Elektra vuonna 2015 : vakiintunutta toimintaa ja uusia haasteita

Jyrki Ilva
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201506029971
 
Kotimaisten tieteellisten lehtien artikkeleita julkaiseva Elektra-palvelu on toiminut lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Elektran aineistot ovat haettavissa palvelun oman käyttöliittymän lisäksi useista muista järjestelmistä. Tällä hetkellä aineistoon kuuluu yli 30.000 artikkelia, jotka ovat lisenssisopimusten ansiosta käytettävissä mm. useimmissa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yleisissä kirjastoissa. Vaikka palvelun käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, sillä on edessään myös haasteita.

Elektra aloitti toimintansa hankerahoituksella vuonna 1996, osana opetusministeriön silloista Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelmaa. Vaikka hankkeen yhteydessä selvitettiin ja kokeiltiin muutakin, Elektra-palvelun ydinideaksi muotoutui kotimaisten tieteellisten lehtien kokotekstiartikkelien julkaiseminen tuolloin juuri perustetun Arto-tietokannan tietueita hyödyntäen. Digitaalisten aineistojen käsittelyn ja kuvailun ohella hankkeessa luotiin myös käytäntöjä aineistoihin liittyvien tekijänoikeuksien selvittämiseen ja lisensiointiin.

Hankerahoituksen päätyttyä 2000-luvun alussa Elektra on toiminut nyt jo viitisentoista vuotta lisenssituloilla rahoitettuna palveluna. Vuonna 2004 samaan pakettiin lisättiin Kansalliskirjaston Mikkelissä digitoimista lehtiaineistoista koostuva Peri+‐aineisto, joka sijaitsee Mikkelin digitointikeskuksen ylläpitämässä käyttöliittymässä.

Elektran ja Peri+:n tuotannosta vastaavat yhteistyössä Kansalliskirjasto ja Kopiosto. Kansalliskirjasto vastaa aineistojen käsittelystä, kuvailusta ja julkaisemisesta. Kopiosto puolestaan vastaa palvelun tekijänoikeuksista (ml. oikeuksien selvittäminen niissä tapauksissa, joissa kustantaja ei ole sopinut niistä valmiiksi), huolehtii yhteyksistä oikeudenhaltijoihin ja tilittää oikeudenhaltijoille (lehdet ja kirjoittajat) maksettavat tekijänoikeuskorvaukset.

Pioneerivaiheen opetuksia

Elektra oli alun perin pioneeriaikakauden hanke, jonka fokus ja toimintamalli vakiintuivat vähitellen hankekausien aikana. Esikuvia, joilta olisi voitu omaksua valmiita käytäntöjä, ei parikymmentä vuotta sitten juuri ollut tarjolla, ja monia asioita jouduttiin opiskelemaan kantapään kautta. Aineistojen digitointia lehtien painetuista versioista tehtiin alkuvaiheessa jonkin verran, mutta ennen pitkää päädyttiin kuitenkin siihen, että kaikki uudet aineistot on järkevää kerätä alun perinkin digitaalisessa muodossa, mieluiten suoraan pdf-tiedostoina. Kustantajien valmiudet pdf-tiedostojen toimittamiseen paranivat kuitenkin vasta vähitellen sitä mukaa kun tiedostojen tuottamiseen soveltuvia ohjelmistoja tuli laajemmin saataville.

Nykynäkökulmasta voi myös tuntua oudolta, että Elektran aineistot olivat pilottivaiheessa käytettävissä vain muutamilta kirjastojen tai tietopalveluyksiköiden tiloissa sijaitsevilta päätteiltä. Palvelun tulojen odotettiin kertyvän sivukohtaisista tulostusmaksuista, joiden suuruus oli määritelty kullekin lehdelle erikseen. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, ettei tämä bisnesmalli ollut millään tavalla realistinen. Hankekauden päättyessä tarjolla oli onnekkaasti jo muita malleja – lisenssisopimus yliopistojen muodostaman konsortion kanssa solmittiin FinELibin kautta, kun taas ammattikorkeakoulujen ja yleisten kirjastojen käyttöoikeudesta sovittiin keskitetysti opetusministeriön kanssa.

Monien kansainvälisten aineistojen tavoin Elektran hinnoittelu ja myös kustantajille maksettavien korvausten jako perustui alkuvaiheessa painettujen lehtien vuosittaisiin tilaushintoihin. Ajatuksena oli se, että Elektran tuottamat tulot korvaisivat mahdollisia tilaus- ja jäsenmaksujen menetyksiä. Jos lehdellä oli kallis tilaushinta, sen artikkeleista maksettiin enemmän korvauksia kuin edullisten lehtien artikkeleista. Aineiston käyttötilastot osoittivat kuitenkin ennen pitkää, ettei lehtien tilaushintojen ja käyttölukujen välillä ollut ainakaan positiivista korrelaatiota. Niinpä kustantajille maksettavien korvausten jakoa uudistettiin kymmenkunta vuotta sitten siten, että ne jaetaan lehdille suoraan artikkelien latausmäärien perusteella.

Käyttöliittymät

Elektran aineistojen luetteloinnissa on hyödynnetty alusta lähtien Arton tietueita, mutta muuten sen suhde Artoon on vaihdellut. VTLS-kaudella Elektralla oli oma HyperLib-ohjelmistoon perustuva käyttöliittymä, mutta Voyager-aikakauden alkaessa sen kuvailutiedot siirrettiin tuplatietueina Artoon ja se oli usean vuoden ajan käytettävissä vain Arton kautta. Sittemmin sille rakennettiin uudestaan oma käyttöliittymä – nykyinen Doriassa sijaitseva käyttöliittymä avattiin syksyllä 2007.

Tällä hetkellä Elektran artikkelien kuvailutiedot löytyvät siis kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Arton etuna on se, että Elektran artikkeleita voi sieltä hakea samalla kertaa muun kotimaisen artikkeliaineiston kanssa, ja lisäksi sieltä löytyy usein tuoreempaa aineistoa kuin Doriasta, sillä Elektran aineistot kuvaillaan ensin Artoon ja siirretään sieltä sitten eräajoina Doriaan. Dorian keskeisiä etuja taas on mm. se, että aineistot on järjestetty lehden mukaan kokoelmiin, mikä helpottaa selailua, ja lisäksi kuvailutiedot ovat myös Googlen ja muiden hakupalveluiden indeksoitavissa, mikä on lisännyt niiden näkyvyyttä huomattavasti.

Arton ja Dorian lisäksi Elektran kuvailutiedoista on mahdollista tehdä hakuja myös Finnan ja Nelliportaalin kautta. Finnaan Elektran kuvailutiedot siirtyvät osana Artoa. Nellillä taas on merkitystä etenkin siltä osin, että aineiston etäkäyttö toimii useimmissa korkeakouluissa sen kautta. Yleisissä kirjastoissa aineiston etäkäyttöä on kokeiltu viime vuosikymmenen puolella, mutta toistaiseksi kirjastojen mielenkiinto sitä kohtaan on ollut vähäistä eikä etäkäytöstä ole niiden osalta selkeitä linjauksia tai sopimuksia.

Aineistot

Kaikkiaan Elektra sisältää artikkeleita yli 50 eri julkaisusta, mutta osasta on mukana vain joitakin kymmeniä artikkeleita, jotka ovat peräisin hankevaiheesta eli 90‐luvun puolelta. Aktiivisia Elektra‐lehtiä on tällä hetkellä noin 35, tarkka määrä vaihtelee riippuen ajankohdasta ja aktiivisuuden määritelmästä. Kaikkiaan mukana lienee noin kolmasosa suomenkielisistä tieteellisistä kausijulkaisuista, mutta etenkin humanistis‐yhteiskuntatieteellisillä aloilla keskeisistä lehdistä mukana on selkeä enemmistö. Artikkeleita palvelussa oli vuoden 2014 lopussa yli 32.000, joista yli 28.000 oli rajatussa ja yli 4.000 vapaassa käytössä.

elektra-aineisto
Kuvio 1: Elektran aineistomäärän kasvu vuosina 2001-2014.

Mukana olevien aktiivilehtien määrä on vuosien varrella kasvanut, vaikka muutama lehti on myös hankekauden jälkeen lopettanut aineistojensa toimittamisen joko tilapäisesti tai kokonaan. Monien lehtien artikkelit ilmestyvät Elektrassa esim. vuoden pituisella viiveellä. Virallisten viiveiden lisäksi on valitettavasti myös epävirallisia viiveitä – aineiston käsittelyyn menee työtilanteesta riippuen vaihteleva määrä aikaa, ja uusien artikkelien Arto-tietueita joudutaan välillä odottelemaan. Lisäksi osa lehdistä toimittaa artikkelitiedostojaan esim. vuosittain tai epäsäännöllisesti useampia numeroita kerrallaan, ja välillä tiedostojen toimittaminen saattaa unohtua esim. toimituskunnan vaihtumisesta johtuen, jolloin numeroita joudutaan karhuamaan jälkikäteen. Reaaliaikaiseen julkaisemiseen emme siis valitettavasti yleensä pysty, vaikka se aineistojen käyttäjien kannalta tietysti toivottavaa olisikin.

Muutamasta lehdestä – mm. Sukupuolentutkimus (ent. Naistutkimus) ja Tiede & edistys – on tullut mukaan myös laajoja takautuvia aineistoja, jotka lehti on digitoinut itse ulkopuolisella projektirahoituksella. Tältä osin työnjako Peri+:n kanssa on toiminut siten, että Peri+ sisältää Kansalliskirjaston Mikkelin digitointikeskuksen digitoimia aineistoja, kun taas muualla digitoidut aineistot päätyvät Elektraan.

Aineistojen käyttö

Koska Elektra on pääosin maksullinen aineisto, sen käytöstä on tärkeää kerätä tilastoja, jotta asiakasorganisaatiot voivat arvioida onko se hintansa arvoinen. Lisäksi lehtikohtaisia artikkelien latausmääriä käytetään myös perusteena aineiston käytöstä lehdille maksettavien korvausten jaossa.

Vuonna 2014 Elektran käyttörajoitettuja artikkeleita ladattiin noin 120.000 kertaa. Käyttöluvut ovat kasvaneet tähän mennessä joka vuonna, joskus enemmän, joskus vähemmän. Käytön kasvu on seurannut osittain aineiston määrän kasvua, mutta siinä näkyy selkeästi myös etäkäytön yleistymisen vaikutus. Korkeakoulujen paikallisverkon ja kirjastojen lisäksi yhä suurempi osa käytöstä tapahtuu kotoa tai mistä tahansa missä on verkkoyhteys. Tämä näkyy myös käytön ajoittumisessa: siinä missä aineiston käyttö keskittyi viime vuosikymmenen alkupuolella suurelta osin arkipäiviin ja noin aamuyhdeksän ja iltakuuden välille, nykyään sitä käytetään yhä enemmän myös iltaisin ja viikonloppuina.
elektra-kaytto
Kuvio 2: Elektran käytön kasvu sektoreittain vuosina 2004-2014 (latauskertoja).

Yli­opistot ovat alusta lähtien olleet Elektran suurin käyttäjäryhmä, ja esim. vuonna 2014 lähes 80% aineiston käytöstä tuli yliopistoista. Yliopistoista viisi suurinta käyttäjää olivat (tässä järjestyksessä) Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto. Ammattikorkeakoulujen osuus käytöstä on vähitellen kasvanut yli 15 prosentin, osin varmasti lehtivalikoiman monipuolistumisen ansiosta. AMK-sektorilla viime vuoden ahkerimmat Elektra-käyttäjät löytyivät Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Laurea-ammattikorkeakoulusta ja Lapin ammattikorkeakoulusta. Yleisissä kirjastoissa Elektran käyttö on sen sijaan pysynyt suhteellisen vähäisenä.

Elektran lehtikohtaiset käyttötilastot ovat eläneet vuosien varrella jonkin verran, kun lehtivalikoima on laajentunut. Vuonna 2014 Elektran viidentoista käytetyimmän lehden lista näytti seuraavalta – viidestätoista lehdestä kahdeksan on ollut mukana Elektrassa alusta lähtien ja seitsemän on tullut mukaan matkan varrella:

lehden nimi artikkelit latauskerrat
1. Kasvatus 704 20843
2. Psykologia 1283 16251
3. Aikuiskasvatus 1176 15043
4. Sosiologia 1528 9285
5. Gerontologia 721 7225
6. Hallinnon tutkimus 341 5848
7. Terra 1171 4374
8. Sukupuolentutkimus-Genusforskning 1525 4297
9. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 439 3859
10. Hoitotiede 55 3700
11. Historiallinen aikakauskirja 1218 3345
12. Politiikka 625 2964
13. Tiede & edistys 1601 2880
14. Lakimies 1987 2737
15. Futura 986 2676

Käyttötilastojen kärkeä hallitsevat selkeästi käyttäytymistieteelliset lehdet. Lisäksi toissavuonna uutena lehtenä mukaan tullut Hoitotiede on noussut käyttöluvuissa monen pitkään mukana olleen lehden ohi, huolimatta siitä, että sen artikkeleita on toistaiseksi mukana vasta parilta vuodelta. Lehtien suosio kertoo todennäköisesti siitä, että näillä aloilla kotimaisten lehtien artikkeleita hyödynnetään korkeakouluissa runsaasti myös kurssimateriaalina ja osana tutkintovaatimuksia.

Maksullisten aineistojen lisäksi Elektran palvelimella sijaitsevat myös open access -lehtenä ilmestyvän Kasvatus & aika -lehden artikkelit (vuoden lopussa 381 kpl), joita ladattiin yhteensä 9584 kertaa. Määrä on varsin suuri siihen nähden, että samat artikkelit ovat saatavilla myös kustantajan omalla palvelimella. Vaikka Elektran rajattujen aineistojen käyttöluvut ovat nykyisellään kohtuullisen suuria, on selvää että ne olisivat moninkertaiset, jos sen aineistot olisivat kokonaisuudessaan avoimessa käytössä.

Tulevaisuuden toiveita

Konsortiosopimusten ansiosta Elektra on ollut taloudellisesti suhteellisen vakaalla pohjalla, vaikkei se mitään miljoonabisnestä olekaan. Yli kolmasosa sen tuloista menee oikeudenhaltijoille maksettaviin korvauksiin, loput käytetään Kansalliskirjastossa ja Kopiostossa palvelun ylläpitokustannuksiin. Oikeudenhaltijoille maksettava korvaussumma on ollut viime vuodet noin 50.000 euron suuruusluokkaa – valitettavasti summa ei ole noussut samaa tahtia lehtien tai aineiston määrän kasvun kanssa, eli lehtikohtaiset korvaukset ovat enimmäkseen melko pieniä. Monille lehdille pienetkin summat ovat kuitenkin tärkeitä. Toisaalta etenkin yliopistokirjastojen näkökulmasta yksittäisen artikkelilatauksen keskimääräinen hinta on laskenut lähes vuosi vuodelta. Tällä hetkellä se on yliopistoissa noin 75 senttiä, mikä vertautuu hyvin vastaaviin kansainvälisiin aineistoihin.

Lisenssimaksuihin perustuvan talouden toinen puoli on se, että Elektran arkinen toiminta pyörii suhteellisen pienillä resursseilla eikä isompiin kehittämishankkeisiin ole ollut mahdollista investoida. Elektran tekniset ratkaisut ovat osin yli viidentoista vuoden takaa, osin vuodelta 2007. Vaikka infrastruktuuri ja prosessit sinänsä toimivat, toimintaympäristö on ajan kuluessa oleellisesti muuttunut, ja palvelulla olisi myös sisäsyntyisiä kehitystarpeita.

Elektran oman käyttöliittymän uudistamista on toivottu jo pitkään. Alustavien suunnitelmien mukaan samalla uusittaisiin myös palvelun sisäisiä prosesseja ja yhteyksiä muihin järjestelmiin (ml. Artivan syöttölomakkeen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen). Kehitystyön rahoituksesta tai aikataulusta ei kuitenkaan ole vielä tehty päätöksiä.

Vaikka Doriaan olisi mahdollista tallentaa myös varsinaiset artikkelitiedostot, tätä ei kuitenkaan ole toistaiseksi tehty, vaan sekä Artossa että Doriassa olevat tietueet sisältävät vain linkin Elektran palvelimella sijaitseviin tiedostoihin. Tähän on kaksi syytä: käyttöoikeuden rajauksien toteuttaminen Doriassa vaatisi DSpace-ympäristössä räätälöintiä, eikä Dorian tilastointi nykyisellään riitä kaikkiin Elektran tarpeisiin. Nämä ongelmat olisi kuitenkin mahdollista ratkaista suhteellisen helposti teknisellä kehitystyöllä. Merkittävin etu aineistojen tallentamisessa Doriaan olisi sen tarjoama artikkelien sisältöön kohdistuva kokotekstihaku, kun tällä hetkellä hakuja on mahdollista tehdä ainoastaan aineistojen kuvailutiedoista. Kokotekstihaku avaisi kotimaisten lehtien sisältöjä aivan uudella tavalla tiedonhakijoiden löydettäväksi, etenkin kun Arto-luetteloinnin asiasanoitus on usein varsin suppeaa.

Elektran suhde open access -julkaisemiseen on herättänyt vuosien varrella paljon keskustelua. Tematiikkaa pohdittiin jo Suomen ensimmäisessä, Hankenilla vuonna 2004 järjestetyssä open access -seminaarissa. Välillä Elektra on nähty jopa esteenä avoimen julkaisemisen yleistymiselle. Tämä on tullut esiin etenkin rinnakkaistallentamisesta käydyssä keskustelussa. Elektran oikeudenhaltijain johtoryhmän viime vuosikymmenellä tekemän linjauksen mukaan Elektrassa mukana oleville open access -lehdille ei makseta korvauksia aineiston käytöstä, ja joissakin tulkinnoissa myös kirjoittajien tekemän rinnakkaistallennuksen sallimisen on katsottu vaarantavan korvaukset. Samoin on ollut epäselvää vaikuttaako yksittäisten artikkelien julkaiseminen vapaasti verkossa lehden saamiin korvauksiin.

Toisaalta Elektrassa on ollut alusta lähtien mukana joitakin open access -lehtiä, eikä tätä ole koettu ongelmana. Palvelun tulot tulevat tällä hetkellä kuitenkin lisenssisopimuksista, eli ilman niitä se ei pystyisi toimimaan. Kopioston kannalta oikeudenhaltijoille maksettavat korvaukset ovat toiminnan elinehto. Jos lehdet siirtyvät jossain vaiheessa laajemmin avoimeen julkaisemiseen, myös Elektran toimintamallia ja prioriteettejä joudutaan todennäköisesti miettimään uusiksi. Lehtien kannalta Elektraan osallistuminen on joka tapauksessa ollut maksutonta ja helppoa, sillä aineiston julkaiseminen hoidetaan niiden puolesta ja Kopiosto selvittää tarvittaessa myös aineiston oikeudet. Tällä on merkitystä etenkin takautuvien vuosikertojen osalta, uusien kohdalla pyrkimyksenä on ollut prosessien yksinkertaistamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi päästä siihen, että kaikki lehdet sopivat tarvittavista oikeuksista kirjoittajien kanssa jo valmiiksi.

Elektra-sopimus ei periaatteessa rajoita aineiston muuta julkaisemista, vaikka se saattaa toki (open access -julkaisemisen osalta) vaikuttaa oikeudenhaltijoille maksettaviin korvauksiin. Kaikkien kustantajien kanssa solmitaan joka tapauksessa sopimus, joka antaa Elektralle oikeuden aineiston julkaisemiseen palvelussaan. Elektra voi pitää aineistot pysyvästi saatavilla myös siinä tapauksessa, että lehti lopettaa jossain vaiheessa toimintansa. Tämä on ollut myös open access -lehtien kannalta merkittävä argumentti palveluun liittymisen puolesta. Ihan kaikkea ei aikoinaan Elektran sopimusjärjestelmää luotaessa kuitenkaan osattu ajatella: tiedon louhinta artikkeliaineistoista ei ollut palvelua perustettaessa vielä ajankohtainen asia, joten sitä varten ei hankittu erikseen oikeuksia.

Takautuvia aineistoja sisältävän Peri+:n osalta pitkän tähtäimen tavoitteena on irrottaa se Elektrasta omaksi irralliseksi kokonaisuudekseen, sillä takautuvilla aineistoilla on potentiaalisesti erilainen asiakaskunta kuin uusilla aineistoilla. Lisäksi tekniset erot järjestelmien välillä ja niiden erilaiset käyttäjäkunnat puolustaisivat niiden erillistä profilointia. Tältä osin suurin haaste on toistaiseksi ollut se, että Peri+:ssa on ollut mukana vain kolmen lehden eli Historiallisen aikakauskirjan, Lakimiehen ja Suomi-lehden vuosikertoja. Vaikka se sijaitsee samassa käyttöliittymässä Kansalliskirjaston digitoimien vapaasti käytettävien lehtiaineistojen kanssa, se on sinällään ollut markkinoinnin kannalta liian pieni kokonaisuus.

Peri+:n aineistotilanteeseen on tulossa lähiaikoina jonkin verran kohennusta, kun mukaan lisätään valikoima Kansalliskirjaston muussa yhteydessä digitoimien lehtien vuosikertoja vuosilta 1911-1944. Samalla tämä tosin muuttaa aineiston fokusta jonkin verran, sillä lisättävät lehdet ovat ensisijaisesti kulttuurilehtiä, eivät varsinaisia tieteellisiä lehtiä.

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.