20 vuotta avointa tiedettä, mitä sitten?

Niinimäki S. (2022). 20 vuotta avointa tiedettä, mitä sitten? Tietolinja, 2022(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546937

Sami Niinimäki

Yksi opetusneuvos Sami Niinimäen työtehtävistä on avoimen tieteen ja tutkimuksen edistäminen Suomessa. Kuva: opetus- ja kulttuuriministeriö, 2022.

Avoimen tieteen voittokulkua on odoteltu jo muutama vuosikymmen. Ilman suurempaa etsimistä löytyy parin vuosikymmenen takaa strategiapapereita, joissa avoin julkaiseminen mainitaan tavoitteena. Digitaalisista mahdollisuuksista huolimatta laajamittainen avoimen tieteen omaksuminen on uinunut pitkään Ruususen unta muutamista asialle omistautuneista pioneereista ja filosofeista huolimatta.

Ankara työ, totinen paikka

Jokaisella meistä on varmasti kokemuksia vallitsevan systeemin puutteista. Aikoinani yliopistolla itsekin kompastelin avoimuuden toteuttamisessa, kipuilin maksumuurien takana olevien julkaisujen kanssa ja lähettelin turhaan pyyntöjä saada tutkijoiden kirjoituksia ja koodeja käyttööni. Nykyisin ministeriön puolella kohtaan edelleen pääsyongelmia eri aineistoihin.

Aloitin 2013 opetus- ja kulttuuriministeriössä (OKM), jossa yksi tehtävistäni on avoimen tieteen edistäminen. Työtä hakiessani mietin itsekseni, mikä siinä voi olla niin vaikeaa, lenkkarimainoksen mukaisesti ajattelin, että Just do it! Osoittautui että kaikki siinä on vaikeata, ja kaikesta myös tehdään vaikeata.

OKM:n puolella avoimen tieteen ensimmäiset aloitteet keskittyivät dataan ja sähköisiin palveluihin. Asteittain aloitteet muuttuivat holistisemmiksi, ja lopulta puhuttiin jo avoimesta toimintakulttuurista. Vuonna 2018 OKM -vetoiset hankkeet päättyivät ja koordinaatiovastuu siirrettiin Tieteellisten seurain valtuuskunnalle (TSV). OKM on jäänyt käsivarren mitan päähän rahoittamaan TSV:n toimintaa ja kansallisen tason tutkimusinfrastruktuureja.

Vielä kesken oleva tekijänoikeuslainsäädännön (TekL) uudistus ei näytä tuovan tieteeseen kaikkia kaivattuja selkeytyksiä. Katse on kuitenkin kohti horisonttia, vireillä on myös muita aiheisiin liittyviä aloitteita. Niiden lopputulema voi viedä avoimen julkaisemisenkin asioita jopa huomattavia harppauksia eteenpäin.

TekL lausuntokierroksen kautta ainakin selvisi kristallinkirkkaasti eri leirit. Sieltä löytyy isoa ja pientä toimijaa sekä enemmän ja vähemmän tiedeyhteisöä edustavaa tahoa. Tulokulmat ja kypsyystasot aiheeseen ovat hyvin erilaiset, ja avoimen tieteen perusteista lähdetään monesti liikkeelle. Monen toimijan kanssa keskustellessa joutuu yhä uudelleen ja uudelleen selittämään, kuinka Creative Commonsin tapaiset avoimet lisenssit on oiva ratkaisu moniin ongelmiin ja kuinka avoimuusvaatimus ei koske tietokirjoja, eikä se siten uhkaa tietokirjojen julkaisemisen mahdollisuuksia Suomessa tai ulkomailla. Samoin yhä uudelleen ja uudelleen joutuu kysymään, miten kukaan voi perustella embargot covid-19 aikakaudella.

Kipuiluja

Viime aikojen keskustelujen ja kirjoitusten perusteella on selvää, että monesti avoimuuden kanssa kipuilijat niputtavat samaan virteen kaikki muutkin ongelmansa. Pohjimmainen ongelma tuntuu olevan tiedeyhteisön oman valuutan eli meriitin ja arvostuksen ansaintamekanismeissa.

Lisäksi on tarrautumista vanhentuneisiin, epäoptimaalisiin ja kalliisiin rakenteisiin. Esimerkkinä vaikkapa kotimaisten tieteellisten julkaisujen sopimuslisenssijärjestelmä ja sen päälle rakennetut palvelut. Kenties ne olivat paras neuvoteltavissa oleva ratkaisu aikoinaan, mutta nykyvalossa ne näyttävät yhtä vanhentuneilta ja ummehtuneilta kuin YYA-sopimus. Liian pitkään jatkuneena näyttää siltä, että kotimaisten tieteellisten julkaisujen sopimuslisenssijärjestelmä on ollut iso karhunpalvelus ja kantona kotimaisten tiedelehtien avoimuuden kehityksen tiellä. Jälkipyykkiä pestään edelleen.

Tarvitaanko lisää rahaa avoimuuden toteuttamiseen? Ainakin tieteellisen julkaisusysteemin rahoittamiseen sitä luulisi jo olevan tarpeeksi. Ehkä voisi kysyä, miten tiedeyhteisö itse ajattelee parhaiten käytettävän olemassa olevat resurssit? Tiede- ja tutkimusjärjestelmän tehostaminen on ihan perusteltu vaatimus. Tätä keskustelua käydään paraikaa TSV:n koordinaatiossa. Mielestäni keskeistä on tieteellisten seurojen kyky uudistua ajassa.

Joissain yhteyksissä mainitaan, että hyvästä tieteellisestä käytännöstä tulisi erikseen palkita. Onko siis niin että ilman erityisiä palkintoja meillä on vain huonoa tieteellistä käytäntöä? Hyvä tieteellinen käytäntö on kuitenkin korkeakouluja koskeviin lakeihin kirjattu vaatimus. Avoimuus osana hyvää tieteellistä käytäntöä auttaa useinkin laadun kehittämisessä.

Katse horisonttiin

Mitä seuraavaksi Suomessa? Listaan ainakin kolme asiaa.

Ensinnäkin Suomen Akatemia etenee jatkossakin Plan S:n kanssa. Historia on osoittanut, että avoimessa tieteessä vain rahoittajat saavat suurimmat muutokset aikaan. Plan S on kaikessa progressiivisuudessaan kunnianhimoinen, mutta yhtään vähempää ei voi vaatia covid-19 jälkimainingeissa. Suomen Akatemian on tärkeää edetä ripeää vauhtia muiden samanmielisten kanssa, näyttöä toimien oikeellisuudesta on paljon. Ennen pitkää myös globaali etelä saadaan kyytiin mukaan, koska ratkaisuja on siihenkin, miten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutetaan. Tältä osin Unescon avoimen tieteen suositus on erinomainen avaus.

Toiseksi tulossa on korkeakoulujen rahoitusmallin nivelvaihe. Sen yhteydessä on mahdollisuus tarkastella kriittisesti julkaisufoorumin käyttöä korkeakoulujen rahoitusmallin komponenttina. Norjassa ja Tanskassa ollaan jo pitkällä tässä suhteessa.

Kolmantena mainitsen tutkijan ja tutkimuksen vastuullisen arvioinnin. Tämän ympärillä tapahtuva eurooppalainen ja kansallinen pöhinä tuottaa todennäköisesti suurimpia muutoksia tiedemaailmassa vähään aikaan. Suomessa TSV ja Suomen Akatemia ovat olleet tässä etukenossa, ja meillä on hyvät valmiudet vastata muutokseen.

Elämme maailmassa, jossa tieteen merkitys yhteiskunnassa kasvaa ja toisaalta, samaan aikaan, disinformaatio ja totaalinen höpöhöpö saa yhä suurempaa näkyvyyttä. Kyse on koko tieteen integriteetistä. Sitä voidaan edistää vain vastuullisella tieteellä ja tutkimuksella, ja kannustimet siihen löytyvät vastuullisesta tieteen ja tutkijan arvioinnista.

Lopuksi kysymys, mitä sitten? Avoimen tieteen kehitystä on hankala ennustaa. Meillä on lupaavaa kehitystä, kuten vastuullinen arviointi, mutta toimintaympäristö muuttuu kovaa vauhtia. On hankala ennustaa mitä tapahtuu 20 vuoden kuluttua, kun jopa 2 vuotta on pitkä aika. Tiedämme, että Suomen poliittiset puolueet ovat sitoutuneet lisäämään julkisia tutkimus- ja kehittämismenoja. Tavoitteena on nostaa T&K-menojen BKT-osuus 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Varmistetaan yhdessä, että tulevat päätökset perustuvat avoimesti saatavilla olevaan tutkittuun tietoon.

Näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta OKM:n kantaa.

Kirjoittaja

Sami Niinimäki, opetusneuvos
Opetus- ja kulttuuriministeriö
[email protected]

 

 

 

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.