Suomen vanhin kustantamo avoimuuden poluilla

Keravuori K. & Alén N. (2022). Suomen vanhin kustantamo avoimuuden polulla. Tietolinja, 2022(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061546942

SKS:n tiedekirjakustantamon kirjojen kansia.

Kuva 1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemat tiedekirjat ovat kaikille avoimesti saatavilla. Kuva: SKS:n kuva-arkisto.

Avoin julkaiseminen alkoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa englanninkielisillä tiedesarjoilla vuonna 2016. Vuoden 2021 kustantamouudistuksen yhteydessä myös suomenkieliset tiedekirjat siirtyivät avoimiksi. Miltä näyttää avoimen julkaisemisen nykytilanne Suomen vanhimman kustantajan näkökulmasta?

Avoimeen julkaisemiseen siirtyessään SKS pystyi tehokkaasti yhdistämään vanhan ja uuden. Monet kirjoittajamaksuista riippumattomat open access -kirjankustantajat ovat aloittaneet työnsä uusina toimijoina perinteisempien kustantajien rinnalla, ja ne ovat joutuneet rakentamaan itselleen uudet verkostot, prosessit ja ennen kaikkea tiedekustantajan tärkeimmän omaisuuden, hitaasti karttuvan arvovallan ja maineen. Avointa tiedettä koskevassa keskustelussa onkin usein nostettu esille huoli, että paine avoimeen julkaisemiseen pakottaa tutkijat julkaisemaan työnsä tuloksia vähemmän arvostetuissa avoimissa julkaisukanavissa. SKS integroi avoimen julkaisemisen osaksi vuodesta 1834 jatkunutta kustannustoimintaansa. Sen vanhat, osin jo 1800-luvulta asti ilmestyneet tiedesarjat saivat painetun kirjan rinnalle vapaasti luettavan EPUB- ja PDF-version. Kustantajana seura oli jo luokiteltu Jufo 2 -tasolle, ja sen vertaisarvioinnin ja toimituskuntien tukena oli laaja ja korvaamaton tutkijoiden verkosto.

Tekemisen jatkumo

Avoimen julkaisemisen mahdollisuuksia, käytäntöjä ja haasteita lähdettiin selvittämään vuonna 2015 yhtenä vaihtoehtona englanninkielisen Studia Fennica -sarjan kansainväliselle jakelulle. Painettujen teosten kansainvälinen myynti oli suhteellisen pientä ja jakelu siihen nähden sekä työlästä että kallista. Studia Fennican ja sen alasarjojen (Anthropologica, Ethnologica, Folkloristica, Historica, Linguistica ja Litteraria) julkaisemisen tavoitteena on suomalaisen humanistisen tieteen tulosten vieminen maailmalle, ja avoimesta verkkojulkaisemisesta etsittiin tehokkaampaa ratkaisua.[1] Kuuden vuoden aikana odotukset ovat ylittyneet moninkertaisesti.

Vuonna 2015 avoin tiede oli vielä uusi ja abstrakti asia. Sen johtoajatus tunnistettiin kaikin puolin hyväksi ja kannatettavaksi, mutta sen käytännön ratkaisuista ja vaikutuksista tiedettiin huomattavasti vähemmän. SKS oli tuolloin julkaissut kirjoja jo 180 vuotta ja uudistanut kustannustoimintaansa moneen kertaan. Avoimen julkaisemisen nähtiin tuovan mukanaan paljon haasteita, uusia toimintatapoja ja taloudellisia riskejä, joten muutos haluttiin pohjustaa huolellisesti. Seuraan palkattiin avoimen tieteen koordinaattori, ja vuonna 2016 valmistui perusteellinen selvitys avoimen julkaisemisen kansainvälisistä malleista. Sen tuloksena päätettiin aloittaa englanninkielisten tiedesarjojen avoin julkaiseminen Ubiquity Pressin alustalla osoitteessa oa.finlit.fi. Painetuista kirjoista ei kuitenkaan ole luovuttu.

Siirtymävaiheessa seura sai Erkon säätiöltä huomattavan rahoituksen Avoin tiede ja kulttuuriperintö -hankkeeseen. Säätiön tuella pystyttiin toteuttamaan humanisteille harvinaisella tavalla monta yhtäaikaista, uusia ratkaisuja etsivää digitalisten ihmistieteiden hanketta. Yksi näistä oli juuri osaamisen kehittäminen ja jakaminen avointen tiedekirjojen julkaisemisessa. Samalla alkoi antoisa yhteistyö tieteellisten kirjastojen ja Jufo 2 -luokiteltujen suomalaisten tiedekustantajien kanssa.

SKS ja Helsingin yliopiston kirjasto solmivat 2016 uraauurtavan yhteistyösopimuksen, jonka pohjalta syntyi Kirjastokonsortio Aleksandria. Sen tavoitteena oli kehittää rahoitusmekanismi ja yhteistyöfoorumi tutkijoille, rahoittajille ja kustantajille kansainvälisen Knowledge Unlatchedin esimerkkiä seuraten. Mallissa kustantajat tarjoavat kirjoja yliopistokirjastoista koostuvalle konsortiolle, joka valitsee kirjat, joita se on halukas rahoittamaan. Rahoitettavien kirjojen kulut jaetaan tasan osallistuvien kirjastojen kesken.

Kirjastokonsortio Aleksandrian ensimmäinen kierros toteutui 2018, ja sen kautta avattiin 10 uutta suomenkielistä tiedekirjaa suoraan avoimiksi. Kokeilu kuitenkin osoitti, etteivät kotimaiset tieteelliset kirjastot voi yksinään lähteä avaamaan kirjoja ilman laajempaa rahoituspohjaa. Avointa julkaisemista koskevia keskusteluja käytiin kotimaisten tiedekustantajien – Suomalaisen Tiedeakatemian, Gaudeamuksen ja Vastapainon – sekä yliopistokirjastojen ja myöhemmin myös rahoittajaorganisaatioiden kanssa. Yhteistyö on sittemmin jatkunut osana Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) avoimen tieteen koordinaatiota.

Löydettävyys avainasemassa

Vaikka konsortio jäi kokeiluluontoiseksi, Studia Fennican avoin julkaiseminen jatkui. Alkuajan haasteita olivat muun muassa uusien digitaalisten kirjanlevityskanavien selvittäminen ja käyttöönotto sekä digitaalisuuden mahdollistamien uusien teknisten ominaisuuksien täysi hyödyntäminen.[2]

SKS:n avoimen julkaisemisen ohjelmassa panostettiin alkuvaiheessa vahvasti tiedekirjojen parempaan löydettävyyteen ja saavutettavuuteen tuottamalla räätälöityä metadataa ja varmistamalla, että kirjat löytyvät kaikista keskeisistä avointen kirjojen indekseistä ja tietokannoista sekä mahdollisimman monesta kirjastotietokannasta. Löydettävyyden varmistaminen on oleellinen osa avointa julkaisemista, ja erityisen tärkeää se on kansainväliselle yleisölle suunnattujen englanninkielisten teosten kohdalla.

Sinnikkään työn tuloksena SKS:n kirjojen käyttäjämäärät alkoivat nopeasti kasvaa. Kirjoja ladattiin OAPEN:in avointen kirjojen julkaisualustalla noin 4 380 kertaa vuonna 2017, 18 079 kertaa 2018, 29 548 kertaa 2019, 43 065 kertaa 2020 ja 81 315 kertaa vuonna 2021. Sen lisäksi, että kirjat löytävät vuosi vuodelta suuremman lukijakunnan, teoksia luetaan lähes kaikissa maailman maissa. Myös SKS:n julkaisemien avointen kirjojen lukumäärä kasvoi tasaisesti. Vuonna 2018 SKS:sta tuli Pohjoismaiden suurin avointen tiedekirjojen kustantaja.

Tiedekustantamo kokonaan avoimeksi

Kun SKS vuoden 2021 alussa uudisti kustannustoimintansa, Studia Fennican lisäksi myös kaikki suomenkieliset tiedesarjat alettiin julkaista avoimesti. Uudistuksessa SKS:n tiedekustantamo jäi toimimaan osana tieteellistä seuraa, ja SKS perusti itsenäisen SKS Kirjat -kustannusosakeyhtiön julkaisemaan tietokirjoja ja oppimateriaaleja.

Uudistus oli selkeä panostus vertaisarvioidun tieteen kustantamiseen ja samalla avoimeen tieteeseen. Suomenkielisten kirjojen avaamisen taustalla olivat aikaisemmat hyvät kokemukset avoimen julkaisemisen toimivuudesta. Nopeasti kävi siis selväksi, että avoimeen julkaisemiseen siirtyminen oli ollut oikea ratkaisu tieteelliselle seuralle, jonka tavoitteena on nimenomaan tutkimuksen tulosten tehokas kansainvälinen levittäminen.

Sähköisyys ei kuitenkaan ole pelkästään jakelutapa, vaan digitaalisuutta voi hyödyntää monella muullakin tavalla. Kirjoihin on linkitetty pysyvillä tunnisteilla sähköisesti julkaistuja lähteitä, suuria liitteitä ja multimediaa. Lisäksi SKS:n oa.finlit.fi -julkaisualusta tukee Hypothesis -annotointityökalua, joka antaa tutkijalle mahdollisuuden tehdä sähköisiin kirjoihin omia merkintöjään. Merkinnät voi pitää yksityisinä, jakaa rajatun ryhmän sisällä tai asettaa julkisesti kaikkien nähtäviksi.

Rahasta pitää puhua

”Raha on ruma sana”, kirjoitti Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittaja Anu Lahtinen käsitellessään avointa julkaisemista Tietolinjan edellisessä numerossa.[3] SKS:ssa päätettiin alusta alkaen, että rahasta puhutaan paljon ja perusteellisesti. Ensimmäinen seuran järjestämä kansainvälinen seminaarikin sai nimekseen ”Avoin tiede – miksi ja kenen rahoilla”. Taustalla oli halu välttää itsestäänselvyyksiksi muuntuvaa puhetta jaloista päämääristä ja toimia sen sijaan kestävästi ja ennen kaikkea kotimaisilla kielillä toteutettavan tieteellisen kustantamisen pysyviä toimintaedellytyksiä kunnioittaen.

Kuten moneen kertaan on todettu, kotimaisten tieteellisten seurojen kustannustoiminnan edellytykset ovat kovin kaukana kansainvälisten tiedejättien maailmasta. Vaarana on, että kannatettaviin päämääriin tähtäävä yliopistokirjastojen vetämä open access -liike tulee puolivahingossa tärvänneeksi suomalaisten tiedekustantajien mahdollisuudet kestävään toimintaan.[4]

Miten avoin tiedejulkaiseminen siis rahoitetaan? Tieteellisenä seurana SKS on erilaisessa asemassa kuin avoimesti julkaisevat yliopistokustantamot tai osakeyhtiömuotoiset tiede- ja tietokirjankustantajat. Siirtymävaiheessa avoimen julkaisemisen pohjatyötä oli mahdollista toteuttaa säätiörahoituksella. Seura on jo kauan saanut tiedesarjoilleen TSV:n julkaisutukea, ja avoimen tieteen edistämistä tukee myös OKM osana seuran saamaa tutkimusrahoitusta.

Mitä maksaa, kuka maksaa

Täyteen avoimuuteen siirtymisen kokonaiskustannukset eivät vielä tätä kirjoittaessa eli kesän 2022 kynnyksellä ole selvillä, sillä vain harvat suomenkieliset kirjat ovat ehtineet olla kokonaisen vuoden myynnissä avoimen version rinnalla. Selvää kuitenkin on, ettei avoin julkaiseminen syö kertahaukkauksella painettujen kirjojen tuottamia myyntituloja.

SKS:n julkaisemat teokset ovat pitkäikäisiä, ja backlist-kirjoilla on aina ollut suuri osuus myynnistä. Merkittävä osa lukijoista ja muun muassa kirjastot ostavat edelleen mieluummin painetun kirjan. Nähtävissä kuitenkin on, että myös suomenkielisten kirjojen kohdalla avoimet sähköiset versiot leviävät painettua paremmin, ja myyntitulojen selvä lasku on tulevaisuuden suunnitelmissa otettava huomioon. SKS:lla on myös mahdollisuus kattaa itse merkittävä osa avoimen julkaisemisen kustannuksista, koska julkaisutyö toteuttaa seuran keskeisiä päämääriä. Seurassa on tärkeänä periaatteena, ettei yksittäisiä tutkijoita laiteta avoimuuden maksumiehiksi. SKS:lla on käytössä 6 000 euron kirjankäsittelymaksu, joka veloitetaan, kun kirjatekijöillä on rahoituksessaan korvamerkittyä rahaa julkaisujen avaamiseen.

SKS on ollut mukana tekemässä TSV:n Avoimen tieteen koordinaation vetämää tieteellisten monografioiden avoimuuden linjausta. Työryhmässä on kiitettävän reipashenkisesti keskusteltu ongelmista ja intressiristiriidoista, jotka tiivistyvät ennen kaikkea kustannusten jakamiseen. Kotimaisten tiedekustantajien yhteistyön on jatkossa oltava tiivistä, jotta laajalla rintamalla tehtävä työ tiedon avoimuuden hyväksi ei lopulta päädy heikentämään mahdollisuuksia kotimaiseen tiedekustantamiseen ja tieteen tulosten julkaisemiseen kotimaisilla kielillä.

Kirjoittajat

Kirsi Keravuori, kustannusjohtaja, FT

Niklas Alén, avoimen tieteen asiantuntija

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Viitteet

[1] Kts. esimerkiksi Ferwerda, E., Snijder, R. ja Adema J. (2013). OAPEN-NL A project exploring Open Access monograph publishing in the Netherlands. Saatavilla: https://oapen.fra1.digitaloceanspaces.com/0cdef1a177b6470ea5257240682b38e3.pdf;  Eve, Martin Paul (2014). Open Access and the Humanities : Contexts, Controversies and the Future. Saatavilla: https://doi.org/10.1017/CBO9781316161012

[2] Kts. Crossick, Geoffrey (2015). Monographs and Open Access : A report to HEFCE. Saatavilla: https://webarchive.nationalarchives.gov.uk/ukgwa/20170712122802/http://www.hefce.ac.uk/pubs/rereports/year/2015/monographs/ ; Eve, Martin Paul (2014). Open Access and the Humanities : Contexts, Controversies and the Future.  https://doi.org/10.1017/CBO9781316161012; Adema, J., Moore, S., Steiner, T. (2021): Promoting and Nurturing Interactions with Open Access Books: Strategies for Publishers and Authors. Saatavilla: https://doi.org/10.5281/zenodo.5572413

[3] Lahtinen A. (2021). Ääripäät ja arvottomat. Tietolinja 2021(2). Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121761723.

 

 

1 Comment

  1. Atro Niiniluoto

    Avoin tiede on minulle tuttua. Olen ollut paikalla sen esittelytilaisuudessa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.