Kun Elektrasta aika jättää

Ilva, J (2020). Kun Elektrasta aika jättää. Tietolinja 2020(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020050324723

Kotimaisten tieteellisten lehtien artikkeleita julkaisevan Elektra-palvelun toiminta on päättymässä muutaman seuraavan vuoden aikana. Kansalliskirjasto on tehnyt päätöksen palvelun alasajosta siten, että uusien aineistojen vastaanotto loppuu vuoteen 2020. Tämän jälkeen aineistot ovat tilaustaan jatkavien organisaatioiden käytettävissä todennäköisesti parin vuoden mittaisen siirtymäkauden ajan. Palvelun alasajo vaikuttaa sekä kotimaisten artikkeliaineistojen saatavuuteen että kotimaisten tiedelehtien toimintaedellytyksiin.

Elektra-palvelu vuonna 2020

Elektra sai alkunsa jo lähes neljännesvuosisata sitten yhtenä sähköisen julkaisemisen kansallisista pioneerihankkeista. Hankekauden jälkeen se vakiintui Kansalliskirjaston ja Kopioston yhteistyönä tuottamaksi maksulliseksi palveluksi, joka on käytössä muun muassa useimmissa suomalaisissa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yleisissä kirjastoissa. Kopiosto on maksanut palvelun lisenssituloista korvauksia oikeudenhaltijoille, pääasiassa mukana oleville lehdille.

Elektra sisältää tällä hetkellä noin 40.000 artikkelia, joista pääosa on rajatussa käytössä vain asiakasorganisaatioissa. Aineiston käyttöliittymät ovat vuosien varrella vaihdelleet. Arto-tietokannan siirryttyä vuoden 2020 alussa osaksi Melindaa Elektran aineistoja käytetään yleensä korkeakoulukohtaisten hakupalveluiden tai Elektran oman Doriassa sijaitsevan käyttöliittymän kautta.

Edellisen kerran Elektraa käsiteltiin Tietolinjassa laajemmin viisi vuotta sitten (”Elektra vuonna 2015 : vakiintunutta toimintaa ja uusia haasteita”). Artikkelissa käytiin läpi Elektran historiaa ja toimintamalleja sekä pohdittiin avoimen julkaisemisen yleistymisen palvelulle aiheuttamia haasteita. Sittemmin Elektran sisältämien artikkelien määrä on kasvanut vielä liki kolmanneksella ja myös aineistojen käyttö on edelleen lisääntynyt hieman. Viisi vuotta sitten pohditut infrastruktuurin uudistukset ovat sen sijaan jääneet toteutumatta. Aineistojaan toimittavien lehtien määrä on myös ollut muutaman viime vuoden aikana hienoisessa laskussa.  Vaikka palvelun asiakaskunta on toistaiseksi säilynyt ja tilanne näyttää lyhyellä aikavälillä vakaalta, on ollut jo pitkään selvää, että palvelun tulevaisuuden suhteen täytyy ennemmin tai myöhemmin tehdä ratkaisuja.

Elektran aineistojen latasukerrat ovat kasvaneet lähes joka vuosi

Kuvio 1. Elektran käyttörajattujen aineistojen latauskerrat eri sektoreilla vuosina 2004-2019.

Avoin julkaiseminen etenee, rahoitus vain puuttuu

Avoin julkaiseminen on yleistynyt kotimaisten lehtien keskuudessa viime vuosina nopeasti, osin samassa Tietolinjan numerossa esitellyn, sittemmin Kotilava-nimellä tunnetuksi tulleen hankkeen ansiosta. Hankkeen taustalla oli aiemmin tehty selvitys kotimaisten tiedelehtien siirtymisestä avoimeen julkaisemiseen. Selvityksessä todettiin, että keskeiset haasteet avoimen julkaisemisen tiellä liittyivät tekniseen infrastruktuuriin ja ennen kaikkea rahoitukseen.

Kansalliskirjaston ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) yhteistyönä toteutettu Kotilava-hanke oli kaksiosainen. TSV:n hankkeen puitteissa rakentama, avoimen lähdekoodin Open Journal Systems -ohjelmistoon pohjautuva Journal.fi-palvelu osoittautui nopeasti suosituksi. Kolme vuotta palvelun avaamisen jälkeen siinä on mukana jo noin 80 lehteä, eli huomattavasti enemmän kuin sitä edeltäneessä Tieteelliset verkkolehdet -palvelussa. Suurin osa Journal.fi-lehdistä ilmestyy avoimesti, osa tosin tulee lehtien tilausmaksujen ja lehtiä julkaisevien tieteellisten seurojen jäsenmaksujen suojelemiseksi vapaasti saataville vasta vuoden tai kahden viiveellä.

Kotimaisten lehtien avoimuutta tukevan rahoitusmallin lanseeraaminen osoittautui sen sijaan huomattavasti kivisemmäksi poluksi. Hankkeessa kehitettiin konsortiomalliin ja vapaaehtoisiin tukimaksuihin perustuva rahoitusmalli. Siinä mukaan lähteneet organisaatiot olisivat osallistuneet julkaisutoiminnan kustannuksiin sen mukaan, miten paljon niiden tutkijat julkaisevat mallissa mukana olevissa lehdissä. Malliin sisältyi myös ajatus lehtien toiminnan kehittämisestä yhteisvoimin parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaiseksi siten, että tehty työ tukisi sekä kustantajien omia että konsortioon osallistuvien organisaatioiden intressejä. Kotilava-hankkeessa kehitettyä mallia esiteltiin kansainvälisesti mm. UKSG:n Insights-lehdessä ja se herätti runsaasti kiinnostusta myös Suomen ulkopuolella, sillä vastaavia kysymyksiä pohdittiin samaan aikaan monissa muissakin maissa.

Suomessa konsortiopohjaisen rahoitusmallin tueksi ei kuitenkaan saatu riittävää kriittistä massaa, sillä yliopistokirjastot eivät olleet valmiita tukemaan sen käyttöönottoa. Vaikka yliopistot saavat suuren osan rahoituksestaan nimenomaan tuottamiensa julkaisujen perusteella (Jufo 1 -tason lehdessä ilmestyneestä artikkelista 4.000 euroa, Jufo 2 -tasolla 12.000 euroa), tämä rahoitus ei kuitenkaan kohdistu kirjastoille. Niinpä kirjastot pitivät mallissa esitettyä 700 euron artikkelikohtaista maksua liian suurena, sillä ne pelkäsivät, että yliopistojen maksamat tukimaksut vaikuttaisivat niiden omiin hankintamäärärahoihin ja vaarantaisivat siten mm. kirjastojen elintärkeinä pitämien kansainvälisten kustantajien lehtipakettien hankkimisen.

Ajasta iäisyyteen

Elektran tulevaisuutta koskeva selvitystyö lähti Kansalliskirjastossa käyntiin syksyllä 2019. Alkuvaiheessa esillä oli kolme eri vaihtoehtoa:

  • Palvelun toiminta jatkuu ja sen toimintamallia kehitetään
  • Uuden aineiston vastaanotto loppuu, mutta takautuvat aineistot säilyvät saatavilla
  • Palvelun toiminta loppuu ja aineistot poistuvat saatavilta

Palvelun toiminnan jatkaminen olisi edellyttänyt merkittäviä investointeja sen toimintamallin ja teknisen infrastruktuurin kehittämiseen. Panostusta Elektran kaltaisen maksullisen palvelun kehittämiseen oli kuitenkin vaikea perustella tilanteessa, jossa yhä useammat lehdet olivat siirtyneet tai siirtymässä avoimeen julkaisemiseen, mihin sekä kansainväliset että kotimaiset poliittiset linjaukset myös voimakkaasti kannustavat.

Käytännössä tämä jätti pohdittavaksi vaihtoehdot kaksi ja kolme, joiden väliltä pyrittiin etsimään soveltuvaa kompromissia. Uusien artikkelien vastaanottaminen päätettiin lopettaa vuoden 2020 julkaisuihin. Palvelussa aiemmin julkaistujen artikkelien saatavuuteen liittyi kuitenkin enemmän mietittävää. Aineistojen poistuminen saatavilta yhdellä iskulla jo vuoden 2021 alussa olisi aiheuttanut pulmia sekä palvelua käyttäville organisaatioille että siinä mukana oleville kustantajille, sillä ne eivät todennäköisesti pystyisi kehittämään palvelulle korvaavia ratkaisuja näin nopealla aikataululla.

Aineistojen saatavuus Elektra-palvelussa perustuu oikeudenhaltijoille aineistojen käytöstä maksettaviin korvauksiin. Toisin sanoen, niiden pitäminen saatavilla edellyttää sitä, että palvelulla on maksavia asiakkaita. Toisaalta aineiston arvon voi olettaa vähitellen alenevan vuoden 2020 jälkeen, koska mukaan ei enää tule uusia artikkeleita, ja monien siellä jo olevien artikkelien voi olettaa tulevan saataville jonkin muun palvelun kautta. Niinpä tavoitteeksi päätettiin ottaa, että Elektran aineistot pysyisivät saatavilla vielä lyhyehkön siirtymäkauden ajan. Siirtymäkauden pituudeksi on alustavasti kaavailtu kahta vuotta. Siirtymäkauden toteutuminen edellyttää tosin, että sen hinnasta päästään sopuun oikeudenhaltijoiden kanssa ja riittävän moni palvelun aiemmista asiakkaista jatkaa tilauksiaan.

Elektran toiminnan päättyminen johtaa myös sen yhteydessä myydyn, lehtien takautuvia vuosikertoja sisältävän Peri+-palvelun poistumiseen markkinoilta. Peri+:ssa on ollut mukana vain muutamia lehtiä – tärkeimpinä Lakimies ja Historiallinen aikakauskirja. Ilman Elektraa Peri+ on niin pieni kokonaisuus, ettei sitä olisi mielekästä ylläpitää erillisenä tuotteena. Peri+:aa varten digitoidut aineistot säilyvät kuitenkin digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa, ja niihin on mahdollista päästä käsiksi vapaakappalekirjastoissa, tutkimuskäytön osalta myös osana laajempaa tekijänoikeuden alaisia aineistoja sisältävää Tutkain-sopimusta (ks. ”Lehtiaineistojen tutkimuskäyttö laajenee Tutkain-hankkeessa”, Tietolinja 2/2019).

Kotimaisten tiedelehtien tulevaisuus

Kansalliskirjasto pyrkii valmistelemaan palvelun alasajoa yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa, jotta sen haitat saataisiin minimoitua. Samalla tavoitteena on etsiä uusia ratkaisuja kotimaisten lehtiaineistojen mahdollisimman laajan saatavuuden varmistamiseen.

Elektraa koskevista ratkaisuista on keskusteltu jo valmisteluvaiheessa Kopioston, Suomen tiedekustantajien liiton ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan kanssa. Loppukeväästä 2020 järjestetään lisäksi laajempi kustantajille suunniteltu keskustelutilaisuus. Koska lakkauttaminen vaikuttaa myös kotimaisten artikkeliaineistojen saatavuuteen etenkin korkeakouluissa, Kansalliskirjasto on lisäksi keskustellut tilanteesta yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastojen johdon kanssa.

Elektran suunniteltu alasajo on erityisen akuutti huolen aihe niille vajaalle parille kymmenelle lehteä, joiden aineistot ovat tällä hetkellä saatavilla sähköisesti vain Elektran kautta. Joukossa on monia keskeisiä kotimaisia lehtiä etenkin humanistisilta ja yhteiskuntatieteellisiltä tieteenaloilta. Lisäksi Elektrassa on useiden muidenkin lehtien takautuvia aineistoja, joita ei ole toistaiseksi julkaistu muissa palveluissa.

Kansalliskirjasto pyrkii omalta osaltaan tukemaan sitä, että Elektrassa mukana olevat lehdet voisivat siirtymäkauden aikana löytää omalta kannaltaan mielekkään tavan siirtyä avoimeen julkaisemiseen. Teknisten infrastruktuurien osalta Tieteellisten seurain valtuuskunnan Journal.fi-palvelu on ilmeinen vaihtoehto, joka soveltuu todennäköisesti useimpien lehtien tarpeisiin. Se on sekä edullinen että teknisesti ajanmukainen, ja se tukee julkaisemisen lisäksi myös artikkelien arviointi- ja toimitusprosessia.

Avoimuuteen liittyvät taloudelliset kysymykset ovat tekniseen infrastruktuuriin liittyviä kysymyksiä mutkikkaampia. Tältä osin Elektra-lehtien edessä olevat ratkaisut kytkeytyvät laajempaan keskusteluun kotimaisten tiedekustantamisen siirtymisestä avoimeen julkaisemiseen. Kuten jo aikanaan Kotilava-hankkeessa kävi ilmi, tiedekustantajat itse suhtautuvat avoimeen julkaisemiseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin pääasiassa myönteisesti. Avoimuutta tukevan kansallisen rahoitusmallin puuttuminen on kustantajien kannalta kuitenkin iso haaste, sillä siirtyminen avoimeen julkaisemiseen on niiden kannalta tällä hetkellä suurelta osin hyppy pimeyteen.

Lehdille on aiemmin ehdotettu ratkaisuiksi mm. kulujen leikkaamista ja kirjoittajamaksujen käyttöönottoa. Suurin osa lehdistä toimii kuitenkin jo nyt hyvin vaatimattomalla budjetilla, eli säästömahdollisuudet ovat vähäiset, eikä esim. toimitussihteerille maksettavasta palkkiosta luopuminen todennäköisesti ainakaan parantaisi niiden toimintaedellytyksiä. Osa kansainväliselle yleisölle suunnatuista luonnontieteellisen alan lehdistä on jo ottanut kirjoittajamaksut käyttöön, mutta etenkin humanistis-yhteiskuntatieteellisille tieteenaloille ne soveltuvat huonosti. Hankerahoitusten pienuuden tai puuttumisen vuoksi vaarana on se, että tutkijat joutuvat maksamaan maksuja omasta pussistaan. Tämä puolestaan rajaisi merkittävästi heidän julkaisumahdollisuuksiaan.

Kotilava-hankkeen päätyttyä kotimaisten tieteellisten lehtien rahoitusmallia koskevien keskustelujen vetovastuu on siirtynyt Tieteellisten seurain valtuuskunnalle. Kansallisissa avoimen tieteen linjauksissa oletetaan optimisesti, että lehdille löytyisi avoimuutta tukeva rahoitusmalli parin vuoden sisään. Tämä edellyttää kuitenkin tarvittavan kansallisen yhteisymmärryksen ja roolijaon löytymistä. Elektran tilausmaksuista siirtymäkauden jälkeen vapautuvat varat eivät riitä tilanteen ratkaisuksi, mutta on kuitenkin toivottavaa, että ne saadaan edelleen jollain tavalla kanavoitua kotimaisen julkaisutoiminnan tukemiseen.

Takautuvat aineistot jälleen saataville?

Vaikka lehdet siirtyvät uusien numeroiden osalta avoimeen julkaisemiseen, tämä ei tarkoita sitä, että myös niiden vanhat vuosikerrat muuttuisivat automaattisesti avoimiksi. Vaarana on, että Elektran sisältämä takautuva artikkelivaranto katoaa siirtymäkauden päättyessä asiakasorganisaatioiden saatavilta ja jää käyttöön pelkästään vapaakappalekirjastoissa.

Kansalliskirjastolla ei ole Elektran toiminnan päättymisen jälkeen oikeuksia tarjota aineistoa saataville muualla kuin vapaakappaletyöasemilla. Niinpä päätökset aineistojen tulevasta kohtalosta täytyy tehdä lehti ja kustantaja kerrallaan. Jos kustantaja haluaa julkaista lehden takautuvat vuosikerrat esim. Journal.fi-palvelussa, Kansalliskirjasto voi toimittaa kustantajalle tätä tarkoitusta varten Elektraa varten saamansa aineistot ja niiden kuvailutiedot. Tätä on tehty joissakin tapauksissa jo aiemmin. Journal.fi:n päässä lehtien vanhojen numeroiden vieminen palveluun on osa normaalia toimintaa, vaikka suurten lehtimäärien käsittelystä saattaa toki rajallisten resurssien vuoksi aiheutua viiveitä.

Myös kustantajien näkökulmasta katsottuna prosessin suurimmat haasteet liittyvät aineiston julkaisuoikeuksiin. Kopiosto on Elektran yhteydessä selvittänyt aineiston oikeudet vain Elektra-käyttöä varten, eli jos kustantaja ei ole sopinut tekijöiden kanssa riittävistä oikeuksista jo valmiiksi, oikeuksien selvittämiseen ja niistä sopimiseen tarvitaan muita ratkaisuja (ks. Terhi Kouvon artikkeli tässä samassa numerossa).

Katse eteenpäin

Elektran alasajo aiheuttaa parin-kolmen seuraavan vuoden aikana väistämättä melko paljon työtä ja päänvaivaa monilla eri tahoilla. Olemme kuitenkin päätyneet siihen, että tämä ratkaisu kannattaa tehdä tässä vaiheessa, kaikista siitä aiheutuvista hankaluuksista huolimatta. Jotta voimme päästä eteenpäin, joistakin vanhoista asioista täytyy pystyä luopumaan.

Samalla täytyy toivoa, että kotimaisten tieteellisten lehtien tulevaisuutta koskevien ratkaisujen tueksi löytyy laaja yhteisymmärrys. Etenkin lehtien avointa julkaisemista tukevalla kansallisella rahoitusmallilla on kiire. Emme ole tilanteessa aivan yksin, sillä vastaavia kansallisissa julkaisukanavissa ja kansallisilla kielillä tapahtuvaa julkaisemista koskevia kysymyksiä pohditaan tällä hetkellä eri puolilla maailmaa. Kansalliskirjasto on monien muiden organisaatioiden tavoin allekirjoittanut Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloitteen, joka nostaa esiin kansallisilla kielillä tapahtuvan tieteellisen julkaisutoiminnan merkityksen. Olisi tietysti enemmän kuin sopivaa, että myös Suomessa kansallisten julkaisukanavien tulevaisuuteen liittyvät haasteet pystyttäisiin ratkaisemaan yhteisvoimin, pääkaupunkimme nimeä kantavan aloitteen hengessä.

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäpäällikkö
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 15 (Yliopistonkatu 1), 00014 Helsingin yliopisto
jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Theme by Anders Norén