Valeuutisia Pariisissa – Bobcatsss 2020 -konferenssin antia

Kari S (2020). Valeuutisia Pariisissa – Bobcatsss 2020 -konferenssin antia. Tietolinja, 2020(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020050324724

Bobcatsss-konferenssin logoTammikuun tuhnuinen sää, Helsinki-Vantaan lentokenttä. Aamu-uninen ja hilpeähkö joukkio hörppii ylihintaisia kahvikupposia ja pohdiskelee tulevaa matkaa. Mukana on niin konferenssikonkareita kuin neitsytmatkalaisia. Edessä on retki yhteen informaatiotutkimuksen erikoisimmista konferensseista Euroopassa, Bobcatsssiin.

Mikä ihmeen Bobcatsss?

Nimi Bobcatsss muodostuu ensimmäisen konferenssin järjestäjä-yliopistojen kotikaupunkien alkukirjaimista: Budapest, Oslo, Barcelona, Kööpenhamina (Copenhagen), Amsterdam, Tampere, Stuttgart, Szombathely ja Sheffield.

Kun Bobcatsss-konseptia alettiin suunnitella järjestettäväksi ensimmäisen kerran vuonna 1993, sen haluttiin täyttävän seuraavat kriteerit:

  • konferenssi olisi opiskelijoiden järjestämä
  • konferenssin hinta, ajankohta ja paikka olisi edullinen opiskelijoillekin, ja mahdollistaisi osallistumisen eri puolilta Eurooppaa
  • konferenssissa kohtaisivat niin alan ammattilaiset, tutkijat kuin opiskelijat, mikä mahdollistaisi uusien ajatusten, ideoiden ja kokemusten jakamisen.

Lisäksi konferenssilla on yleensä ollut muutamia perinteisiä piirteitä:

  • Konferenssi kestää kolme päivää, yleensä keskiviikosta perjantaihin.
  • Ensimmäisenä päivänä on avajaiset, joissa näkyy jotain paikalliselle kulttuurille ominaisia piirteitä.
  • Ensimmäisen päivän iltana on gaalaillallinen, jossa pientä lisähintaa vastaan pääsee nauttimaan laadukkaista herkuista pukuloiston keskellä.
  • Toisena iltana on “loppubileet”, joissa taas pääsee tutustumaan paikalliseen klubielämään.
  • Viimeisenä konferenssipäivänä loppuseremoniassa paljastetaan seuraavan vuoden järjestäjä sekä näytetään järjestäjämaasta pieni ennakkotraileri. Lopuksi senkertaiset järjestäjät luovuttavat Bobcatsss-lipun juhlallisesti seuraaville.

Bobcatsss-kokemukset Tampereen yliopistolla

Olen itse käynyt jokaisessa Bobcatsss-konferenssissa vuodesta 2015, jolloin olin mukana muiden tamperelaisten informaatiotutkimuksen opiskelijoiden kanssa järjestämässä konferenssia Brnon yliopiston apuna. Siellä saimme idean tuoda konferenssin Suomeen ensimmäistä kertaa. Vuonna 2016 olimme joukolla Lyonissa esittelemässä oman konferenssimme traileria.

Seuraava vuosi vierähtikin konferenssimme järjestelyssä. Opimme paljon kansainvälisestä yhteistyöstä norjalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden kanssa työskennellessämme. Itse olin vastuussa konferenssin teemoja ja sisältöjä suunnittelevan tiimin vetämisestä. Lisäksi osallistuin visuaalisen ilmeen suunnitteluun, sekä konferenssin markkinointiin. Konferenssimme Tampereella 2017 oli menestys, ja sitä kiiteltiin jälkikäteen kovasti.

Vanhasta tottumuksesta seuraavatkin konferenssit tuli kierrettyä. Konferenssit järjestettiin Riiassa (2018) sekä Osijekissa (2019). Oli hauskaa omiin järjestäjäkokemuksiin peilaten seurata, millä tavalla uudemmat konferenssit oli järjestetty.

Pariisin valot

Vuonna 2020 edessä oli Pariisi. Viimeksi olin käynyt siellä Lyonin konferenssin yhteydessä, jolloin vietimme Pariisissa muutaman päivän varsinaisen konferenssin jälkeen. Vuoden 2020 konferenssia oli markkinoitu aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, jossa some-seuraajien iloksi julkaistiin Bobcatsss-väännöksiä kuuluisista elokuvasitaateista. Odotukset konferenssista olivat korkealla. Teema vaikutti kiinnostavalta, samoin tietysti itse konferenssin sijainti. Järjestäjänä oli tänä vuonna Université Gustave Eiffel. Matkaseuranani oli informaatiotutkimuksen ainejärjestö UDK:n porukkaa Tampereelta.

Bobcatsss-konferenssin markkinointiin käytettyjä elokuvasitaattiväärennöksiä.

Kuva 1. Pariisin bobcatsssien elokuvasitaattiväännöksiä. Kuvat: Bobcatsss 2020 Instagram.

Pariisin konferenssin teemana olivat valeuutiset ja informaatiolukutaito. Konferenssin aikana aihetta käsiteltiin kirjastojen kannalta esimerkiksi medialukutaitoon tai informaatiolukutaidon opetukseen liittyen, mutta kolmen päivän aikana joukosta nousi esiin myös hiukan erilaisia näkökulmia.

Ensimmäinen konferenssipäivä: valeuutisia ja väärennettyjä kuvia

Matilde Fontanin avasi ensimmäisenä keynote-puhujana konferenssin ja kävi läpi hyvin tyhjentävästi valeuutisten käsitteistön informaatioalojen näkökulmasta. Esitys pohjustettiin jaottelulla malinformaatioon, misinformaatioon ja disinformaatioon. Mis-informaatiolla tarkoitetaan väärää tai valheellista tietoa, jonka levittämisellä ei ole tarkoitus vahingoittaa ketään. Dis-informaatio taas on aina tahallisesti levitettyä vääristeltyä tietoa, jonka tarkoituksena on vahingoittaa ihmisiä tai organisaatioita. Propaganda voidaan nähdä disinformaation yhtenä muotona. Mal-informaatio taas on “oikeaa” tietoa, jossa tietyllä asenteellisella näkökulmalla asiaan pyritään aiheuttamaan vahinkoa.

Kuva Matilde Fontaninin keynote-puheenvuorosta

Kuva 2. Matilde Fontaninin keynote-puhe ensimmäiseltä päivältä oli toiveikas taistelussa valeuutisia vastaan. Kuvaaja: Serafia Kari, 2020.

Valheellinen tieto on joskus helppo sijoittaa suoraan johonkin näistä kategorioista. Usein kuitenkin se, mikä on valheellista, ja mikä nähdään tahallisena vahingollisen tiedon levittämisenä voi olla kiinni omasta näkökulmasta asiaan. Valheellisuuden kokemukseen voivat vaikuttaa yleinen ilmapiiri ja mielipiteet. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi olla tyypillistä valita puolensa yleisen mielipiteen perusteella. Tästä näkökulmasta tiettyjen henkilöiden tai organisaatioiden levittämä tieto voidaan nähdä aina lähtökohtaisesti epäilyttävänä tai valheellisena. Informaatioalan ammattilaisten tulisi kuitenkin pysyä puolueettomina ja tukeutua loppujen lopuksi vain tietoon, ei asenteisiin.

Ensimmäisenä päivänä esitykset käsittelivät valeuutisia esimerkiksi historiallisista, poliittisista ja eettisistä näkökulmista. Kolmikon Ines Horvat, Maja Šimenić ja Damir Hasenay esitys liittyi metadatan hyödyntämiseen väärennettyjen kuvien tunnistamisessa (“The role of metadata in fake news detection”). Kuvaa digitaalisella kameralla otettaessa siitä tallentuu samalla metadataa, kuten aika, paikka ja joskus jopa aihe. Kun törmätään kuvaan, jota voi epäillä väärennökseksi, sen metadataa tutkimalla voidaan päätellä onko kuvaa muokattu alkuperäisestä. Toisaalta jos metadataa ei löydy ollenkaan, se saattaa olla merkki taitavasta väärentäjästä, joka on osannut poistaa datan tiedostosta. Tutkimuksessa oli käytetty FotoForensics-verkkosivua, jonka avulla analysoitiin epäilyttäviä kuvia.

Pariisin reimukaari

Kuva 3. Ensimmäisen päivän päättyessä suunnattiin kiertämään Pariisin nähtävyyksiä. Kuvaaja: Serafia Kari, 2020.

Eiffel-torni yövalaistuksessa

Kuva 4. Pääsin näkemään ensimmäistä kertaa Eiffel-tornin yövalojen loistokkaan esityksen. Kuvaaja: Serafia Kari, 2020.

Toinen konferenssipäivä: työpajoja, postereita ja can can -tanssijoita

Toisen päivän parhaita antimia olivat posteriesitykset sekä erilaiset työpajat. Itse osallistuin alankomaalaisen tiimin järjestämään “Redesigning library as sense making interface”-työpajaan. Työpajassa annettiin tehtäväksi kehittää tapa, jolla voitaisiin levittää tietoa informaatiolukutaidosta. Jokaiselle ryhmälle annettiin erilaisia rajoituksia, joita heidän tuli noudattaa: kohderyhmä, menetelmä ja “villi kortti”. Meidän ryhmämme kohderyhmänä olivat kolmekymppiset, ja tarkoituksena oli luoda “monumentti”. Villinä korttina oli lisäksi, että lopputuloksen tulisi kestää käytettävänä vuosikymmeniä. Ryhmämme lopputuloksena oli hashtagin (#, aihetunniste) muotoinen valeuutisten ja misinformaation museo täynnä interaktiivisia elementtejä. Oma osuuteni oli “Hall of Fake”, johon koottaisiin vuosikymmenen suurimmat mediahuijaukset.

Työpajan materiaaleja

Kuva 5. Työpajat kevensivät ohjelmantäyteistä konferenssipäivää. Kuvaaja: Serafia Kari, 2020.

Pitkään päivään sisältyi myös kiinnostavia paper-esityksiä. Attila Gilanyin esitys “Presenting Information in Three-Dimensional Virtual Spaces” kertoi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä historiallisten kohteiden esityksessä. Ajan saatossa vanhat rakennukset ovat muuttuneet ja osittain kadonneet. Eräänlaisena misinformaationa voidaankin pitää esimerkiksi raunioiden entisöimistä ilman varmaa tietoa niiden alkuperäisestä ulkomuodosta. Kolmiulotteisella mallinnuksella vanhat rakennukset voidaan tavallaan entisöidä ilman, että varsinaisiin raunioihin kosketaan. Samalla käyttäjälle voidaan osoittaa, mitkä osat mallinnuksessa ovat faktoja, ja mitkä puhtaasti arvioita.

Can can -tanssijoita iltajuhlassa

Kuva 6. Can can -tanssijoita esitelmöimässä informaatioalan kermalle. Kuvaaja: Serafia Kari, 2020.

Illaksi pariisilaiset olivat järjestäneet gaalaillallisen La Crémaillère 1900 -ravintolassa lähellä Sacré-Cœurin kirkkoa. Maistuvan ruoan lomassa tarjottiin myös musiikkia. Loppuillan yllätysnumerona oli kahden can can -tanssijan esitys, joka tanssin lisäksi kertoi herkullisia faktoja tanssin historiasta.

Kolmas konferenssipäivä: saksalaista täsmällisyyttä ja siirtymäriitti

Viimeisen konferenssipäivän avasi keynote-puheellaan ihastuttava Rose-Marie Farinella, medialukutaidon opetusmenetelmistään palkittu opettaja. Esityksessään hän avasi menetelmiään näyttämällä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten medialukutaitoa ja kriittisyyttä voidaan opettaa lapsille hauskalla tavalla. Lukukauden aluksi lapset tekevät itselleen supersankarin naamiot ja alkavat opetella opettajan johdolla erilaisia taitoja, joilla kuvan voi tunnistaa väärennökseksi tai propagandaksi. Farinellan esityksessä opettaja havainnollisti videolla, miten alaluokkalainen osasi analysoida valokuvasta asiat, jotka paljastivat siitä kuvamanipulaation.

Päivä jatkui paper-esityksillä. Mieleenpainuvin osuus oli saksalaiskaksikon Kristina Wagnerin ja Cassandra Bumannin esitys “Challenges in annotating a corpus for automatic hate speech detection”, joka kertoi vihapuheen automaattisesta tunnistuksesta. Heidän selkeärakenteisessa tutkimuksessaan määriteltiin erilaisia heuristiikkoja, joiden avulla vihapuhetta sisältävät kommentit uutisten yhteydessä voitaisiin tunnistaa. Heuristiikkoja on tarkoitus käyttää hyödyksi, kun tekoälyä koulutetaan tunnistamaan vihapuhe automaattisesti. Tutkimuksessa vihapuhe oli helpompi tunnistaa erityisesti pitkistä teksteistä, kun taas lyhyissä, muutaman sanan kommenteissa kontekstin puuttuminen hankaloitti arviointia.

Konferenssin tullessa päätökseensä järjestettiin lopputilaisuudessa Bobcatsss-lipun luovuttaminen seuraaville järjestäjille. Ensi vuonna konferenssi järjestetään Portossa, Portugalissa. On jännittävää nähdä, millaiseksi se muodostuu. Konferenssin teemana on “Digital Transformation”, joka vaikuttaa tulevaisuuteen suuntautuvalta.

Kirjakaupan näyteikkuna

Kuva 7. Viimeisenä päivänä kiertelimme kahviloita ja kirjakauppoja. Kuvaaja: Serafia Kari, 2020.

Vaikka tämän vuoden konferenssin anti oli hyvää, sen järjestelyissä oli ollut jonkin verran ongelmia. Konferenssin järjestäminen isolla joukolla on hankalaa, sillä vääjäämättä osa jättäytyy ajan kuluessa pois, jolloin lopuille järjestäjille jää valtavasti työtä. Näin näyttää käyneen tänä vuonna, sillä varsinkin tiedottaminen oli välillä melko olematonta. Siitä huolimatta konferenssista jäi positiivinen mieli, eikä vähiten hyvän matkaseuran vuoksi. Seuraavaan Bobcatsssiin osallistuminen kummittelee jo mielessä.

Kirjoittajan yhteystiedot

Serafia Kari, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 15 (Yliopistonkatu 1), 00014 Helsingin yliopisto
serafia.kari [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.