Tampere University Pressin 25-vuotisjuhlissa puntaroitiin vertaisarviointia

Tuuliainen A-M (2020). Tampere University Pressin 25-vuotisjuhlissa puntaroitiin vertaisarviointia. Tietolinja, 2020(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020050324720

Tampere University Press juhli 25-vuotista taivaltaan Tampereen yliopiston Päätalossa 11. maaliskuuta 2020, viisi päivää ennen koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan julistamista Suomeen. Näin jälkeen päin katsottuna tuntuu kuin juhlat olisi pidetty jossain toisessa todellisuudessa. Junalla matkustaminen ei pelottanut ainakaan kovin paljon, ja seminaarin jälkeen juhlavieraat kokoontuivat Ravintola Telakkaan, jota Suomen hallitus ei ollut vielä määrännyt suljettavaksi.

Juhlaseminaarissa pääosassa ei kuitenkaan ollut korona vaan vertaisarviointi. Seminaarin teemana oli Avoimesti eteenpäin, joten varsinkin avoin vertaisarviointi viritti hyvää keskustelua.

Välittömästi avoin, mutta myös painettu

Tampere University Press (TUP) on ollut Suomen ensimmäinen kirjankustantaja kahdessa asiassa: vuonna 2014 se sai Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan vertaisarviointitunnuksen, ja vuonna 2016 se muuttui open access -kustantajaksi. TUP on kustantanut neljännesvuosisadan aikana yli 350 kirjaa ja tuhansia väitöskirjoja, nykyään se julkaisee 5–10 vertaisarvioitua kirjaa vuodessa. TUP on tiukentanut julkaisuprofiiliaan: se on leimallisesti yhteiskuntatieteellisten vertaisarvioitujen tieteellisten kirjojen kustantaja, joten se ei enää julkaise esimerkiksi muistelmia. Kaikki eivät ole nielleet muutoksia sellaisenaan.

”On totuttu siihen, että kirja on yhtä kuin painettu kirja, jota myydään. Joidenkin on vaikea käsittää, että välittömästi avoimena julkaistava pdf-tiedosto on käynyt kaikki samat vaiheet läpi kuin painettu kirjakin”, kertoo TUPin julkaisutoiminnan päällikkö Susanna Nykyri.

Nykyrin mukaan TUP toivoo saavansa juhlaseminaarista eväitä kiperiin jatkopohdiskeluihin, esimerkiksi mahdollinen avoimen vertaisarvioinnin pilotointi mietityttää. Lisäksi kaksoisformaatin kehittämisessä on ”vähintään tuplatyö”: pääpaino on open access -julkaisemisen kehittämisessä, johon myös tutkimusrahoittajat ja tiedepoliittiset toimijat enenevästi ohjaavat, mutta samalla myös painettuja kirjoja halutaan edelleen lukea, joten niitä julkaistaan tarvepainatuksina.

Esitys juhlaseminaarissa

Kuva 1. TUP:n julkaisupäällikkö Susanna Nykyri ja tietoasiantuntija Anna-Sofia Ruth kertoivat, missä TUP menee vuonna 2020. Kuvaaja: Eija Kylmäniemi.

Avoimuus avaa arvioinnin ongelmia

Hanken – Svenska Handelshögskolanin yliopistonlehtori, Informaatiotutkimus-lehden tuore päätoimittaja Mikael Laakso kertoi monia askarruttavasta avoimesta vertaisarvioinnista. Laakson mukaan nykyinen vertaisarviointijärjestelmä on niin rasittunut, että sille on tehtävä jotain. Prosessit ovat usein hitaita ja tehottomia. Arviointiin liittyy erilaisia sosiaalisia ja kognitiivisia vinoumia sekä virheitä ja väärinkäytöksiä, esimerkiksi perusteettomia hylkäyksiä. Ongelmallisia ovat myös arviointiprosessin läpinäkymättömyys ja arvioijan tekemän työn jääminen näkymättömiin. ”Avoimuus ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta mahdollistaa ainakin niiden havaitsemisen”, Laakso korostaa.

Avoin vertaisarviointi ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki arviointiin liittyvä on avointa. Avoin vertaisarviointi voi olla hyvinkin kontrolloitua: se voidaan toteuttaa esimerkiksi niin, että vain lausunnot päätyvät avoimiksi verkkoon. Henkilöllisyyksien paljastamista Laakso ei ainakaan vielä kannata, vaan anonymiteetti on hänen mukaansa toistaiseksi paras toimintatapa: “Lausunnot avoimiksi, joo, identiteettejä tässä vaiheessa ei, ennen kuin joku todistaa minulle, että ihmiset osaavat käyttäytyä, vaikka toimittaja ei hyppää väliin.”

Laakson mukaan avoimesta julkaisemisesta ja avoimesta vertaisarvioinnista saadaan suurimmat hyödyt, jos ne toteutetaan yhdessä.

Esitys seminaarissa

Kuva 2. ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten avoin vertaisarviointi ei ole kyllä/ei-kysymys”, Mikael Laakso pohti. Kuvaaja: Eija Kylmäniemi.

”Vertaisarvioitu julkaisu” ei ole itsestäänselvyys

Jotta tutkimuksia voitaisiin arvioida, on ensin tiedettävä, mitä vertaisarviointi on. Hyödyllistä on myös tietää, mistä vertaisarvioidun julkaisun voi tunnistaa – se ei ole välttämättä itsestään selvää. Näitä valotti esityksessään Julkaisufoorumin suunnittelupäällikkö Janne Pölönen.

Vertaisarvioinnissa tutkimustulosten julkaisija pyytää tieteenalan asiantuntijoita ennakolta arvioimaan julkaistavaksi tarjottujen käsikirjoitusten julkaisukelpoisuutta. Asiantuntijat auttavat tekemään julkaisupäätöksen, hylkäämään epäpätevät käsikirjoitukset ja parantamaan julkaistavien laatua.

Vertaisarvioitujen julkaisujen tai julkaisukanavien määrittely ei ole aina yksiselitteistä. Eri julkaisutyypeillä ja tieteenaloilla on omat käytäntönsä, esimerkiksi arvioijia voi olla yksi tai useampi, ja heidän suhteensa julkaisukanavaan vaihtelee: kuuluvatko he esimerkiksi toimituskuntaan vai ovatko täysin ulkopuolisia.

Epäselvyyttä voi aiheuttaa sekin, että vertaisarvioidussa julkaisukanavassa voi ilmestyä sekä vertaisarvioituja että vertaisarvioimattomia julkaisuja. Tutkijoilla voi myös olla eri käsityksiä siitä, mitä “vertaisarvioitu julkaisu” tarkoittaa. Arviointilausuntojen, ei kuitenkaan välttämättä arvioijien identiteettien, avoimuus lisäisi Pölösen mukaan julkaisukanavan, arvioijien ja julkaisun tekijöiden toiminnan läpinäkyyyttä.

Esitys seminaarissa

Kuva 3: ”Avoin vertaisarviointi voisi viedä pohjan saalistajalehtien toiminnalta, kun kävisi ilmi, että mitään vertaisarviointia ei niissä oikeasti tehdä”, Janne Pölönen totesi. Kuvaaja: Eija Kylmäniemi.

Hiljainen vastarinta on TUP:n Vuoden 2019 kirja

Juhlaseminaarissa julkistettiin myös TUPin Vuoden 2019 kirja: Oulun yliopiston post doc -tutkija Outi Autin ja professori Veli-Pekka Lehtolan toimittama artikkelikokoelma Hiljainen vastarinta. Vuoden kirjan valitsi professori Jouni Häkli. Hän perusteli valintaa muun muassa seuraavasti: ”Teos kiinnittää huomiota heikkojen ja sorrettujen politiikkaan. Se antaa arvon sille näkymättömälle toimijuudelle, jonka vuoksi vallan ja hallinnan käytännöt eivät pääse lepäilemään laakereillaan – hiljainen vastarinta haastaa vallitsevan järjestyksen pysymään alati valppaana.”
Palkinnon vastaanotti Veli-Pekka Lehtola. Hän välitti Outi Autin terveiset Tartosta: ”Arviointi on sellaista hiljaista tietoa, jota ei opeteta yliopistoissa, joten olisiko tarvetta sen opettamiselle?” Lehtolan mielestä myös arviointien lukutaitoa pitäisi opettaa nuorille tutkijoille yliopistoissa.

Esitys seminaarissa

Kuva 4. ”Tässä tämä nettijulkaisu nyt on”, Veli-Pekka Lehtola sanoi ja näytti painettua Hiljainen vastarinta -teosta. Kuvaaja: Eija Kylmäniemi.

Hyvä lausunto on selkeä ja kannustava

Juhlaseminaarin päätti paneelikeskustelu aiheesta ”Mitä on hyvä vertaisarviointi?” Keskustelijoita pyydettiin määrittelemään hyvä vertaisarviointilausunto. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että hyvä lausunto kuvaa selkeästi muutosehdotukset, käsikirjoituksen vahvuudet ja heikkoudet sekä tulosten ja johtopäätösten varaukset. Arvioija esittää varauksia myös omasta asiantuntijuudestaan. Lausunnosta näkyy, että arvioija on ymmärtänyt, mistä on kyse. Käsikirjoituksen ei tarvitse palvella arvioijan omaa agendaa. Mikko Keskinen korosti, että lausunto ei saa olla yksi ilkeän kirjoittamisen muoto, sillä sellainen on ikävää varsinkin aloittelevalle tutkijalle.

Professori Jouni Häklin yleisökysymys avoimuuteen siirtymisestä ratkaisuna julkaisujen volyymien kasvuun herätti vilkasta keskustelua. Janne Pölönen totesi, että lehtien määrä kasvaa, mutta samaa tahtia kasvaa myös tutkijoiden määrä. ”Yhä useammin ilmestyy yhteisjulkaisuja, jolloin sama paperi näkyy usean tutkijan luetteloissa, mutta arvioijien määrä ei ole kasvanut samalla tavalla”, Pölönen huomautti.

Laura Himasen mukaan vertaisarviointityöstä olisi tehtävä näkyvä, hyväksyttävä tutkijan työn osa, joka myös meritoisi. Mikael Laakso ehdotti ja Mikko Keskinen kannatti ”päästökompensaatioajatusta”: jos julkaiset, myös arvioit itse. Janne Pölönen kannatti arviointilausuntojen avoimuutta tai ainakin siihen liittyviä kokeiluja.

Lopuksi Mikko Keskinen haaveili: ”Jos minulla olisi taikasauva, Suomen maassa olisi satoja ihmisiä, joilta pyytää lausuntoja. Ne tulisivat ajoissa ja olisivat hyviä, hyödyllisiä, rakentavia ja kannustavia.”

Panelistit

Kuva 5. Paneelikeskustelua johti Susanna Nykyri, ja keskustelijoiksi oli kutsuttu Mikael Laakso, Janne Pölönen, TUPin toimituskunnan jäsen, professori Mikko Keskinen Jyväskylän yliopistosta, asiantuntija Laura Himanen Tutkimus ja innovaatiot -yksiköstä Tampereen yliopistosta, Mikael Laakso ja Janne Pölönen. Kuvaaja: Anna-Maija Tuuliainen.

Lisätietoja juhlaseminaarin esityksissä: https://zenodo.org/communities/tampereunilib/?page=1&size=20&fbclid=IwAR0Vfh3sungxsRfl71JcePTp6TxSpCKoZhxsPzfvq1osFLmuXuYfzON9urw

Kirjoittajan yhteystiedot

Anna-Maija Tuuliainen
toimittaja, varapäätoimittaja
Kasvatus-lehti
Avoimen tiedon keskus
PL 35 (Ruusupuisto, 4. krs)
40014 Jyväskylän yliopisto
anna-maija.tuuliainen [at] jyu.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.