Pääkirjoitus – Oikein hyvä asia

Koikkalainen R (2022). Pääkirjoitus – Oikein hyvä asia Tietolinja, 2022(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571944

Suomalaiset kirjastokäytännöt saavat vierailta mailta tulijan usein äimistymään. Kuka tahansa voi kävellä kirjastoon, myös tutkimuskirjastoon, ja käyttää sen palveluita. Ja toden totta, iso osa myös tutkimuskirjastojen aineistoista on kenen tahansa käytettävissä.

Toisin on esimerkiksi Ranskassa Sciences Po:n kirjastossa. Sinne ei pääse edes käymään ilman erillistä kutsua, ja aineistojen käyttölupa on tiukkaakin tiukemman syynin takana. Lukusalipaikoista ja lainausoikeuksista kilpaillaan. Vailla suosituskirjeitä ja seikkaperäisiä tutkimussuunnitelmia on turha yrittää edes ensimmäisestä seulasta läpi.

Asiointi Sciences Po:n tiskillä saattaa suomalaiseen toimintaan tottuneelle olla ankara kokemus. Madame on tilannut aineiston mutta saa tiskiltä aivan muuta mitä tarvitsi. Madame, sen signumin kohdalla on tämä teos.

Ensijärkyttynyt madame nielee harmistuksensa ja tulee toimeen ilman tuota aineistoa. Ajan kuluessa madame oppii: Oi, toden totta, olenko kenties täyttänyt tilauslomakkeen väärin, yritin kyllä noudattaa ohjeita mutta ehkä olen tehnyt jotakin väärin, voisitteko MITENKÄÄN auttaa, tämä aineisto on niin keskeinen tutkimukselleni, eikä tätä löydy mistään muualta kuin täältä teiltä. No, madame, kun esitätte asian noin… mutta ymmärrätte varmaan, että tästä on nyt ylimääräistä vaivaa. Ja ei, emme ikävä kyllä voi avata pääsyä näihin elektronisiin aineistoihin, teidän käyttölupanne ei riitä sinne asti.

Madame on kiitollinen kaikesta avusta ja neuvoista ja oppii myös osoittamaan sen. Sitä myötä hän saa osakseen jo hiukan suopeampaa kohtelua. Madame alkaa kuulua taloon.

Tutkimuksen edistymistä kuitenkin seurataan, tiukastikin: Onko kaikki kunnossa, Madame? Tänne tultuanne olette luvannut julkaista vuoden sisällä aineiston käyttöluvan saamisesta, mutta meille asti ei ole tullut tietoa julkaisusta, vaikka vuosi on jo lopuillaan. Miten tämän asian laita nyt on, madame? Onko niin, että ette pysty täysipainoisesti hyödyntämään tutkijapaikkaanne meillä?

Madame hankkii uudet suosittelukirjeet, laatii seurantaraporttia tutkimuksensa etenemisestä ja pitää huolen siitä, että on joka aamu tasan kello kahdeksalta tutkijapaikallaan ahertamassa, lounastauko välissä (toki, madame, emme salli sitä, että tutkijamme kuolevat nälkään), ja sen päälle sitten vielä iltavuoro. Lopulta madame saa kuin saakin tutkimusartikkelin julkaistua, ja voipuneena hän ottaa vastaan kirjastovirkailijan toteamuksen: Vihdoinkin, madame, onnittelumme. (Olettehan huomannut mainita Sciences Po:n tuen tutkimushankkeellenne?)

Ja sitten madame luovuttaa kulkukorttinsa ja hiipii hissukseen ovesta ulos – kenkien kopinaa, yskähtelyä, saati muuta meteliä, eivät Sciences Po:n lukusalissa saa aikaan muut kuin joku vieraileva suomalainen tiedekustantajaryhmä, jota kyllä on varoitettu käyttäytymään mutta joka ei sitten kuitenkaan osaa. –Mutta ei se mitään, madame, me täällä ymmärrämme kyllä, ettehän te voi vastata kaikkien suomalaisten käytöksestä.

Jos madame haluaa jatkaa tutkimustaan Sciences Po:n aineistojen avulla, hänen on jälleen hankittava suosituskirjeet, laadittava kunnollinen tutkimussuunnitelma…

Madame, teillä siellä Suomessa olette niin kovin vapaamielisiä näissä kirjastoasioissa.

Madame nyökkää, ymmärtää kyllä, miksi Sciences Po:ssa ollaan niin tiukkoja – aineistot on todellakin tarkoitettu vain aktiiviseen tutkimuskäyttöön, kiitos vaan kaikesta, ja näkemiin nyt sitten.

Kadulle astuessaan madame ajattelee, että suomalaisten kirjastojen, myös tutkimuskirjastojen, avoimuus on hyvä asia.

Se on oikein hyvä asia.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.