Kansallinen yhteisluettelo ja KDK:n asiakasliittymä

Arne Hedman
Kansalliskirjasto

Tämän artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200912102411

 

Yhteisluettelo- ja asiakasliittymäprojektit ovat kuin kaksi rinnakkaista raidetta ajavaa junaa, joilla on yhteinen pääteasema. Junien eteneminen ei ole toisistaan riippuvainen, mutta niillä on koko ajan yhteys toisiinsa.

Kansallinen yhteisluettelo on toteutuessaan parhaimmillaan vapaassa kansalaiskäytössä oleva kaikkien kirjastosektoreiden yhteinen tietokanta. Tämä tavoite on ilmaistu sekä opetusministeriön että Kansalliskirjaston strategiassa. Nykyisestä LINDA-tietokannasta laajentuva kansallinen yhteisluettelo toimii kaikkien kirjastojen yhteisenä bibliografisen tiedon varantona ja palvelee tiedonhakijaa yhden luukun tietopankkina. Vapaan kansalaiskäytön toteutuminen avaa myös uusia mahdollisuuksia yhteisöllisten palveluiden kehittämiseen.

LINDA on toiminut yliopistokirjastojen yhteisluettelona 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tulevaisuutta ovat ennakoineet ammattikorkeakoulujen kirjastojen, maakuntakirjastojen ja n. 60 erikoiskirjaston lehtitiedot LINDAssa. Viime vuodenvaihteen järjestelmämuutoksen jälkeen on satsattu tietokannan siistimiseen ja laajentamisen edellytysten selvittämiseen. Työ jatkuu vielä ensi vuonna. Tavoitteena on LINDAn muuntuminen askel askeleelta kansalliseksi yhteisluetteloksi vuodesta 2011 alkaen.

Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakasliittymä on tiedonhakijan työkalu kaikkien muistiorganisaatioiden tallentaman tiedon hakemiseen ja verkkopalvelujen käyttöön. Asiakasliittymään kerätään tiedot kirjastojen, arkistojen ja museoiden eri järjestelmiin ja eri tallennusmuodoin (formaatein) tallennetuista tietokannoista. Asiakasliittymään tiedot muunnetaan eri formaateista mahdollisimman yhdenmukaiseen muotoon. Tiedot organisoidaan asiakasliittymässä siten, että tiedonhakijan ei välttämättä tarvitse tietää, mistä alkuperäislähteestä hän tietoa hakee. Asiakasliittymän ulkonäköä ja tietokantoja, joihin haku kohdistuu eli hakunäkymää, voi muokata tarpeen mukaan. Asiakasliittymän hankintaprosessi on käynnistynyt ja valittavan järjestelmän testaukseen päästään ensi vuonna.

Kun asiakasliittymään on mahdollisuus kerätä tietoa monista eri kirjastotietokannoista, miksi on järkevää kehittää kansallista yhteisluetteloa?

Kansallinen yhteisluettelo tehostaa sekä bibliografisen tiedon uudelleenkäyttöä eli valmiiden tietueiden kopioimista että tiedonhakua. Vaikka kaikilla kirjastosektoreilla on käytössä yhteiset luettelointisäännöt ja toivottavasti lähitulevaisuudessa myös sama tiedontallennusformaatti, tarvitaan myös alemman tason järjestelmä- ja tapauskohtaisia sovellusohjeita. Yhteiset ohjeet syntyvät vain yhteisen luettelon ympärille ja yhteiset periaatteet merkitsevät bibliografisen kuvailutiedon suurempaa yhdenmukaisuutta ja sitä kautta poimittavan kuvailutiedon uudelleenkäytön tehostumista, kun tietoja ei tarvitse kopioinnin jälkeen enää muokata. Yhteisluettelon ja yhden järjestelmän ympärillä on helpompi toteuttaa esim. odotettavissa olevia luettelointisääntömuutoksia ja ottaa sisällönkuvailussa mahdollisesti käyttöön kehittyviä ontologisoituja asiasanastoja. Jos paikallisia kirjastojärjestelmiä voidaan yksinkertaistaa sen vuoksi, että kansallinen yhteisluettelo toimii bibliografisen tiedon varantona ja hakutietokantana sekä hoitaa kaukopalvelun välitystehtävät, saadaan myös kustannussäästöjä.

Laaja yhteisluettelo on parempi kaveri asiakasliittymälle kuin lukuisat pienet tietokannat.

Yhtenäisin sovellusohjein yhteen tietokantaan tallennettuja tietueita on asiakasliittymässä helpompi muokata haettavaksi, koska normalisointisääntöjen teko on sitä helpompaa mitä vähemmän tietokantoja on ja mitä yhdenmukaisempia ne ovat.

Kun asiakasliittymään tulee tietoa useasta järjestelmästä, on välttämätöntä luoda jonkinlainen ’tuplakontrolli’ laadukkaan hakutuloksen mahdollistamiseksi. Mitä useammasta tietokannasta tietoa poimitaan, sitä todennäköisemmin myös samaa julkaisua kuvaavia tietueita tiedonhaku tuottaa. Identtisiä tai lähes identtisiä tietueita yhdistävän tuplakontrollin tekeminen on erittäin haastavaa, sillä väärinyhdistymisiä ei saisi missään tapauksessa tapahtua ja kontrollin jälkeen tuplatietueiden määrän tulisi olla hyvin vähäinen. Määrittelyn epäonnistumisesta tai tuplakontrolliohjelman puutteista on karvaita kokemuksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Yhtenäisin periaattein kootussa yhteisluettelossa tuplakontrollin onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin monesta lähteestä tietoa keräävässä käyttöliittymässä.

’Junien’ eli projektien saapuminen pääteasemalle yhtaikaa ei ole kovin oleellista, mutta projektien eteneminen on tärkeää sekä kansalliskirjaston että palvelujen käyttäjien näkökulmasta.

Lähteitä

Kirjoittajan yhteystiedot

Arne Hedman, pääsuunnittelija
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
Email: arne.hedman (at) helsinki.fi