Rakkaudesta bitteihin: vihreä tietotekniikka ja kestävän kehityksen kasvava rooli digielämässä

Oksman M. (2023). Rakkaudesta bitteihin: vihreä tietotekniikka ja kestävän kehityksen kasvava rooli digielämässä. Tietolinja, 2023(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155445

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet kuvakkeina.

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Ohjelman kantava periaate on, että ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen. Kuva: Suomen YK-liitto.

Oletko pohtinut, millainen bittimörköjen konklaavi mahdollistaa tämän tekstin päätymisen luettavaksesi ja mitä kaikkia resursseja moinen tietotekninen kummajainen syö? Lukijana elänet tietoyhteiskunnassa, ja moni toivoo yhteiskunnan kehityksen jatkuvan saman suuntaisesti mutta aiempaa kestävämmillä tavoilla, vihreämmin.

Tämä on sitä työtä, minkä jatkuvuutta vihreä tietotekniikka (engl. Green ICT, ICT ~ information & communications technology, tieto- ja viestintäteknologia) koettaa tukea kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Perusajatus lienee, että epäkestävä kehitys ei voi jatkua loputtomiin, joten siksikin tietoyhteiskuntakehityksessä on hyvä huomioida toimintaympäristön sanelemat reunaehdot. Niitä ovat esimerkiksi resurssien riittävyys ja saatavuuden riskitekijät.

Laajemmassa kontekstissa vihreä tietotekniikka nivoutuu yhteen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa (engl. Sustainable Development Goals, lyh. SDG; YK, 2015). Tavoitteita on yhteensä 17, ja selkeimmin kytkös näkynee tavoitteissa 8 (ihmisarvoista työtä ja talouskasvua); 9 (kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja); 12 (vastuullista kuluttamista) ja 13 (ilmastoteot).

Jo vuonna 2021 julkaistussa ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiassa (LVM, 2021) todettiin ICT-ratkaisujen edustavan arviolta noin 4–10 prosenttia globaalista vuosittaisesta sähkönkulutuksesta. Maailmanlaajuisista kasvihuonepäästöistä osuus oli raportin mukaan noin 3–5 prosenttia.

Tuossa julkaisussa käytetyt tiedot kertovat niiden keruuajankohdan, eli noin 2010-luvun lopun, tilanteesta. On perusteltua ajatella, että tällä hetkellä vastaavat luvut ovat merkittävästi korkeammat esimerkiksi nyt 2023 meneillään olevan seuraavan sukupolven tekoälyjen käytön yleistymisen ja esineiden internetin (engl. Internet of Things, lyh. IoT) nousun takia.

Mitä muuta vihreä tietotekniikka on kuin kestävän tietoyhteiskuntakehityksen edesauttamista? ICT-käyttötapojen, -palveluiden ja -tuotteiden kehittäminen sisältyy kestävän kehityksen viitekehykseen. Lisäksi asioiden kehityskaariin ICT-toiminnassa on vaikea vaikuttaa ilman mittareita, raportointia ja optimointia. Sen takia nämäkin luetaan mukaan vihreän tietotekniikan puitteisiin.

Keskeisiä osa-alueita tällaisessa toiminnassa ovat muun muassa:

  • ICT-hankinnat (laitteistojen, ohjelmistojen koko elinkaari; myös uusiokäyttö),
  • elektroninen palvelutuotanto,
  • ohjelmisto- ja alustakehitys sekä
  • digitalisaation & digitoinnin edelleen kasvava rooli.

Tavoitteista tuloksiin

Kehityksen suuntaa määrittelee eri tasoinen sääntely, mutta yksin se ei riitä. Lakien ja asetusten säätämisen lisäksi tarvitaan riittävä määrä työkaluja ja prosesseja, joiden välityksellä tavoitteisiin voidaan konkreettisesti päästä.

Kohti konkretiaa matkataan jo useassa julkisessa organisaatiossa myös Suomessa. Esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Kansalliskirjasto sen osana ovat asettaneet hiilineutraaliuden tavoittamisen aikarajakseen vuoden 2030. (Eklund, 2021.)

Yksityiseen sektoriin kohdentuva  EU:n yritysten kestävyysraportoinnin direktiivi (engl. Corporate Sustainability Reporting Directive, lyh. CSRD) ja sen kaltaiset säännöstöjen uudistukset johtavat yhteiskunnan odotusten kehittymiseen myös julkisella sektorilla. (Euroopan komissio, 2023.)

Jotta tällaisiin tavoitteisiin kuin hiilineutraalius tai raportointivaateiden täyttäminen voitaisiin päästä, tulee käytettävissä olla kyllin kattava määrä työkaluja myös tieto- ja viestintäteknologian puolella relevanttien asioiden mittaamiseksi ja kehittämiseksi.

Kvantitatiivisuus kunniaan, mutta missä laajuudessa?

Hiilijalanjälkeä mitataan yleisimmin hiilidioksidiekvivalenteissa (engl. CO2 equivalent, lyh. CO2-eq), ja näin tehdään myös tieto- ja viestintätekniikan alalla. CO2-ekvivalentit kuvaavat kuinka suuria päästöt olisivat muunnettuina vaikutukseltaan vastaavaksi määräksi ilmakehään vapautuvaa hiilidioksidia. Tässä yhteydessä tavanomainen kalkyyli noudattaa GHG-protokollaa (engl. Greenhouse Gas Protocol), mikä määrittää päästöjen tarkastelulle eri laajuusalueita esimerkiksi sen mukaan, kuinka pitkälle tuotantoportaita ja tuotteen elinkaarta seurataan vaikutuksiltaan. (World Resources Institute, 2023.)

Karkeasti hiilineutraaliuden saavuttaminen voidaan jakaa kolmeen yleiseen askeleeseen:

  1. hiilijalanjäljen laskenta,
  2. hiilijalanjäljen minimointi &
  3. minimointikelvottomien päästöjen kompensointi.

Työkaluja toiminnan tueksi

Riemukkaasti näin internetin aikakaudella myös vihreän tietotekniikan asioista lisää oppiakseen, tai apuvälineitä paikallistaakseen, löytyy tukea bittiavaruuksien luota. Esimerkiksi  Green Software Practitioner -verkkokurssi (Green Software Foundation, 2023) ja The Principles of Sustainable Software Engineering -oppikokonaisuus (Microsoft, 2023) tarjoavat viitteineen lisätietoa.

Työkaluista kelpo on muun muassa TCO Certified – Product Finder -sivusto (TCO, 2023). Se on hyödyllinen silloin, kun etsitään kestävyydeltään sertifioituja tuotteita. Pilviympäristöjä käsittelee puolestaan muun muassa The Green Grid -konsortio, joka edistää datakeskusten resurssitehokkuutta (The Green Grid, 2023). W3C:n Web Sustainability Guidelines -ohjeistuskokoelma keskittyy taasen verkkosivustojen ja -tuotteiden kestävyyden kehittämisen keinoihin (W3C, 2023).

Verkostoitumisessa ja tietämyksen jaossa TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n Green ICT -hanke (TIEKE, 2023) on ollut vallan mainio muine kytkösprojekteineen, uutiskirjeineen ja muun muassa verkkotallenteineen. Samaiseen Green ICT -hankkeeseen kytköksissä toteutettiin myös MitViDi – Mittarit vihreän digitalisaation julkisiin ICT-hankintoihin -kokonaisuus työkaluineen ja oppaineen (MitViDi-verkosto, 2023). Linkit näihin kaikkiin sijaitsevat alla lähdeluettelossa.

Sävelmät tulevaan

2010-luvun jälkeen hyödyllistä tietoa vihreästä tieto- ja viestintätekniikasta on alkanut ilmaantua yhä enemmän ja paremmin saataville, mutta tämä ei ole tapahtunut itsestään. Vihreän tietotekniikan toiminnan ympärille kaivataan jatkuvasti useampia tekijöitä lukuisilta eri sektoreilta, jos halutaan saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet.

Ehkä tämän nyt esittämäni pintaraapaisun innoittamana joku teistä lukijoista keksii vielä lisää tapoja edistää tietoyhteiskuntakehitystä omien kokemustensa varassa, kenties saatuaan poluilleen pari uutta tienviittaa osaamisensa kehittämiseksi kotiorganisaatioidensa tykönä. Tahi kaipa saattaisi herätä ajatuksia siitä, millaisia toiveita muille esittää vaikka hankintapyynnöissä kestävän kehityksen puitteissa. Bittejä voi laittaa tanssahtelemaan monella tapaa, ja tässä nyt vihreä tietotekniikka yhden lisäsävelmän digimäiseen elämään tarjoaa.

Lähdeluettelo

Eklund, S., Lipponen, L., Helander, H., Sailio, M., & Lehmikoski-Pessa, T. (2021). Rohkeasti kestävään muutokseen – Kestävä kehitys Kansalliskirjastossa 2021-2030. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7423-9

Euroopan komissio. (2023). Corporate sustainability reporting. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company-reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability-reporting_fi

Green Software Foundation. (2023). Green Software Practitioner. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://learn.greensoftware.foundation/

LVM; Liikenne- ja viestintäministeriö, Ojala, T., & Oksanen, P. (toim.) (2021). ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategia. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 2021:4. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-587-3

Microsoft (2023). The Principles of Sustainable Software Engineering. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://learn.microsoft.com/en-gb/training/modules/sustainable-software-engineering-overview/

MitViDi- (2023). MitViDi – Mittarit vihreän digitalisaation julkisiin ICT-hankintoihin. Haettu 20.9.2023. Saatavilla: https://mitvidi.tt.utu.fi/

TCO Certified. (2023). TCO Certified – Product Finder. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://tcocertified.com/product-finder/

The Green Grid. (2023). The Green Grid Consortium. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://www.thegreengrid.org/

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. (2023). Green ICT -hanke. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://tieke.fi/hankkeet/greenicthanke/

W3C Community gorup (2023). Web Sustainability Guidelines. Haettu 20.9.2023. Saatavilla: https://w3c.github.io/sustyweb

World Resources Institute. (2023). Greenhouse Gas Protocol. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://ghgprotocol.org/

YK; Yhdistyneet kansakunnat. (2015). Sustainable Development Goals. Haettu 11.5.2023. Saatavilla: https://sdgs.un.org/

Kirjoittaja

Miika Oksman, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto
miika.oksman [at] helsinki.fi

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.