Online Information 2011 : Matkaraportti konferenssista Lontoossa 29.11.-1.12.2011

Terhi Mikkola
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201111050

Avaus

Joulukuinen Online information -konferenssi tarjosi tänä vuonna kuultavaksi esitelmiä kolmena päivänä kolmella pääsaralla: informaation ja tiedon mobilisoituminen, sosiaalinen media sekä informaatioammattilaisen huomisen kehikot, joiden lisäksi viimeisenä päivänä oli sessio hakukoneista. Konferenssin lomassa ja aikana saattoi tutustua kohtalaisen suureen näyttelyalueeseen, jossa oli esillä eri alojen tiedontarjoajia ja tietojärjestelmiä sekä useampi esitelmänurkkaus. Osallistujalistan mukaan tapahtumassa oli mukana kuutisensataa henkilöä, Suomesta runsaat kolmekymmentä ja kirjastoista kaikilta sektoreilta.

Koko konferenssin keynote-puhuja oli ensimmäisenä päivänä craigslist– ja craigconnects-sivustojen perustaja Craig Newmark ja toisena päivänä What’s Mine is Yours: The Rise of Collaborative Consumption -teoksen kirjoittaja Rachel Botsman (verkkoyhteydellä). Kummatkin puhuivat yksityishenkilöiden toisilleen verkossa tarjoamien palveluiden muutosvoimasta kulutukseen, liiketoimintaan ja kulttuuriin ylipäätään. Molemmat esitelmät herättivät keskustelua verottajan suhtautumisesta ko. toimintaan ja verkkohuijareille avautuvista toimintamahdollisuuksista. Botsman tarjosi luottamuksen perustaksi käyttäjien hyvämaineista verkkojälkeä – Newmarkin mukaan taas: Trust is the New Black. Eli kun kyläkontrolli on takanapäin, niin siirrymme sitten verkkokontrolliin.

Arvot, kirjastot, tietotyö, tehtävät

Perinteisistä esitelmistä poikkeavana uutuutena konferenssi mainosti kahta interaktiivista sessiota. Itse osallistuin The Essential Comptence – Demonstrating Value -osuuteen, jossa esiteltiin tapoja ja lähtökohtia, joilla perustella informaatio- ja tietojohtamisen (Information Management, Knowledge Management) hyöty ja arvo eri organisaatioissa – tässä taloustilanteessa kirjastoillekin elintärkeä kysymys. Alan konsulttien, Ian Woolerin ja Sandra Wardin, johtama sessio oli aika perinteinen määrällisten ja laadullisten mittareiden esittely. Itselleni jäi päällimmäisenä puheista mieleen se, että tarjottavia palveluja pitää pystyä muuttamaan käyttäjien tarpeiden mukaan ja tiedonammattilaisten tulee osata perustella toimintansa osana organisaation tavoitteita eikä jäädä puolustamaan ja ylläpitämään aiemmin luotuja palveluja. Sessiossa jäi panelistien määrän ja pitkien puheiden takia aikaa vähän edes yleisökysymykselle saati syvemmälle keskustelulle. Päällekkäisyyden takia en voinut valitettavasti osallistua toiseen interaktiiviseen osuuteen (enkä tavannut käytävälläkään ketään osallistunutta), jossa korostettiin keskustelun merkitystä organisaation toiminnassa – ainakin otsikkonsa perusteella sen olettaisi olleen arvosessiota osallistavampi.

Laajan näkökulman aineiston saatavuuden ja käyttötapojen muutoksen vaikutuksesta tieteellisten kirjastojen rooliin esitteli Bournemouthin yliopiston David Ball (Head of Academic Development Services). Nykytilanteessa kirjastojen asiakkaat haluavat itse kontrolloida mistä aineistosta ja miten tekevät hakuja huolimatta siitä, mitä kirjastojen ammattilaiset tarjoavat. Aikaisemmin yliopistokirjastojen tavoitteena oli kerätä mahdollisimman paljon aineistoa opiskelijoidensa ja tutkijoidensa käyttöön. Nyt tärkeää on koota ja tarjota omien tutkijoiden aineisto muiden käyttöön. Muuttunut suunta tiedon keräämisessä ja käsittelyssä tuotiin esille myös muissa esitelmissä, esimerkiksi Will Reillyn (IBM) mukaan aikaisemmin tutkimuskysymystä varten kerätty tieto syötettiin koneelle käsittelyä varten, nyt suuret tietovarannot tarjoavat aineistoa tutkimukselle.

Datan käsittelyä

Big Datan valtavasti kasvava määrä ja sen keräys- ja käyttömahdollisuudet olivat esillä useammassa puheessa. Aikaisemmin mainitsemani Will Reilly esitteli yhden dataa konkreettisesti keräävän välineenkin, traktorin, jolla tallennetaan tietoa esimerkiksi viljeltävästä maaperästä maanviljelijöiden hyödynnettäväksi. Traktorillakin kerätyn datan tulee olla hyvälaatuista eikä sitä kannata säilöä siiloihin, vaan yhdistää muihin olemassa oleviin tietoihin ja käyttötapoihin. Jeroen Sordervan (Amsterdam University Press) esitteli tutkimusdatan käyttöä verkkojulkaisun rikastamisessa. Alankomaiden arkeologisesta datasäilöstä (EDNA) on linkitetty tietoa, kuten karttoja ja kuvia, Journal of Archaeology in the Low Countries -julkaisuun (JALC). Halutessaan tutkijat voivat tarjota verkossa julkaistun artikkelin kautta pääsyn esimerkiksi useampaan datasäilössä olevaan kuvaan kuin mitä artikkeliin on sisällytetty.

British Libraryn metadatapalveluiden päällikkö Neil Wilson esitteli Britannian kansallisbibliografian avaamisen linkitettynä datana. Projekti tehtiin yhteistyössä JISCin kanssa, mutta käytännön työ lähinnä omien kirjastotyöntekijöiden voimin, toki ulkopuolista osaamista ja tekniikkaa hyödynnettiin tarvittaessa. Lopputulosta Wilson ei pidä täydellisenä, eikä sen sellainen tarvitse ollakaan – parempi tuottaa epätäydellistä jotain kuin täydellistä ei mitään. Avatun datan käyttömäärä puhuu sen tarpeen puolesta: ensimmäisen kahden kuukauden aikana dataan kohdistui yli miljoona tapahtumaa. Samalla kannalla oli Andy Powell (Eduserv), joka esitelmässään kertoi Iso-Britannian museoiden, kirjastojen ja arkistojen metadatan luomisen ohjeistamisesta. Ylipäätään datan avaamista ja linkittämistä käsittelevät esimerkkitapaukset olivat hyviä, mutta varsinaisesti niissä ei noussut esille sellaista uutta, mitä ei olisi Tim Berners-Leen artikkelissa taikka esitelty tämän lehden sivuilla (esim. esim. Laila Heinemannin artikkeli Kirjastodataa raakana? Tietolinja 2/2010).

Lopuksi

Kävin myös kuuntelemassa sujuvan hakukonesession, jossa käytiin läpi vaihtoehtoja niistä käytetyimmille, kuten Googlelle ja Bingille. Marydee Ojala (ONLINE Magazine), Arthur Weiss (AWARE) ja Karen Blakeman (RBA Information Services) esittelivät uutisten, tilasto- ja henkilötietojen hakemiseen sopivia välineitä ja hakijoiden profiilitietojen ja hakuhistorian vaikutusta hakutuloksiin. Itse olen esitellyistä vaihtoehdoista lisännyt hakuvälineisiini Duck Duck Go:n, joka ei jäljitä käyttäjiään, ja Silobreakerin uutistenhaun.

Nyky-Suomen airutta, Angry Birdsiä, käytettiin konferenssiesitelmissä vertauksena Apps-sovellusten verkkolatauksien määrän toiveesta – esimerkiksi Applen tuotteisiin saatavilla olevaa Little Red Appsia, joka sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan työtä koskevien oikeudenkäyntien päätöksiä, ei Sheila Fahyn (Allen & Overy LLP) mukaan ole ”vielä” ladattu yhtä monta kertaa kuin lintupeliä. Kansalliskirjaston ja Microtaskin yhteistyönä tehtyä voitokasta Digitalkoot Myyräpeliä esitteli Ville Miettinen (Microtask). Mace Ojalalla (Turun kaupungin kirjasto) ja Åke Nygrenillä (Tukholman yleinen kirjasto) oli yhteinen sessio: Mobile Apps for Community Engagement. Itse luotin siihen, että kuulen kotimaiset esitelmät lyhyemmän matkan päässä, ja varmaan kannattaakin kuunnella, koska käytäväpuheiden perustella hyviä olivat.

Omalle kohdalleni konferenssissa, toki valintojeni syystä, osui enimmäkseen organisaatio-, firma- ja projektipuheita, joissa suuri osa ajasta meni laajemman kontekstin tai tavoitteiden esittelemiseen. Erilaisia näkökulmia tapahtumaan saivat varmasti mobiili- ja sosiaalinen media sessioihin osallistuneet kuulijat. Enemmän konferenssiesitelmistä voi lukea Petri Tonterin (Sorvipenkki) ja Päivi Jokitalon (Löykkiön kirjastossa tapahtuu) blogikirjoituksista.

Varsinaisia uusia ohjelmajulistuksia ei London Onlinessä noussut esille, kuten kuulemma samaan aikaa Semantic Web in Libraries -konferenssissa Hampurissa, jossa dataa avattiin konkreettisemmin (ks. labs.kirjastot.fi). Online Information 2011 tarjosi kuitenkin laajan katsauksen siihen mitä tehdään muualla ja meillä, ja samojen asioiden ympärillä pyöritään, mikä sinällään on hyvä asia.

Kirjoittajan yhteystiedot

Terhi Mikkola, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto, Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 Helsingin yliopisto
sähköposti: terhi.mikkola [at] helsinki.fi

Theme by Anders Norén