DC-2014: Metadata Intersections: Bridging the Archipelago of Cultural Memory
Austin, Texas 8.-11.10.
http://dcevents.dublincore.org/IntConf/dc-2014
Ulla Ikäheimo
Kansalliskirjasto
Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014120552180
Looking around the lecture hall at #dcmi14 feels like the UN of metadata
(osallistujan tweettaus 9.10.2014)
Dublin Core tuonee useimmille mieleen 15-kenttäisen tallennusformaatin, mutta taustalla on paljon enemmän: DCMI (Dublin Core Metadata Initiative) on metadataa ja sen suunnittelua monipuolisesti käsittelevä kansainvälinen yhteisö, joka ylläpitää sanastoja ja järjestää koulutusta. Kongresseja on järjestetty vuodesta 1995 lähtien ja niissä on aiheita sekä teknisille ihmisille että perinteisemmin suuntautuneille muistiorganisaatioiden edustajille.
Austinin lokakuiseen kongressiin oli kokoontunut 240 henkeä 17 maasta, mukana useita kansainvälisiltä foorumeilta tuttuja metadataihmisiä. Suomesta olin tällä kertaa ainoa osanottaja. Kongressin löyhänä teemana oli metadatan yhteisyys eri muistiorganisaatioiden kesken – aiheina paljon linkitettyä dataa, RDF-sovelluksia, tutkimustiedon metadataa ja arkistoaineistojen kuvailua. Vertaisarvioitujen esitelmien lisäksi pidettiin tutoriaaleja, erityissessioita ja epäkonferensseja. Uutuutena tänä vuonna oli Next Generation Metadata Specialists –sessio, jossa nuoret lupaukset, lähinnä USA:sta, verkostoituivat vanhojen tekijöiden kanssa. Päivillä oli innostunut ja innostava tunnelma ja keskustelut kollegoiden kanssa tuntuivat käynnistyvän helposti.
Fonds & Bonds – arkistojen päivä
Fonds & bonds –työpajapäivässä käsiteltiin arkistoalan kuvailustandardeja ja formaatteja ja kuultiin muutaman arkiston esittely. Arkistonhoitajilla on kuuleman mukaan enemmän yhteistä arkeologien, rikosteknikoiden ja systeeminsuunnittelijoiden kuin kirjastonhoitajien kanssa. Arkistoaineistojen kuvailussa on tärkeämpää kuvailla kontekstia ja ympäristöä kuin yksittäistä esinettä tai nidettä. Joka tapauksessa kirjastolaisen näkökulmasta kuvailusääntöjen ja –formaatin esittelyissä oli tavattoman paljon tuttua asiaa. Kuulijoina olikin koko kongressin teeman mukaisesti edustajia sekä kirjastoista, arkistoista että museoista.
EGAD (Expert Group on Archival Description) on uudistamassa arkistoaineistojen kuvailua funktionaalisen luetteloinnin periaatteilla. Tulossa on ontologia ja kuvailun käsitemalli. Tämä vaatii tietenkin myös formaatin uudistamista – EAD3 (Encoded Archival Description) onkin muutosten alla. Tarkoituksena on saada aikaan muiden protokollien kanssa yhteensopiva, kansainvälinen ja monikielinen formaatti.
Anila Angjeli Ranskan kansalliskirjastosta esitteli ISNI-tietokantaa. International Standard Name Identifier on henkilöiden ja yhteisöjen kansainvälinen tunniste. ISNI-tietokannan tekniikasta on vastuussa OCLC ja sisältövastuu on Ranskan kansalliskirjaston työryhmällä ja kunkin maan ISNI-keskuksella. Tietokannan pohjaksi on ajettu VIAF-auktoriteettitietokannan nimet ja kanta päivittyy eri maiden keskusten tuottamalla datalla. Tällä hetkellä tietokannassa on 8 miljoonaa nimeä – mutta edelleen selvitettäviä on yli 10 miljoonaa! Suomessa Kansalliskirjaston suunnitelmat ISNI-työstä ovat jo pitkällä, mutta toistaiseksi tietokannasta löytyvät suomalaiset nimet ovat peräisin muista kirjastoista eivätkä kaikki aivan korrektissa kunnossa.
Arkistojen esittelystä jäi vaikuttavana mieleen australialainen lastenkotien historiatietokanta Forgotten Australians, Former Child Migrants. 1900-luvun aikana noin puoli miljoonaa orpoa englantilaislasta pakkosiirrettiin Australiaan usein ankeisiin lastenkotioloihin. Näiden ihmisten kohtaloita on koottu mappaamalla yhteen osavaltioiden historiatietoja, lehtiartikkeleita ja erilaisia arkistotietoja. Tuloksena on tietokanta, jonka avulla on luotu henkilöhistoriaa aiemmin historiattomiksi itsensä kokeneille ihmisille. Esitelmä liikutti ja hiljensi salillisen kaiken nähneitä kongressikävijöitä.
Bibframe tulee
MARC 21 –formaatin seuraajasta Bibframesta on meillä ja maailmalla keskusteltu pitkään. Kongressissa kuultiin aiheesta sangen asiantuntevia esityksiä, vaikka vieläkään lopullista aikataulua ei kerrottu eikä käytännön kirjastojärjestelmäsovellutuksia esitelty.
Kongressin key note –esitelmän piti Eric Miller Zepheira-yhtiöstä, jossa Bibframe-mallia on kehitetty. Miller on ollut mukana Dublin Core –yhteisössä aivan ensimmäisistä 1990-luvun alun käytäväkeskusteluista asti. Hän kertoi edelleen olevansa lapsellisen innostunut kaikista webin tarjoamista mahdollisuuksista. Kirjastojen pitäisi linkittää enemmän omaa dataansa niin monipuoliset kokoelmat ja tietämys tulisivat paremmin esiin hakutuloksissa. Bibframen kehittämisessä on ajateltu olemassa olevan tiedon ja tulevaisuuden hakumahdollisuuksien yhdistämistä. Malli on joustava, monikäyttöinen, eri organisaatiot voivat siitä koota sopivan kuvailuprofiilin omille aineistoilleen.
Erityisessä Bibframe-sessiossa kuultiin Kongressin kirjaston ja kolmen muun testaajakirjaston kokemuksia. Kongressin kirjaston Kevin Ford oikoi vääriä käsityksiä Bibframen ja RDA:n yhteensopivuudesta – vaikka mallit eivät ole täysin yhtenäiset, niitä voi käyttää yhdessä. Bibframe ottaa huomioon kaikki kuvailusäännöt. Erilliset profiilit, joita voi itsekin luoda, helpottavat kuvailua. Stanfordin, Princetonin ja George Washington –yliopiston edustajien kuivalla luettelointihuumorilla ryyditetyt todistukset saivat jo uskomaan, että Bibframesta tulee seuraava formaatti. Ruohonjuuritason kuvailijoiden oli ollut ensin vaikeaa oppia linkkien, 0-osakenttien ja URIen merkitystä, mutta vähitellen harjoittelun, luentojen ja jokaviikkoisten kokoontumisten jälkeen uusi ajattelu oli hyvin omaksuttu. Stanford suunnittelee siirtyvänsä Bibframen käyttöön jo vuoden 2015 aikana, mutta haasteena on edelleen kirjastojärjestelmän sopivuus. Avoimen lähdekoodin järjestelmiä kuitenkin testataan.
Bibframea voi kirjastoissa testailla bibframe.org-sivustolta löytyvällä aineistolla. Myös Zepheira-yhtiön sivuilta löytyy kiinnostavia (ja Stanfordin luetteloijan mielestä parempia) testilinkkejä.
Lopuksi
Austinin kaupunki on erittäin miellyttävä paikka amerikkalaiseksi kaupungiksi, jopa kaupunkipyöräjärjestelmä näytti toimivalta. Kokouspaikka oli täysin savuttomalla Teksasin yliopiston kampuksella, jossa on kaikkiaan 50 000 opiskelijaa ja Texas Longhorns –urheiluseuran katukuvaa hallitseva kotipesä. ”The live music capital of the world” –teema jäi harmillisesti tällä matkalla vain Stevie Ray Vaughanin patsaalla hätäisesti otetun selfien varaan. Kongressi-illanvietoissakaan ei musiikkiteemaa juuri ollut, enemmän ihasteltiin Austinin uutta formularataa.
Seuraava DC-kongressi pidetään Brasiliassa, Sao Paulossa, mutta vuonna 2016 kokoonnutaan meidän kannaltamme mukavasti Kööpenhaminassa. Sitä ennen kannattaa katsella tämän kongressin esitelmiä sekä DCMI-kotisivujen muuta tarjontaa ja seurata webinaareja. Ja huolehtia omasta metadatasta – sitä tarvitaan!
Kirjoittajan yhteystiedot
Ulla Ikäheimo, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: ulla.ikaheimo[at]helsinki.fi
Leave a Reply