang Grgić (University of Zagreb) kertoi kroatialaisten open access -lehtien tilanteesta ja Kroatian kansallisesta Hrcak-portaalista. Kansalliseen julkaisemiseen liittyvät haasteet kuulostivat Suomenkin näkökulmasta tutuilta. Torkel Brekke kertoi Norjan uusista Open Access -linjauksista. Linjauksia valmistellut työryhmä suositteli, että tutkimusjulkaisut pitäisi noteerata norjalaisessa yliopistojen rahoitusmallissa vain jos ne on tallennettu julkaisuarkistoon. Lisäksi linjauksissa esitettiin kansallisen julkaisuarkiston luomista, mikä olisi luontevaa jatkoa Norjan jo ennestään varsin keskitetylle tutkimustietojen seurannan infrastruktuurille.

Jan Erik Frantsvåg (University of Tromsø) nosti omassa puheenvuorossaan esille akateemisen meritoitumisen ja julkaisujen avoimuuden väliset ristiriidat. Niin kauan kuin tutkijoiden uran eteneminen on kiinni siitä, että he julkaisevat perinteisissä arvostetuissa julkaisukanavissa, heitä on vaikea suostutella priorisoimaan avointa julkaisemista.

Kuva: Jan Erik Frantsvåg esittelee tutkijoille tarjolla olevia vaihtoehtoja - open access (OA) ja toll access (TA)

Kuva: Jan Erik Frantsvåg esittelee tutkijoille tarjolla olevia vaihtoehtoja – open access (OA) ja toll access (TA)

Chris Banks (Imperial College London) puolestaan toi esiin sen, että kaikista brittiläisistä open access -linjauksista huolimatta tutkijat jättävät julkaisujen avoimuuden suurelta osin kirjaston ongelmaksi. Tutkijoita on vaikea maanitella vaatimaan solmimiinsa julkaisusopimuksiin rinnakkaistallennuksen sallivia lisäyksiä. Niinpä brittiläisten yliopistojen kesken käydään parhaillaan keskustelua mm. Harvardin soveltamaan toimintamalliin perustavasta kansallisesta lisensointimallista (”UK Scholarly Communication Licence”). Tässä mallissa rinnakkaistallennukseen tarvittavat oikeudet jäisivät organisaatiokohtaisen tai kansallisen politiikan mukaisesti tutkimusorganisaatiolle ja tutkijoilla on ainoastaan perustelluista syistä mahdollisuus anoa lupaa politiikasta poikkeamiseen.

Open access -teema jatkui useissa pääkonferenssin esityksissä. Avoimen julkaisemisen tulevaisuuden visioita esitelleessä sessiossa Saskia de Vriesin (Radboud University Nijmegen) esitys kertoi pyrkimyksistä uuden, ”reilun” open access -julkaisemisen toimintamallin (”Fair Open Access”) luomiseksi etenkin humanistisen alan lehdille. Tavoitteena on se, että malli olisi tieteenalakohtainen, eikä siitä aiheutuisi kirjoittajille ainakaan kovin suuria artikkelikohtaisia maksuja. Toisaalta malli pyrkii kuitenkin siihen, että julkaisukanavien tulevaisuus voidaan taata myös pitkällä tähtäimellä.

 Kuva: Saskia de Vries esitteli uusia open access -julkaisemisen rahoitusmalleja

Kuva: Saskia de Vries esitteli uusia open access -julkaisemisen rahoitusmalleja

Kielitieteiden alalle on jo perustettu oma alakohtainen säätiö, Linguistics in Open Access (LingOA), joka tukee lehtien siirtymistä perinteisiltä kustantajilta open access -kustantajien julkaistavaksi siten, että samalla kertaa mukana siirtyvät sekä lehden toimittajat, kirjoittajat että vertaisarvioijat. Säätiö maksaa lehden artikkelimaksut ensimmäisen viiden vuoden ajalta ja tukee lehtien siirtymistä uudelle kustantajalle mm. maksamalla mahdollisia oikeudenkäyntikuluja. Viiden vuoden siirtymäkauden jälkeen lehdet liittyvät osaksi kirjastojen tukemaa laajempaa tieteenalarajat ylittävää julkaisupalvelua, joista de Vries mainitsi esimerkkinä Open Library of Humanitiesin. Tällöin kirjastot voivat luopua lehtien tilauksista ja rahoittaa lehtien toimintaa huomattavasti lisenssimaksuja alhaisemmilla tukimaksuilla.

Keynote-puhujista Ralf Schimmer (Max Planck Digital Library) lähestyi avointa julkaisemista toisenlaisesta näkökulmasta (ks. esitys). Schimmer on yksi paljon huomiota saaneen Max Planck -Instituutin White paperin tekijöistä, ja hän on myös toiminut puuhamiehenä viime vuonna toimintansa aloittaneessa OA2020 -verkostossa, joka pyrkii muuttamaan radikaalisti tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyviä taloudellisia rakenteita (ks. myös aiempi Tietolinja-artikkeli ”Avoin julkaiseminen tienhaarassa”).

Kuva: Ralf Schimmer oli yksi konferenssin keynote-puhujista

Kuva: Ralf Schimmer oli yksi konferenssin keynote-puhujista

Schimmerin esitykselle oli varattu konferenssissa vain parikymmentä minuuttia, joten hän joutui pelkistämään esitystään ja vetämään jossain määrin mutkia suoraksi.  Schimmerin jo tutuksi käynyt perussanoma oli se, että tieteellisten julkaisujen lisensointiin käytetään globaalilla tasolla niin paljon rahaa, että se riittäisi aivan hyvin julkaisujen avoimen saatavuuden toteuttamiseen, jos vain kustantajat ja kirjastot sopisivat asiasta keskenään. Kyseessä olisi siis fysiikan alalla luodun SCOAP3-konsortion kaltainen malli, jossa kirjastojen lisensointiin käyttämät rahat siirretään open access -maksujen maksamiseen ja tilausmaksulliset lehdet muuttuvat tätä kautta open access -julkaisukanaviksi.

Schimmer viittasi siihen, etteivät kustantajat voi loputtomiin jarruttaa Sci-Hubin kaltaisten piraattipalveluiden syntymistä, jos ne eivät ole valmiita tinkimään nykyisestä toimintamallistaan. Olemme jo tällä hetkellä ”keisarilla ei ole vaatteita”-tyyppisessä tilanteessa. Muutos on siis joka tapauksessa väistämätön.

Kuva: Schimmerin mukaan tämänhetkinen tieteellisen kustantamisen järjestelmä on hajoamassa

Kuva: Schimmerin mukaan tämänhetkinen tieteellisen kustantamisen järjestelmä on hajoamassa

Käytäväkeskustelussa jotkut pitivät Schimmerin lähtökohtia naiiveina. Miten Schimmerin esittämän mallin edellyttämä globaali siirtyminen lisenssimaksuista OA-maksuihin olisi muka toteutettavissa läheskään riittävässä mittakaavassa nykyisenkaltaisessa hajanaisessa maailmassa? Epäilykset voivat toki olla perusteltuja, mutta näin vallankumoukset kuitenkin usein tapahtuvat: mahdottomalta haihattelulta tuntuvat asiat muuttuvat yhtäkkiä mahdollisiksi. Ja on hienoa, että tilanteen hankaluuden voivottelemisen ja pienten asioiden parissa näpertelyn sijasta yritetään tarttua radikaalilla otteella myös suuriin systeemitason kysymyksiin.

Toisaalta minua jäi esityksen jälkeen kuitenkin vaivaamaan se, että Schimmer lähtee liikkeelle lähes puhtaasti lisensioinnin näkökulmasta. Hän on kiinnostunut ensisijaisesti niistä aineistoista, joista kirjastot tällä hetkellä maksavat eniten, koska valtaosa tieteellisen julkaisemisen ympärillä pyörivistä rahasta liikkuu nimenomaan niiden ympärillä. Hän totesi myös hyvin eksplisiittisesti, että siirtyminen avoimuuteen on kirjastojen ja kustantajien välinen asia, jolla ei tarvitse vaivata tutkijoita ja jonka nämä voivat hoitaa tutkijoiden puolesta.

Tältä osin Schimmerin näkökulma poikkesi oleellisesti aiemmin esitellyistä open access -hankkeista, joista monissa tähdättiin nimenomaan tutkijoiden aktivoimiseen ja kokonaan uusien rakenteiden luomiseen. Schimmer suhtautui skeptisesti siihen, onko tutkijoita todella riittävää mielenkiintoa open access -julkaisemista kohtaan ja piti juuri tutkijakeskeisyyttä olennaisimpana syynä tähänastisten open access -hankkeiden heikkoon menestykseen. Kyselin häneltä tästä myös esityksen jälkeen, ja vaikka hän toki piti LingOA:n ja Open Library of Humanitiesin kaltaisia lehtitasolta lähteviä hankkeita kannatettavina, hän kuitenkin totesi, etteivät ne sinällään pysty tuottamaan laaja-alaista systeemistä muutosta.

Ehkä oleellinen kysymys onkin se, onko Schimmerin esittämä siirtyminen lisenssimaksuista OA-maksuihin jo sinällään tavoiteltu kulttuurin muutos vai onko se vain ensiaskel tiellä varsinaiseen muutokseen. Jos ensimmäiset askelet otetaan ilman tutkijoiden osallisuutta siten, ettei heidän näkökulmastaan mikään muutu, mitä takeita on sille, ettei kaikki jatku muilta osin niin kuin ennenkin? Ts. kustantajat säilyttävät asemansa, OA-maksut jatkavat kasvuaan ja tutkijoihin kohdistuu entisenkaltaisia paineita julkaista ”parhailla” (ja kalleimmilla) foorumeilla.

Digitaalisten ihmistieteiden palveluita

Peter Leonard (Yale University Library) esitteli keynote-esityksessään kirjastojen mahdollisuuksia tarjota palveluita digitaalisten ihmistieteiden tutkijoille. Digitaalisen humanistisen tutkimuksen laboratorion johtajana toimiva Leonard käsitteli sekä kirjaston omien erikoiskokoelmien että kirjaston lisensoimien aineistojen  tarjoamista mm. tiedonlouhinnan tarpeisiin. Erityisen paljon ihastusta herätti muotilehti Vogue-lehden kansikuvista tehty visualisointi, joka toi hyvin esiin lehden kuvituksessa ja värimaailmassa vuosikymmenten kuluessa tapahtuneet muutokset.  Samoja teemoja tuli esiin myös Mia Ridgen keynote-puheenvuorossa, joka esitteli British Libraryn digihankkeita.

Kuva: Session vetäjä Wolfram Horstmann ja Peter Leonard (oikealla) kuuntelemassa yleisön kysymyksiä

Kuva: Session vetäjä Wolfram Horstmann ja Peter Leonard (oikealla) kuuntelemassa yleisön kysymyksiä

Muista sessioista minulle jäi erityisesti mieleen historian professori Allen Tulloksen (Emory University, USA) esitys, joka nosti esiin digitaalisen humanismin projekteissa tuotettujen verkkopalveluiden elinkaareen liittyviä kysymyksiä. Emory-yliopiston tuotoksiin kuuluu mm. paljon huomiota saanut Voyages: Slave Trade Database, joka on arkistolähteisiin pohjautuva tietoaineisto ja visualisointi noin 36.000 Atlantin yli suuntautuneesta orjalaivojen matkasta vuosina 1501-1866. Lisäksi yliopisto on julkaissut jo toistakymmentä vuotta Southern Spaces -nimistä open access -lehteä, joka on satsannut vertaisarvioitujen artikkelien lisäksi myös multimedia-aineistoihin.

Tullos kiinnitti huomiota siihen, että yleiseen käyttöön tarkoitettujen infrastruktuurien pitäminen käytettävinä ja ajanmukaisina vaatii pysyvää ylläpitoa ja kehitystyötä, ohjelmistojen välttämättömistä versiopäivityksistä laaja-alaisempaan teknisten ympäristöjen modernisointiin.  Tämä on relevantti kysymys Suomessakin: hankerahoituksella tuotettujen palveluiden ylläpito ja päivittäminen vaatii resursseja myös pitkällä tähtäimellä.

Metriikkaa

Susanna Nykyrin ja Valtteri Vainikan perjantaiaamun esitys käsitteli Helsingin yliopiston kirjaston altmetriikka-palveluita. Altmetriikan tavoitteena on julkaisujen perinteisten bibliometristen indikaattorien ulkopuolella saaman huomion (esim. latauskerrat tai viittaukset sosiaalisessa mediassa) mittaaminen.  Ajatuksena on se, että nämä nopeammin julkaisun ilmestymisen jälkeen saataville tulevat tiedot ennakoivat myös perinteisten indikaattorien ilmaisemia tuloksia ja täydentävät niitä.

Kuva: Susanna Nykyri ja Valtteri Vainikka esittelivät Helsingin yliopiston kirjaston altmetriikka-kokemuksia

Kuva: Susanna Nykyri ja Valtteri Vainikka esittelivät Helsingin yliopiston kirjaston altmetriikka-kokemuksia

Helsingin yliopisto on hyödyntänyt Plum X:n altmetriikka-palvelua, jonka käyttökelpoisuutta Nykyri ja Vainikka olivat selvittäneet erityisesti humanististen ja yhteiskuntatieteiden näkökulmasta. Kuten ehkä olisi saattanut arvata, tieteenalojen erilaiset julkaisukulttuurit vaikuttivat merkittävästi altmetriikkadatan kattavuuteen ja käyttökelpoisuuteen. Esim. julkaisujen kieli ja DOI-tunnisteisiin pohjautuvien osoitteiden käyttö viittaamisessa vaikuttivat saatuihin tuloksiin. Altmetriikan menetelmistä näyttäisi ainakin toistaiseksi eniten hyötyä nimenomaan niillä aloilla joilla myös perinteiset bibliometriset menetelmät toimivat parhaiten.

Kuva: Nykyrin ja Vainikan esitys herätti keskustelua

Kuva: Nykyrin ja Vainikan esitys herätti keskustelua – Pablo de Castro kommentoi

Ensi vuonna Kreikkaan

Helsingin Liber-konferenssi oli omien kokemusteni ja osallistujilta kuullun palautteen perusteella selkeästi menestys. Konferenssin esityksiä on julkaistu sen verkkosivuilla, ja monet esityksistä ovat katsottavissa myös tallenteina.

Ensi vuonna Liber-konferenssi järjestetään Euroopan toisella laidalla, Patraksen yliopistossa Kreikassa.

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4), 00014 Helsingin yliopisto
jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.