Digitoituja lehtiaineistoja pääsee jatkossakin tutkimaan missä ja milloin vain – Tutkain saa jatkoa

Rautiainen J (2022). Digitoituja lehtiaineistoja pääsee jatkossakin tutkimaan missä ja milloin vain – Tutkain saa jatkoa. Tietolinja, 2022(2). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571949

Leikkeitä Tutkainpalvelun aineistoista.

Tutkainpalvelun uusi sopimuskausi kattaa vuodet 2023–2027. Kuva: Kansalliskirjasto.

Kansalliskirjaston tuoreiden digitoitujen sanoma- ja aikakauslehtien tutkimuskäyttö verkossa on mahdollista jatkossakin, kun Tutkainpalvelu jatkuu uudella viisivuotisella sopimuksella. Päättyvällä sopimuskaudella palvelu on osoittanut tarpeellisuutensa ja on ollut erityisesti historiantutkijoiden suosiossa.

Tutkain-projekti vapautti lehtiaineiston tutkijat ajasta ja paikasta

Vanhimmat digitoidut lehdet ovat verkossa kaikille avoimesti käytettävissä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa. Kaikki digitoidut aineistot ovat käytettävissä vapaakappalekirjastoissa, Eduskunnan kirjastossa ja Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa tarkoitukseen varatuilla työasemilla.

Vuonna 2018 julkaistut ja sitä vanhemmat digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet ovat olleet tutkijoiden käytössä ajasta ja paikasta riippumatta pian kolme vuotta. Tämän on mahdollistanut Tutkain-projekti, jossa Kansalliskirjasto ja Kopiosto sekä mukana olevat yliopistot ja korkeakoulut ovat sopineet aineiston käytöstä. Nykyinen sopimuskausi päättyy vuodenvaihteessa.

Uusi sopimuskausi on viisivuotinen

Päättymässä oleva projekti jatkuu uudella sopimuskaudella vuodet 2023–2027. Digitoidun lehtiaineiston käytön edellytyksenä oleva tutkijaksi tunnistautuminen pysyy nykyisellään, eli jatkossakin käyttäjällä on oltava jonkin mukana olevan yliopiston tai korkeakoulun myöntämä käyttäjätunnus. Lisäksi hänen on vastattava käyttölupalomakkeen kysymyksiin ensimmäisellä käyttökerralla ja sen jälkeen vuosittain. Vastauksia hyödynnetään aineiston käytönseurannassa.

Vuoden vaihtuessa pääsy uudempaan digitoituun lehtiaineistoon jatkuu suurimmalla osalla nykyisistä käyttäjistä, mutta päättyy Aalto-yliopiston, Vaasan yliopiston, Vaasan ammattikorkeakoulun ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tunnuksilla. Uudella sopimuskaudella mukaan liittyy Oulun ammattikorkeakoulu. Vuoden 2023 alusta tutkimuskäyttö on mahdollista seuraavien yliopistojen ja korkeakoulujen tunnuksilla:

  • Itä-Suomen yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Helsingin yliopisto
  • Lapin yliopisto
  • Lapin ammattikorkeakoulu
  • Maanpuolustuskorkeakoulu
  • Oulun yliopisto
  • Oulun ammattikorkeakoulu
  • Taideyliopisto
  • Tampereen yliopisto
  • Turun yliopisto
  • Åbo Akademi

Käytettävissä olevien lehtien ja vuosikertojen määrä lisääntyy

Käyttäjien näkökulmasta merkittävin muutos uudessa sopimuksessa on lehtiaineistojen suojarajan siirtyminen lähemmäs nykypäivää. Jatkossa tutkijoiden käytössä ovat vuoden 2021 ja sitä vanhemmat digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet, kun aiemmin rajavuosi on ollut 2018. Kaikkiaan sopimuksen myötä tutkimuskäytössä on vuoden 2023 alussa noin yhdeksän miljoonaa sivua sanoma- ja aikakauslehtiä vuosilta 1940–2021.

Vuosirajan siirtyminen kolmella vuodella lisää käytössä olevien lehtien määrää merkittävästi. Kansalliskirjasto on digitoinut kaikki uudet sanomalehdet vuodesta 2017 alkaen heti niiden saavuttua vapaakappaleina, ja lisäksi näiltä vuosilta on digitoitu muutamia aikakauslehtiä. Yhteensä lehtisivujen määrä lisääntyy vuosirajan muutoksen seurauksena noin kahdella miljoonalla sivulla.

Myös vanhempien vuosikertojen digitointi on edennyt ja etenee sopimuskauden aikana. Ruotsinkielisten sanomalehtien digitointiprojektin aikana digitoidaan kaikki Suomessa ilmestyneet ruotsinkieliset sanomalehdet koko ilmestymisajaltaan. Helsingin Sanomia ja Ilta-Sanomia digitoidaan 1970-luvulle saakka. Jo aiemmin ovat valmistunut esimerkiksi Uuden Suomen ja työväenlehtien digitoinnit. Myös muiden sanomalehtien digitointi etenee järjestyksessä 1940-luvulta kohti nykypäivää.

Erityisesti historiantutkijoiden käyttämä palvelu

Kuluneella kolmivuotisella sopimuskaudella lehtiaineiston käyttäjämäärä näyttää pysyneen melko tasaisena. Vertailua hankaloittaa se, että vuoden 2021 alusta 1930-luvun lehdet ovat olleet verkossa avoimesti kaikkien käytettävissä, mikä on jossain määrin vähentänyt tarvetta tunnistautumiseen. Toisaalta lehtidigitoinnin edistymisen ansiosta uutta aineistoa tulee tarjolle jatkuvasti, minkä voi olettaa lisäävän tunnistautuneiden käyttäjien määrää.

Käyttäjiltä kerättyjen tietojen perusteella digitoituja lehtiä on päättyvän sopimuskauden aikana hyödynnetty sadoissa tieteellisissä artikkeleissa ja monografioissa sekä opinnäytteissä. Vuonna 2021 käyttötarkoituksekseen ilmoitti tieteellisen artikkelin 421 käyttäjää, väitöskirjan 227 käyttäjää ja pro gradun tai diplomityön 341 käyttäjää.

Vuosina 2020 ja 2021 käyttäjistä hieman yli 40 prosenttia on ollut historian tutkijoita (tutkimusala historia ja arkeologia). Seuraavaksi suurimpia ryhmiä ovat taiteiden tutkimus ja valtiotieteet, joiden kummankin osuus tutkimusaloista vaihtelee 6–8 prosentin välillä. Näiden jälkeen seuraavina ovat kielitieteet, oikeustiede ja kirjallisuuden tutkimus. Ennakkotietojen perusteella tutkimusalajakauma näyttää säilyneen samankaltaisena myös vuonna 2022.

Kohti pysyvää tutkimuskäyttöratkaisua

Vaikka neuvotteluissa päädyttiin jatkamaan lehtiaineiston tutkimuskäyttöä määräaikaisella sopimuksella, niissä edettiin projektista kohti toivottua pidempiaikaista ratkaisua. Yksi pysyvyyttä edistävä seikka on se, että osa Kopiostolle maksettavasta korvauksesta on nyt jyvitetty mukana olevien yliopistojen ja korkeakoulujen maksettavaksi, kun päättyvällä sopimuskaudella Kansalliskirjasto on huolehtinut kaikista palveluun liittyvistä kuluista. Näin sopimuksen jatko ei ole yksin Kansalliskirjaston rahoituksen varassa.

Jatkossa korkeakoulut ovat tiiviimmin mukana kehitystyössä, sillä palvelulle muodostetaan ohjausryhmä, jossa ne ovat edustettuina. Ryhmä seuraa palvelun kehittymistä ja ottaa kantaa mahdolliseen suojavuosirajan siirtämiseen kolmannen sopimusvuoden jälkeen.

Tekijän tiedot

Juha Rautiainen, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto, tutkimuskirjasto
Saimaankatu 6
50100 MIKKELI

3 Comments

  1. Akseli

    Onko tiedossa että Kansalliskirjaston digitoimasta aineistosta olisi ollut oikeasti hyötyä rikostutkinnassa tai oikeudenkäynneissä? Taisi Ylen ”Karppi” sarjassa olla kohtaus jossa poliisi oli Kansalliskirjaston tutkijasalissa selaamassa mikrofilmejä.

    Eikö olisi järkevää laajentaa että viranomaisilla olisi korkeakoulujen lisäksi myös suora pääsy digitoituun aineistoon?

    • Juha Rautiainen

      Kiitos kommentista Akseli!
      Kansalliskirjaston digitoimia aineistoja pääsee kuka tahansa kiinnostunut käyttämään vierailemalla Kansalliskirjastossa, muissa Suomen vapaakappalekirjastoissa, Eduskunnan kirjastossa tai KAVIssa. Näin ollen varmaa tietoa siitä, että kyseistä aineistoa olisi tai ei olisi käytetty rikostutkinnassa tai oikeudenkäynneissä ei ole. Asiakaspalautteiden perusteella vaikuttaisi siltä, että aineistosta ovat rikostutkijoita kiinnostuneempia esimerkiksi sukututkijat, kirjailijat, käsikirjoittajat ja toimittajat.

      Tekijänoikeuden alaisten aineistojen verkkokäyttöön avaamiseen liittyy monenlaista harkintaa muun muassa teknisestä ja juridisesta näkökulmasta, Toistaiseksi harkinnassa on päädytty siihen, että uudemman aineiston verkkokäyttö mahdollisestetaan tunnistautuneille tutkijoille.

  2. TuomasK

    Joissain kaupunginkirjastoissa/maakuntakirjastoissa kun on tarjolla myös mikrofilmit joistakin kyseisten alueiden vanhoista sanomalehdistä niin voisivatko nämä kirjastot tarjota asiakkailleen mahdollisuutta tutkia kyseisiä lehtiä digimuodossa?
    Kirjastoilla kun on jonkinlainen oikeus kopioida kokoelmissaan olevia aineistoja niin voisiko kirjastot saada Kansalliskirjastolta digimuodossa ne lehdet jotka kirjastolta löytyy myös fyysisenä mikrofilminä? Vähän kuin kontrolloitua digitaalista lainaamista?

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.