Google Books: kulttuuriperintö vaihtaa olomuotoa – ja omistajaa?

Jyrki Ilva
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200905201532

 

Kirjallisuuden ja muun kulttuuriperinnön digitointi sai aivan uutta vauhtia muutama vuosi sitten, kun hakukoneyhtiö Google ryhtyi yhteistyössä useiden suurten amerikkalaisten kirjastojen kanssa digitoimaan niiden kokoelmia. Massiivista projektia on kuitenkin alusta lähtien varjostanut kysymys siitä, millä ehdoilla hankkeessa digitoituja tekijänoikeuden alaisia aineistoja voidaan antaa tiedonhakijoiden käyttöön.

Viime syksynä julkistettu Googlen sekä amerikkalaisten kirjailijoiden ja kustantajien etujärjestöjen välille neuvoteltu sovintoesitys näyttää kuitenkin suurelta osin ratkaisevan nämä ongelmat. Samalla se kuitenkin herättää myös lukuisia kysymyksiä.

Suuri visio ja sen toteutus

Internet-hakukoneellaan maailmanmaineeseen noussut amerikkalaisyhtiö Google julkisti alkuvuodesta 2004 suunnitelmansa ”maailman kaikkien aikojen suurimman kirjaston” rakentamisesta. Yhteistyökumppaneiksi saatiin joukko keskeisiä amerikkalaisia yliopistokirjastoja, joiden kokoelmia Google ryhtyi digitoimaan ennennäkemättömällä nopeudella ja ennennäkemättömässä laajuudessa. Tavoitteena on ollut saada verkkosivujen lisäksi myös koko painetussa muodossa julkaistu kirjallinen kulttuuriperintö samalla lailla indeksoiduksi ja Googlen kautta haettavaksi.

Käytännössä digitointi on edennyt hämmästyttävää vauhtia, ja vaikka digitoinnin ja kuvailutietojen laatu on saanut osakseen ihan ansaittuakin kritiikkiä, puhtaasti logistiikan, aikataulujen ja määrien näkökulmasta Googlen tuotantoprosessin mittakaavaa ja tehokkuutta ei voi muuta kuin ihailla. Esim. Kalifornian yliopiston kanssa on sovittu, että teokset ovat digitoinnin vuoksi poissa hyllystä vain kahden viikon ajan. Syksyyn 2008 mennessä Google oli digitoinut jo yli seitsemän miljoonaa kirjaa, ja lisäksi se oli ryhtynyt digitoimaan myös sanoma- ja aikakauslehtiä. Aineisto on suurelta osin jo haettavissa Google Books -palvelun (http://books.google.com) kautta.

Toisaalta, kuten ehkä saattoi olettaakin, digitoidun aineiston esillepanoon on liittynyt huomattavasti mutkikkaampia ongelmia, joista merkittävimmät liittyvät aineistojen tekijänoikeuksiin. Osa kustantajista on antanut Googlelle luvan aineistojensa käyttämiseen, mutta Google on digitoinut myös paljon sellaista materiaalia, jonka julkistamiseen sillä ei ole oikeuksia tai jonka oikeuksien omistajat eivät ole tiedossa. Asiaa puitiin muutaman vuoden ajan myös lakimiesten voimin, kun merkittävää osaa amerikkalaisista kirjailijoista ja kustantajista edustavat Authors Guild ja Association of American Publishers nostivat kanteen Googlea vastaan.

Viime syksynä Google ja sitä oikeusjutuilla uhanneet etujärjestöt pääsivät kuitenkin alustavaan sopimukseen tekijänoikeuden alaisten aineistojen käytöstä Googlen kirjahakupalvelussa. Sovinnon ehtoihin kuuluu se, että Google maksaa 125 miljoonaa dollaria kertakorvauksena aineistojen käytöstä ja jatkossa oikeudenhaltijat saavat osansa kaikista palvelun tuloista. Suuri osa rahasta käytetään uuden oikeuksia hallinnoivan ja korvauksia välittävän organisaation (Book Rights Registry) perustamiseen.

Maailmanhistoriallista merkitystä?

Googlen ja amerikkalaisten kustannusalan järjestöjen välinen sovinto on saanut tähän mennessä ristiriitaisen vastaanoton. Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kyseessä on merkittävä ratkaisu, joka avaa monenlaisia, osin hyvinkin huimia tulevaisuudennäkymiä.

Sovintoesitys (http://books.google.com/booksrightsholders/agreement-contents.html) on toistasataa sivua pitkä, hyvin syvälle yksityiskohtiin menevä teksti, josta voi nostaa esille monenlaisia asioita. Sovintoesitys on menossa vielä oikeusistuimen hyväksyttäväksi ennen kuin se tulee voimaan, ja kritiikki sopimuksen perusteita ja yksityiskohtia kohtaan näyttää voimistuvan sitä mukaa kun muut intressiryhmät ovat toipuneet ensihämmennyksestään. Se näet koskettaa neuvotteluihin osallistuneiden osapuolten lisäksi monien muidenkin eturyhmien intressejä, ja viime viikkoina mielenkiintonsa ovat ilmaisseet myös kilpailuviranomaiset. Sovintoesityksen hyväksyminen ainakaan sellaisenaan siis ole vielä kirkossa kuulutettua.

Se että sovintoon ylipäänsä päästiin, kertoo joka tapauksessa siitä että kirja-alalla ja Googlella on yhteisiä intressejä. Googlen tarjoama hakupalvelu tarjoaa kustantajille ja tekijöille uudenlaisia ansaintamahdollisuuksia, ja rahalle taas on lopulta kaikista kommervenkeistä huolimatta vaikea sanoa ei.

Sovintoesitystä onkin pidetty voittona sekä Googlelle että oikeudenhaltijoita edustaville järjestöille. Jos sovintoesitys saa vielä oikeuslaitoksen hyväksynnän, se antaa Googlelle valtakirjan palvelunsa laajentamiseen ilman jatkuvaa oikeusjuttujen uhkaa. Vaikka oikeudenhaltijoille ensi vaiheessa maksettava korvaussumma saattaa kuulostaa isolta, se ei juuri heiluta Googlen taloutta.

Toisaalta kustantajien ja muiden oikeudenomistajien näkökulmasta sovintoesitys takaa sen, että ne saavat tulevaisuudessakin kunnollisen korvauksen tuottamiensa aineistojen hyödyntämisestä. Sovintoesityksen mukaan oikeudenhaltijat saavat peräti 63% palvelun tuottamista tuloista, tulivat ne sitten kertaostoksista, tilausmaksuista tai palvelun sivujen mainosmyynnistä. Googlen osuudeksi jää 37%, mistä siitäkin toki kertyy huimia summia, jos palvelun suosio kasvaa riittävän suureksi.

Digitoituihin kirjoihin liittyvän kaupankäynnin lisäksi sovintoesitys antaa Googlelle oikeuden tarjota hakutulostensa yhteydessä huomattavasti nykyistä laajempia ilmaisia näytteitä teoksista, eli siinä mielessä sovinto hyödyttäisi siis kaikkia tiedonhakijoita. Googlen saamat oikeudet koskevat etenkin sellaista tekijänoikeuden alaista kirjallisuutta, jota alkuperäinen kustantaja ei ole enää pitänyt saatavilla (out-of-print books). Tämä rajaus on verkkomaailman näkökulmasta epäilemättä keinotekoinen ja sattumanvarainen. Tiukasti tulkittuna se johtaa ilmeisesti siihen, että esim. uusintapainoksena ilmestynyt kirja ei ole enää saatavilla kokotekstinä Googlen palvelun kautta – ellei kustantaja niin halua. Teoksen oikeuksien omistaja voi toki tämänkin jälkeen kieltää julkaisun käytön Googlen palvelussa, vaikkei se olisikaan saatavilla kirjakaupoissa.

Vaikka painottuminen markkinoilta poistuneeseen kirjallisuuteen jättää suuren osan tiedonhakijoiden kannalta kaikkein kiinnostavimmista aineistoista palvelun ulkopuolelle, sen kautta saataville tulevan vähemmän kysytyn kirjallisuuden merkitystä ei toisaalta kannata aliarvioida: Erään kommentaattorin sanoin Google sai sopimuksessa oikeudet kirjallisen kulttuurin ns. pitkään häntään (engl. long tail), jolle verkkomaailman kautta toteutunut saatavuus on antanut aivan uudenlaista arvoa. Lisäksi Google voi edelleen sopia erikseen kustantajien kanssa myös muun aineiston tarjoamisesta.

Don’t be evil?

Vaikka kaikki tämä kuulostaa pääosin hienolta, sovintoesitykseen liittyy myös ongelmia. Monet kommentoijat ovat olleet pettyneitä siihen, että Google suostui sopimukseen näillä ehdoilla sen sijaan, että se olisi yrittänyt vedota USA:n tekijänoikeuslainsäädännön fair use -pykäliin, kuten se oli tähän asti tehnyt. Googlella olisi ollut useimmista muista toimijoista poiketen varaa käydä tästä asiasta oikeutta loppuun saakka, ja nyt jäi siten saamatta merkittävä ennakkotapaus, jolla olisi ollut arvoa muillekin digijulkaisuhankkeita suunnitteleville – olettaen tietysti että Google olisi voittanut juttunsa.

Toisaalta kyynisimmät ovat jo ennättäneet päätellä, että tämä saattoi itse asiassa olla yksi Googlen tekemän ratkaisun perusteluista. Kovin monella muulla palveluntarjoajalla ei yksinkertaisesti ole rahaa vastaavanlaisten korvausten maksamiseen, eli jos Googlen tekemä sopimus alkaa käytännössä velvoittaa muitakin samanlaisen toimintamallin noudattamiseen, se saattaa tätä kautta saada lähestulkoon monopolin aineistojen tarjoajana. Vastaavan digitointiprojektin Googlen vanavedessä perustanut Microsoft keskeytti hankkeensa jo aiemmin, eikä Microsoftin kanssa yhteistyötä tehneellä, tekijänoikeudesta vapaaseen aineistoon keskittyvää digitointiprojektia pyörittäneellä Internet Archivella ole tukenaan Googlen kaltaisia resursseja. Muita varteenotettavia kilpailijoita ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.

Sovintoesitys antaakin Googlelle paljon nykyistä laajemman roolin aineistojen välittäjänä ja tarjoajana, eräänlaisena aggregaattorina. Sovintoesityksen yhteenvedossa viitataan sekä mahdollisiin print-on-demand-palveluihin että myös tilausmaksupohjaiseen saatavuuteen ja määritellään jo niihin liittyviä käyttöehtoja. Nähtäväksi jää, miten aggressiivisesti Google aikoo hyödyntää sopimuksen antamaa mandaattia. Näemmekö vielä sellaisenkin päivän, jolloin esim. FinELib-aineistojen joukkoon ilmestyy Googlen digitoimaa materiaalia?

Kirjastojakaan ei ole unohdettu

Vaikka kirjastot eivät olleet mukana neuvotteluissa, sovintoesitys tarjoaa porkkanaa niillekin. Sovintoesitys antaa mm. mahdollisuuden siihen, että kaikki Googlen digitoima aineisto – oli se rajoitettua tai ei – olisi käytettävissä amerikkalaisiin kirjastoihin sijoitettavilta, erityisesti tähän tarkoitukseen varatuilta päätteiltä. Aineisto olisi vapaasti luettavissa, mutta sen tulostamisesta perittäisiin maksua tulostettujen sivujen määrän perusteella. Tätä voi tosin tulkita myös markkinointikikkana, sillä toisaalta Google tarjoaa kirjastoille sopimusta, jossa ne voivat tilausmaksua vastaan tarjota aineistoja asiakkailleen laajemmilla oikeuksilla, mukaanlukien aineistojen tulostaminen. Kirjastoon sijoitettu, Googlen rahoittama pääte toimisi siis eräänlaisena mainoksena Googlen maksullisille palveluille.

Hyvä kysymys onkin, onko kyseessä lopulta vain kosmeettinen myönnytys, jolla pyritään peittämään sitä, että kirjastojen rooli kulttuuriperinnön välittäjänä on murenemassa. Googlen digitoimat aineistot ovat peräisin pääasiassa suurten tieteellisten kirjastojen vuosisatojen kuluessa keräämistä kokoelmista, jotka nämä ovat tarjonneet Googlen käyttöön, ja nyt tälle pohjalle rakennetaan miljoonaluokan bisnestä, joka jättää kirjastot käytännössä sivurooliin. Vaikka partnerikirjastot saavat Googlen niiden kokoelmista digitoimat aineistot ilmaiseksi omaan käyttöönsä, kirjastojen kanssa solmitut sopimukset estävät niitä kuitenkin kokoamasta hankkeessa digitoituja aineistoja yhteisvoimin Googlen kirjahaun kaltaiseksi globaalisti käytettävissä olevaksi palveluksi. Esim. alkuperäisiin partnereihin kuuluneen Harvardin yliopiston kirjaston nykyinen johtaja, kirjahistorioitsija Robert Darnton on jo ilmaissut pettymyksensä sovintoesitykseen ja sanoutunut irti sopimuksesta.

Darnton on käsitellyt asiaa laajemmin New York Review of Books -lehden numeroon 2/2009 kirjoittamassaan kaunopuheisessa esseessä ”Google & Future of Books” (http://www.nybooks.com/articles/22281), jossa hän tulkitsee kaupallisten intressien ja tiukkojen tekijänoikeussäädösten voittokulkua valistuksen aikakauden periytyvien avoimuuden ihanteiden pettämisenä. Vaikka Darnton myöntää Googlen palveluun sisältyvän monenlaisia utopistisia mahdollisuuksia, hän pitää kuitenkin vaarallisena sitä, että kulttuuriperinnön hallinta siirtyy julkisyhteisöiltä yhden monopoliasemassa olevan, kaupallisilla periaatteilla toimivan liikeyrityksen haltuun. Sovintoesityksessä on hänen mukaansa kyse enemmän voittojen jaosta intressiryhmien kesken kuin yhteisen hyvän edistämisestä.

Googlen kirjahaku tarjoaa joka tapauksessa kaiken muun hyvän ohessa ainutlaatuisen laajan digitaalisen aineiston myös tutkijoiden käyttöön. Palvelua on tosin kritisoitu siitä, ettei se tarjoa tutkijoiden käyttöön kunnollisia avoimia rajapintoja, joiden kautta sitä voisi käyttää esim. tiedon louhintaan. Kenties vastauksena tähän kritiikkiin Google lupaa sovintoesityksessä perustavansa partnerikirjastojensa yhteyteen kaksi tutkimuskeskusta, joissa on mahdollista käyttää lähes kaikkia digitoituja aineistoa. Tähän tarkoitukseen on varattu viisi miljoonaa dollaria. Tämä ei tosin ole ihan sama asia kuin avoimet rajapinnat, mutta parempi tietysti kuin ei mitään.

Globaaleja kysymyksiä

Näin suomalaisesta näkökulmasta Googlen omaksuma toimintamalli herättää runsaasti kysymyksiä. Amerikkalaisten etujärjestöjen kanssa solmittu sopimus mahdollistaisi kirjojen levityksen vain USA:n rajojen sisällä, etenkin jos levitysoikeudet on sidottu siihen, että kirja ei ole saatavilla USA:ssa. Kuten sopimuksen yhteenvedossa todetaan, USA:n ulkopuolella Googlen kirjahaun toiminta jatkuu toistaiseksi kuten ennenkin. Mielenkiintoista onkin nähdä, millä aikataululla Google pyrkii samanlaisiin sopimuksiin myös muualla maailmassa. Joutuuko se neuvottelemaan sopimuksen erikseen joka ainoan maan lainsäädännön mukaan, vai tarjoaako tekijänoikeusjärjestöjen yhteistyö mahdollisuuksia esim. Euroopan laajuisen sopimuksen solmimiseen?

Ja toisaalta, Googlen hakupalvelu sisältää jo nyt runsaasti myös muualla kustannettua aineistoa (ml. suomalaiset kirjat), jota ei ole koskaan julkaistu USA:ssa. Sovintoesityksen velvoittamana Google käynnisti laajan maailmanlaajuisen tiedotuskampanjan, jolla oikeudenomistajia pyydettiin ilmoittamaan, jos heidän aineistojaan ei saa käyttää palvelussa. Tämä täkäläisestä näkökulmasta katsottuna yllättäen alkanut kampanja on herättänyt suurta hämmennystä ja runsaasti epäluuloja suomalaisten kirjailijoiden ja näiden etujärjestöjen keskuudessa.

Google Books ja sen mahdollinen laajentuminen USA:n rajojen ulkopuolelle aiheuttavat todennäköisesti vielä yllin kyllin päänvaivaa myös suomalaisille kirjailijoille, kustantajille ja tekijänoikeusjärjestöille. Toisaalta palvelu tuo mukanaan uusia ansaintamahdollisuuksia, ja esim. tekijänoikeusjärjestöjä varmasti ilahduttaa ajatus siitä, ettei digitaalisten aineistojen verkkovälitys ehkä sittenkään kokonaan karkaa niiden otteesta.

Kirjastojen näkökulmasta yhtälö voi olla hankalampi. Google tarjoaa suoraan asiakaskäyttöön paljon sellaista aineistoa, joka on ollut aiemmin luettavissa vain kirjastoissa, ja kirjastojen voi ajan myötä olla yhä vaikeampi perustella laajojen painettujen kokoelmien ylläpitoa, jos samat aineistot ovat saatavilla helposti verkon kautta. Tämä kehitys saattaa toki olla muutenkin väistämätön, jos ja kun yhä suurempi osa kirjastoaineistoista tulee saataville elektronisessa muodossa.

Vaikka Googlen partneriohjelmassa oli alkuvaiheessa mukana vain amerikkalaiskirjastoja, toiminta on vähitellen laajentunut, ja nyt mukana on myös useita merkittäviä eurooppalaisia kirjastoja mm. Isosta Britanniasta, Saksasta, Ranskasta ja Espanjasta (ks. http://books.google.com/googlebooks/partners.html). Kirjastot ja muut kulttuurilaitokset voivat joutua Suomessakin ennen pitkää tekemään valintoja sen suhteen, jatkavatko ne edelleen omia paikallisia digitointiprojektejaan, vai hyppäävätkö ne mieluummin mukaan Googlen kelkkaan.

Siinä missä kirjastojen omat digitointiprojektit ovat edenneet keskimäärin melko hitaasti, Google on saanut muutamassa vuodessa aikaan nopeita ja näyttäviä tuloksia, ja sen palveluiden kehitystyö näyttää edelleen jatkuvan kovaa vauhtia. Kirjastojen näkökulmasta haasteita liittyy myös siihen, että asiakkaat tulevat joka tapauksessa odottamaan kirjastojen tuottamilta palveluilta samanlaisia ominaisuuksia joihin he ovat Googlen palveluiden käyttäjinä tottuneet. Jos Google pystyy rakentamaan loppukäyttäjien näkökulmasta katsottuna parempia ja kattavampia hakupalveluita kuin mihin kirjastot omin voimin kykenevät, mitä tämä merkitsee kirjastojen oman tulevaisuuden kannalta?

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, sovellussuunnittelija
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
Email: jyrki.ilva (at) helsinki.fi