Mitä kuuluu, Arto?

Jyrki Ilva
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201161074

 

Kuusitoistavuotias kotimainen artikkelitietokanta Arto elää parhaillaan murrosikää. Arto on ollut nyt jo parin vuoden ajan vapaassa hakukäytössä, mutta käytön lisääntymisestä huolimatta Arto-tallennus on viime vuosina vähentynyt etenkin suurissa yliopistokirjastoissa. Toisaalta Kansalliskirjasto on laatinut suunnitelman Arton kehittämisestä avoimeksi tietovarannoksi, joka palvelisi tiedonhakukäytön lisäksi myös julkaisurekistereitä ja monia muitakin tarpeita. Ovatko Arton rakentamiseen osallistuneet kirjastot valmiita lähtemään mukaan muutokseen?

Arto-tietokanta

Arto-tietokannan varhaisin edeltäjä oli Turun yliopiston kirjaston 1950-luvun lopulta lähtien julkaisema painetussa muodossa ilmestynyt artikkeli-indeksi, joka korvattiin 1980-luvun alussa kansallisella KATI-artikkelitietokannalla. Turhan päällekkäisen työn välttämiseksi yhteiseen tietokantaan pyrittiin yhdistämään myös eri organisaatioiden itsenäisesti ylläpitämiä tieteenalakohtaisia artikkeli-indeksejä. Vuonna 1995 artikkelitiedon tallennus organisoitiin uudelleen siten, että tiedot tallennettiin silloisen Helsingin yliopiston kirjaston ylläpitämään Arto-tietokantaan. Nykyään Arto on Voyager-tietokanta, joka on käytettävissä verkon kautta osoitteessa https://arto.linneanet.fi.

Arton tiedontallennus on alusta lähtien hajautettu eri puolille kirjastoverkkoa siten, että kukin luettelointiyhteistyöhön osallistuva kirjasto vastaa tiettyjen lehtien luetteloinnista. Yhteistyöhön osallistuville kirjastoille ei ole maksettu rahallista korvausta, mutta ne ovat saaneet vastineeksi tietokannan käyttöoikeuden. Kyse on siis ollut hyvin pitkälle vapaaehtoisuuteen perustuvasta yhteisen hyvän tuottamisesta. Tietokannan tuottamat tulot on käytetty sen ylläpitoon (ml. palvelin- ja lisenssikulut sekä jonkin verran henkilötyötä).

Tällä hetkellä Arto-tallennukseen osallistuu 12 yliopistoa, 10 erikoiskirjastoa, 4 maakuntakirjastoa ja yksi ammattikorkeakoulu. Tietokanta sisältää noin 1,5 miljoonaa tietuetta, ja sen vuosikartunta oli esim. vuonna 2011 yli 30.000 artikkeliviitettä, joita tallennettiin kattavasti noin 300 eri lehdestä. Lehtivalikoiman ytimen muodostavat tieteelliset lehdet, minkä lisäksi siihen kuuluu myös erilaisia ammattilehtiä, populaarimpia tiedelehtiä ja monenlaisia muitakin julkaisuja (ks. Arton lehtilista)

Tieteellisten lehtien osalta Arton kattavuus on parhaimmillaan etenkin humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla, mutta se sisältää runsaasti myös muiden tieteenalojen julkaisuja (esim. maa- ja metsätieteet). Arton lehti- ja tieteenalavalikoimaa selittää osaltaan sekin, että tietokantaa perustettaessa vuonna 1995 yhteistyön ulkopuolelle jäivät eri syistä mm. BTJ:n ylläpitämä Aleksi-tietokanta, Teknillisen korkeakoulun Tali, Helsingin kauppakorkeakoulun FinP ja Terkon Medic, joilla kaikilla on oma profiilinsa.

Vuoden 2010 alusta lähtien Arto ja Linda ovat olleet OKM:n rahoituksella vapaassa käytössä. Ainakin tähän asti vapaan käytön rahoituksesta on neuvoteltu Kansalliskirjaston ja OKM:n kesken vuosi kerrallaan. Vapaan käytön myötä Arton käyttö on lähtenyt nopeaan kasvuun: kahdessa vuodessa tietokannasta tehtyjen hakujen määrä on lisääntynyt 62%, yli puoleentoista miljoonaan hakuun vuodessa.

Kuntoutuksen tarpeessa?

Lasse Koskelan Helsingin yliopiston kirjaston Verkkari-lehden numerossa 8/2011 julkaisema mielipidekirjoitus ”Arto kaipaa elvytystä ja kuntoutusta” herätti vilkkaan keskustelun Arton nykytilasta ja tulevaisuudesta. Koskelan mukaan Arton kattavuus on viime vuosina vähitellen heikentynyt, koska tiedontuottajien motivaatio on laskenut. Koskelan tulkinnan mukaan Arto alkaa nykymenoa olla jo henkitoreissaan.

Lassi Lagerin kokoamat tuoreet tilastot uusien Arto-tietueiden määrästä vuosina 2006-2011 (kuvio 1) tarjoavat joiltakin osin tukea Koskelan havainnoille. Uusien Arto-tietueiden määrä on pienentynyt huomattavasti kuuden viime vuoden aikana. Erilaiset satunnaiset eräajot hämärtävät kokonaiskuvaa, mutta joka tapauksessa voidaan todeta, että aallonpohja saavutettiin vuonna 2010. Vuonna 2011 Artoon tallennettujen tietueiden kokonaismäärä lähti jo uudelleen kasvuun.

Kuvio 1: Uudet Arto-tietueet vuosina 2006-2011.

Kuvio 1: Uudet Arto-tietueet vuosina 2006-2011.

Vaikka pahin aallonpohja näyttäisi olevan jäämässä taakse, tämä ei tarkoita sitä, etteikö Arton tulevaisuuteen liittyisi haasteita. Kuten Koskela kirjoituksessaan aavistelee, keskeinen epävarmuustekijä on ollut kirjastojen sitoutuminen tietokannan tuottamiseen. Arto-tallennusta ei ole yleensä laskettu osaksi kirjastojen ydintoimintaa, ja budjettien kiristyessä niillä on ollut houkutus keskittää resurssejaan yhteisen kansallisen tietokannan tuottamisen sijasta omien paikallisten palvelujensa ja prosessiensa kehittämiseen. Tämä on johtanut siihen, että Arton lehtilistasta on ajoittain poistunut julkaisuja, tai niitä luetteloimaan on jouduttu etsimään uusia vastuukirjastoja. Osittain tilanteeseen on vaikuttanut myös alkuperäisen Kati- ja Arto-sukupolven luetteloijien vähitellen etenevä eläköityminen – kaikille ei ole välttämättä palkattu seuraajaa, eikä yhteisen tietokannan hyväksi tehtävä työ ole kenties muutenkaan ollut uudelle sukupolvelle samanlainen itsestäänselvyys.

Sektori- ja organisaatiotasolla tarkasteltuna luetteloitujen tietueiden määrän muutokset näyttäytyvät huomattavasti monimuotoisempina. Tilastojen mukaan (kuviot 2 ja 3) Arto-tallennus on vähentynyt Kansalliskirjastossa ja muutamassa suuressa yliopistokirjastossa, joiden tallennusvolyymi on perinteisesti ollut suuri. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, etteivät erot ole kaikilta osin aivan niin merkittäviä kuin miltä ensi silmäyksellä saattaa näyttää. Useimmissa muissa organisaatioissa – etenkin erikoiskirjastoissa ja maakuntakirjastoissa – Arto-luettelointi on sen sijaan jatkunut volyymiltaan suhteellisen tasaisena.

Kuvio 2: Eri kirjastosektoreilla ja Kansalliskirjastossa sekä Historiallisen bibliografian ja Helsingin yliopiston Julki-tallennuksen yhteydessä syntyneiden Arto-tietueiden määrien kehitys vuosina 2006-2011. Maakuntakirjastojen luvuista on jätetty pois Artoon vuonna 2007 takautuvasti tuotu Carelica-aineisto, jossa oli noin 35.000 tietuetta.

Kuvio 2: Eri kirjastosektoreilla ja Kansalliskirjastossa sekä Historiallisen bibliografian ja Helsingin yliopiston Julki-tallennuksen yhteydessä syntyneiden Arto-tietueiden määrien kehitys vuosina 2006-2011. Maakuntakirjastojen luvuista on jätetty pois Artoon vuonna 2007 takautuvasti tuotu Carelica-aineisto, jossa oli noin 35.000 tietuetta.

Kuvio 3: Yliopistoissa tallennetut uudet Arto-tietueet vuosina 2006-2011. Helsingin yliopiston luvut eivät sisällä Julki-tallennusta eikä Kansalliskirjaston tekemää tallennustyötä.

Kuvio 3: Yliopistoissa tallennetut uudet Arto-tietueet vuosina 2006-2011. Helsingin yliopiston luvut eivät sisällä Julki-tallennusta eikä Kansalliskirjaston tekemää tallennustyötä.

Suurten yliopistojen vähentynyttä aktiivisuutta selittänee ainakin osittain huomion kohdistuminen kunkin yliopiston omien julkaisutietojen kirjaamiseen paikalliseen julkaisurekisteriin. Suurimman Arto-tiedontuottajan Helsingin yliopiston osalta siirtyminen aiemmasta Julki-tietokannasta vuonna 2010 käyttöön otettuun Tuhat-tutkimuksenhallintajärjestelmään on muuttanut merkittävästi käytäntöjä. Vaikka kuviosta 3 puuttuu varsinainen Julki-aineisto, jota tallennettiin alun perin suoraan Artoon ja myöhemmin siirrettiin sinne eräajoina erillisestä Julki-tietokannasta, käytäntöjen muuttuminen näkyy kuitenkin vuonna 2010 tapahtuneena pudotuksena myös yliopiston muussa Arto-luetteloinnissa.

Julki-tietokantaan verrattuna Tuhat on selkeämmin erillinen järjestelmä, joka tosin pystyy hyödyntämään Artosta poimittuja tietueita, muttei enää ole osa samaa kirjastojen sisäistä tiedon tuotannon prosessia. Lisäksi Tuhat on muuten työllistänyt Helsingin yliopiston kirjastoja huomattavasti etukäteen oletettua enemmän, eli se on tästäkin syystä vähentänyt mm. juuri Arto-luettelointiin käytettävissä olevia resursseja.

Toisaalta Julki-luetteloinnin päättymisen suhteen on syytä korostaa, että Arton ydintehtävien kannalta siitä aiheutunut pudotus ei ole läheskään niin suuri kuin miltä se saattaa näyttää. Enemmistö Julki-luetteloinnissa vuosittain tallennetuista tietueista koski näet Helsingin yliopiston henkilökunnan ulkomaisissa lehdissä ilmestyneitä tai kotimaisia ei-tieteellisiä julkaisuja, joiden tietoja ei olisi muuten tallennettu Artoon.

Myös Kansalliskirjaston tekemä Arto-luettelointi on vähentynyt (kuvio 2), tosin lukuja tulkitessa kannattaa ottaa huomioon, että vuosina 2006-2007 uusia tietueita kertyi poikkeuksellisen paljon. Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa tehtiin näet tällöin takautuvaa tallennustyötä Turun yliopiston aikanaan painettuna julkaiseman artikkeli-indeksin tietojen siirtämiseksi Artoon. Työ kuitenkin loppui resurssisyistä vuonna 2008, jolloin tallennustyö oli edennyt 1960-luvun alusta vuosikymmenen loppupuolelle asti.

Toisaalta Arton kuvailutietoja hyödyntävän Elektra-palvelun toiminta on jatkunut koko ajan aktiivisena, ja sen puitteissa on voitu paikata joitakin tietokannan sisältöön muuten jääneitä aukkoja. Tulevaisuudessa on lisäksi mahdollista, että Artoon saadaan lisää takautuvaa dataa myös aikakauslehtien vanhojen vuosikertojen digitoinnin yhteydessä – tämä tosin riippuu mm. siitä, tallennetaanko lehtien sisältöä koskevat tiedot artikkelitasolla vai ei.

Myös Kansalliskirjaston Suomen Historiallisen Seuran kautta tulevalla rahoituksella ylläpitämän ja Arton yhteydessä sijaitsevan Historiallisen bibliografian tiedontuotanto oli poikkeuksellisen vilkasta vuonna 2006. Vuonna 2010 bibliografian tallennus oli välillä pysähdyksissä, mutta se on taas jatkunut vuonna 2011 Kansalliskirjastossa ja Jyväskylän yliopistossa.

Kotimainen artikkelitietovaranto ja kansallinen julkaisurekisteri

On tietysti harmillista, että kansallinen artikkelitietokanta ja paikallisesti ylläpidetyt julkaisurekisterit kilpailevat keskenään suurelta osin samoista resursseista. Artikkelitietokanta on tarkoitettu ensisijaisesti tiedonhaun välineeksi, kun taas julkaisurekisteriä tehdään tutkimushallinnon tarpeisiin. Erilaisista lähtökohdista huolimatta niihin rekisteröidään kuitenkin suurelta osin samojen julkaisujen tietoja, ja niiden tuotantoprosessien integroiminen voisi tarjota merkittäviä synergiaetuja. Julkaisurekisterin ja artikkelitietokannan taustalla olevien intressien yhdistäminen tarjoaisi myös mahdollisuuksia Arton aseman parantamiseen: kirjastojen näkökulmasta Arton priorisointia on tähän asti heikentänyt sekin, että kyseessä on ollut tiedonhakijoille tuotettu palvelu, joka ei ole kytkeytynyt samalla tavalla kirjaston sisäisiin prosesseihin kuin esim. kunkin kirjaston oman aineistotietokannan ylläpito.

Kansallista julkaisurekisteriä vuosina 2009-2011 suunnitelleen JURE-projektin keskeisiin päämääriin kuului kansainvälisten julkaisutietokantojen (etenkin Web of Science ja Scopus) hyödyntäminen julkaisurekisterin tietolähteenä. Kansainväliset julkaisutietokannat eivät kuitenkaan kata kotimaisia julkaisuja, eli niiden osalta tarvitaan kansallisen tason ratkaisuja. JURE-projektin ohjausryhmä antoi Kansalliskirjastolle keväällä 2011 tehtäväksi selvittää mahdollisuuksia hyödyntää kansallisia tietokantoja julkaisurekisterin tietolähteenä. Huhtikuun alussa valmistuneessa selvityksessä (”Arto, Fennica ja Linda kansallisen julkaisurekisterin tietolähteinä”) erityisen keskeisen roolin sai Arto, jonka hyödyntämistä pidettiin tavoiteltavana, vaikka sen katsottiin vaativan jonkin verran kehitystyötä ja uudelleenorganisointia.

Ajatuksena on ollut nimenomaan se, että avoimeksi tietovarannoksi kehitetty Arto voisi toimia julkaisurekisterien tietolähteenä, eli kotimaisissa lehdissä ja kokoomateoksessa ilmestyvät tieteelliset artikkelit luetteloitaisiin ensin kattavasti tietovarantoon ja niiden tiedot siirrettäisiin sitten sieltä julkaisurekisteriin ja yhdistettäisiin asiaankuuluviin organisaatioihin. Periaatteessa tietoja voisi hyödyntää myös nykymuotoisissa organisaatiokohtaisissa julkaisurekistereissä, mutta käytännössä toistaiseksi vain Helsingin yliopiston Tuhat tukee valmiiden viitetietojen haravointia Artosta. Tietojen siirtäminen myös toiseen suuntaan – julkaisurekisteristä Artoon – olisi teknisesti mahdollista, mutta tähän liittyy kuitenkin tietokannan kattavuuden kannalta ongelmia: jos tietokantaan tulevat tätä kautta vain jonkin yksittäisen organisaation henkilökunnan kirjoittamat artikkelit, puuttuvien julkaisutietojen täydentäminen jälkikäteen on hankalaa.

Julkaisurekisterinäkökulmasta katsottuna Arton kattavuuteen ja sen sisältämän tiedon ajantasaisuuteen liittyy merkittäviä haasteita. Arto ei kata tasaisesti kaikkia tieteenaloja ja siitä puuttuu sellaisia keskeisiäkin lehtiä joille ei ole löytynyt luetteloijaa. Lisäksi luetteloinnissa saattaa olla aukkoja ja viiveitä, sillä Arto-tallennus ei ole useimmissa kirjastoissa ollut mikään ykkösprioriteetti, vaan sitä on pikemminkin tehty muiden työtehtävien salliessa. Tietokannan kattavuuden rajallisuutta selittää toisaalta sekin, että joidenkin alojen (tekniikka, kauppatieteet, lääketiede, populaarijulkaisut) aineistoja luetteloidaan muihin kotimaisiin tietokantoihin. Lisäksi etenkin artikkelikokoelmien sisällön luettelointi Artoon on ollut perinteisesti puutteellista, sillä satunnaisemmin ilmestyvinä niitä koskevaa tallennusvastuuta on ollut vaikeampi jakaa tiedontuottajakirjastojen kesken.

Tiedonhakua varten suunniteltuna tietokantana Arto ei nykymuodossaan vastaa tietosisältöjensä puolesta täydellisesti julkaisurekisterin tarpeita. Julkaisurekisterin kannalta esim. asiasanat eivät ole lainkaan välttämättömiä, kun taas tekijöiden affiliaatiotiedot, julkaisutyyppien tarkempi määrittely (onko kyseessä vertaisarvioitu artikkeli vai ei?) tai julkaisun tieteenalan määritteleminen (etenkin jos se olisi tehty OKM:n tiedonkeruussa käytetyn luokituksen mukaan) olisivat paljon tärkeämpiä. Näistä etenkin affiliaatiotiedot ovat julkaisurekisterikäytön kannalta ratkaisevan tärkeitä, sillä ne mahdollistavat julkaisujen erottelemisen niiden tuotantoon osallistuneiden organisaatioiden mukaisesti.

Osa edellä mainituista ongelmista on mahdollista ratkaista laajentamalla tiedontuottajien piiriä. Vaikka Arton tiedontuotanto on tähän asti keskittynyt kirjastoihin, vapaan käyttöoikeuden myötä tallennustyötä olisi aiempaa helpompaa laajentaa myös niiden ulkopuolelle. Julkaisurekisteriin liittyvien tarpeiden kannalta merkittävin potentiaalinen uusi tiedontuottajaryhmä ovat tieteelliset kustantajat ja tieteellisten lehtien toimittajat.

Kustantajayhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia Arto-tietokannan tämänhetkisten puutteiden korjaamiseen. Sen avulla voidaan parantaa Arton kattavuutta (ts. saada mukaan uusia lehtiä) ja myös tietojen tallennuksen ajantasaisuutta. Kirjastojen tekemä tallennustyö on riippuvaista painettujen julkaisujen saamisesta luetteloitavaksi, kun taas kustantajalla on vastaavat tiedot käytettävissään parhaassa tapauksessa jo ennen kuin painettu lehti on lähetetty tilaajille.

Tietosisältöjen osalta kustantajilla on kirjastoja paremmat edellytykset tallentaa kunkin artikkelin julkaisutyyppiä koskevia tietoja ja tekijöiden affiliaatiotietoja. Jos näitä tietoja ei mainita julkaisun yhteydessä, kirjaston luetteloijalla ei ole käytännössä juuri mahdollisuuksia niiden selvittämiseen. Kustantajayhteistyön kautta olisi mahdollista päästä nykyistä kattavammin käsiksi myös artikkelikokoelmiin ja niiden sisältämiin artikkeleihin, jotka ovat etenkin humanistis-yhteiskunnallisilla tieteenaloilla merkittävä julkaisumuoto. Artikkelikokoelmien, sarjajulkaisujen ja monografioiden tietojen kerääminen edellyttää sitä, että yhteistyöhön saadaan mukaan lehtikustantajien lisäksi myös kirjankustantajat.

Kustantajien motivoimiseen liittyy luonnollisesti runsaasti haasteita, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Lisäksi kustantajayhteistyötä varten tarvitaan tietojen syöttämiseen soveltuva mahdollisimman helppokäyttöinen tietojärjestelmä. Voyager-kirjastojärjestelmän luettelointiklientti ei useista eri syistä johtuen sovellu tähän tarkoitukseen, eli kirjastojen ulkopuolella tehtävää tallennusta varten tarvitaan Voyagerin ulkopuolella toimiva syöttöjärjestelmä. Järjestelmän pitäisi tukea kustantajan omia julkaisuja koskevien tietojen tallennusta ja siirtää tiedot sitten mahdollisen kirjastoissa tehtävän tarkistuksen ja täydennyksen jälkeen osaksi tietovarantoa ja samalla myös julkaisurekisterin käytettäväksi.

Kansalliskirjasto on valmistellut viimekeväisen selvityksen pohjalta hankesuunnitelman, joka tähtää kirjastojen, artikkelitietokantojen ylläpitäjien ja tieteellisten kustantajien kanssa tehtävän yhteistyön ja sitä varten tarvittavien teknisten välineiden kehittämiseen. Hankkeen rahoitus on ainakin toistaiseksi auki.

Arto ja avoin data

Arton tulevaisuutta koskevat visiot rakentuvat tällä hetkellä suurelta osin avoimen datan periaatteiden pohjalle. Nyt kun tietokannan hakukäyttö on ollut jo parin vuoden ajan vapaata, tietokannan sisältämän datan avaaminen vapaaseen käyttöön tuntuu luontevalta jatkoaskeleelta, joka sopii myös hyvin yhteen kansallista metadatavarantoa koskevien pyrkimysten kanssa. Kotimaista artikkelidataa sisältävää tietovarantoa olisi mahdollista hyödyntää sekä julkaisurekisterien tietolähteenä että moniin muihinkin tarkoituksiin. Lisäksi datan avaamiseen voi olettaa pitkällä tähtäimellä tarjoavan entistä enemmän mahdollisuuksia tiedontuottajien piirin laajentamiseen.

Lyhyellä tähtäimellä avoimeen artikkelitietovarantoon liittyy toki joitakin kysymysmerkkejä. Tiedontuottajakirjastojen kiinnostus osallistua avoimen tietovarannon tuottamiseen on näistä yksi. Miten välttämättömänä kirjastot ylipäänsä pitävät Arton kaltaisen kotimaisten artikkelien viitetietoja sisältävän tietovarannon olemassaoloa? Miten paljon omia resurssejaan ne ovat valmiita käyttämään avoimen kansallisen tietovarannon tuottamiseen? Tähänastiset kokemukset Arton vapaasta hakukäytöstä eivät ole tässä mielessä kovin rohkaisevia: palvelun hakukäyttö on kasvanut merkittävästi, mutta kuten edellä jo kävi ilmi, uusien tietueiden tuotanto on samaan aikaan – toki muista syistä johtuen – vähentynyt.

Yksittäisen kirjaston näkökulmasta kansallisen tietovarannon tuotantoon osallistuminen edellyttää uskoa siihen, että yhteisvoimin tuotettu resurssi hyödyttää lopulta myös niitä itseään. Arton kohdalla voi vedota ainakin siihen, että ilman Artoa useimmista siihen luetteloitavista lehdistä olisi mahdollista etsiä tietoa ainoastaan perinteiseen tapaan selailemalla alkuperäisiä painettuja julkaisuja. On vaikea uskoa, että kirjastot olisivat kovin innokkaita palaamaan tällaiseen toimintamalliin.

Joissakin puheenvuoroissa Arton taustalla olevaa hajautettua toimintamallia on pidetty vanhanaikaisena ja sen sijaan on ehdotettu mallia, jossa luettelointi tehdään keskitetysti yhdessä paikassa. Keskitetty ratkaisu tarjoaisi joitakin hyötyjä, mutta toisaalta tällekin toiminnalle pitäisi saada jostain riittävä ja myös pysyvä rahoitus. Yksi mahdollisuus on toki sekin, että tiedontuotanto tehdään keskitetysti maksullisena työnä siten, että tiedon käyttäjät maksavat siitä, mutta tällaista mallia on kuitenkin käytännössä vaikea sovittaa yhteen avoimen datan periaatteiden kanssa. Lisäksi on huomionarvoista, että monet nykyään hyvin tunnetut avoimet verkkoresurssit Wikipediasta alkaen perustuvat nimenomaan hajautetusti yhteistyön voimin tuotettuun dataan. Nykyiset verkkoteknologiat tarjoavat aina vain parempia välineitä tällaiseen verkossa tehtävään yhteistyöhön.

Tähän liittyy laajempi kysymys kirjastojen roolista avoimen datan, avointen julkaisujen ja avoimen lähdekoodin maailmassa. Vähitellen yhä suurempi osa kirjastojen toimintaympäristössä liikkuvasta datasta, julkaisuista ja ohjelmistoista on käytettävissä jonkinlaisiin avoimuuden periaatteisiin pohjautuen. Ovatko kirjastot valmiit ottamaan itselleen aktiivisen roolin näiden yhteisten resurssien tuottamisessa, vai tyytyvätkö ne vapaamatkustajina luottamaan siihen, että tarvittavan työn tekee joku muu jossain muualla? Tämä on toki resurssikysymys, mutta yhtä lailla kyse on myös priorisoinnista.

Lisätietoja Artosta

Arto-luetteloinnin aloittamisesta ja muista Arto-asioista kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä Lassi Lageriin (etunimi.sukunimi@helsinki.fi).

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: jyrki.ilva(at)helsinki.fi

Theme by Anders Norén