Jäähyväiset Urajärvelle

Ahmajärvi J (2020). Jäähyväiset Urajärvelle. Tietolinja, 2020(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020050324717

Urajärven kartanon pihapiirissä oli 1950-luvulta asti Kansalliskirjaston kirjavarasto. Varasto vastasi kirjaston kasvaneeseen tilantarpeeseen ja oli osa aluepolitiikkaa. 2010-luvun muuttuneessa tilantarpeessa ja taloudellisessa tilanteessa varastokirjasto päätettiin lakkauttaa ja aineistot siirtää toisiin tiloihin tai digitoida. Urajärven varastokirjasto tyhjennettiin pääosin vuoden 2019 aikana ja sen toiminta lakkautettiin maaliskuussa 2020.

Varastokirjastorakennus Urajärvelle

Helsingin yliopiston kirjaston[1] aineistot mahtuivat noin sadan vuoden ajan Unioninkadulla Tuomiokirkon ja Helsingin yliopiston päärakennuksen vieressä sijaitsevan, vuonna 1845 valmistuneen kirjaston päärakennuksen ja sitä täydentämään rakennetun Rotundan tiloihin. 1950-luvulle tultaessa jatkuvasti karttuva kokoelma tarvitsi kuitenkin lisätilaa.

Tilantarpeeseen vastattiin muuntamalla vuonna 1955 Urajärven kartanon kivinavetta kirjoille soveltuvaksi varastotilaksi. Muutostöiden arkkitehtina toimi Olof Hansson (1919 – 1995), jonka suunnittelemana navetta muutettiin aikansa mittapuulla hyvin nykyaikaiseksi kirjavarastoksi. Helsingin yliopiston rehtori Paavo Ravila (1902 – 1974) totesikin Uuden Suomen toimittajalle uuden tilan olevan, vaikka se olikin navetassa, hyllyratkaisuiltaan edelläkävijä koko maailmassa. Muutostöiden myötä navettaan saatiin mahtumaan 10 kilometriä hyllytilaa. Sinne siirrettiin Helsingin yliopistossa tehtyjä väitöskirjoja, kirjaston kaksoiskappalekokoelma ja mikrofilmattuja sanomalehtiä.[2]

Tilaongelmaan etsittiin ratkaisuja myös Helsingissä.  Vuosi Urajärven uuden tilan jälkeen valmistuivat Yliopiston Porthania-rakennuksen yhteyteen Aarne Ervin (1910 – 1977) suunnittelemat maanalaiset varastot, jonne muutettiin esimerkiksi Slaavilaisen osaston aineistot.

Nämä kaksi suurehkoa uudistusta eivät kuitenkaan yhdessäkään riittäneet tilaongelman ratkaisuksi edes lyhyellä tähtäimellä. Yliopisto ja muutamat tieteelliset seurat tarvitsivat edelleen merkittäville kokoelmilleen lisätilaa. Niinpä valtionvarainministeriö myönsi helmikuussa 1956 Helsingin yliopiston esityksestä varat kokonaan uuden varastokirjastorakennuksen rakentamiselle. Työt aloitettiin välittömästi. Arkkitehtina toimi navetan muutostyöt suunnitellut Olof Hansson. Rakennustyöt toteutettiin työttömyystöinä. Odotukset uutta rakennusta kohtaan olivat korkealla. Rehtori Ravilan mukaan Urajärvelle muodostuu uuden rakennuksen myötä ”nähtävyys huippu-uudenaikaisen kirjaston muodossa”. Urajärvellä otettiin käyttöön uudet sveitsiläistä keksintöä olevat liukuhyllyt, jotka liikkuivat sähkön avulla. [3]

Työt edistyivät nopeasti ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen (1900 – 1986) sai kunnian vihkiä uuden varastokirjastorakennuksen käyttöön heti rakennuspäätöstä seuranneena vuonna. Uusien tilojen myötä Helsingin yliopiston kirjaston tilaongelmat saivat ratkaisun vuosiksi eteenpäin. Helsingin yliopiston rehtorina Ravilaa seurannut Edwin Linkomies (1894 – 1963) totesi uuden rakennuksen vihkiäistilaisuudessa, että aktuaalinen kirjallisuus säilyisi edelleen helposti saatavilla yliopiston läheisyydessä, mutta vanhat kirjat, jotka tuli säilyttää tulevia sukupolvia varten, voitiin siirtää uuteen varastoon. Hän oli huojentunut uudesta tilasta, koska arvokkaat kokoelmat pystyttiin sen myötä säilyttämään. Hän katsoi tulevaisuuteen ja totesi, että ”otamme kuitenkin liian suuren vastuun tulevaisuuden edessä, jos tilanpuutteen vuoksi hävitämme vanhat kirjat.”[4]

Urajärven varastokirjastorakennus

Kuva 1. Arkkitehti Olof Hanssonin suunnittelema varastokirjastorakennus on itsessään nähtävyys. Kuvaaja: Heini Kylliäinen, 2019.

Urajärven kartanon pihapiirin uudella rakennuksella nähtiin muutakin merkitystä. Vihkiäistilaisuudessa presidentti korosti Urajärven uuden rakennuksen olevan kaunis osoitus kulttuurielämän desentralisaatiohengestä.[5]

Jälkipolvet kiittävät, kun 1950-luvulla tilapuutteen paineessa kaavailtuihin kokoelmien hävittämisiin ei tarvinnut tilanpuutteen vuoksi ryhtyä. Kaikki eivät kuitenkaan uudistuksissa voittaneet. Kartanomiljööseen tehdyt muutokset aiheuttivat kärsimystä odottamattomalla taholla. Urajärven naakat olivat pitkään pesineet navetan ullakolla, mutta kirjaston alivuokralaisina niitä ei enää voitu pitää. Arkkitehti Hansson lupasi pilke silmäkulmassa Uuden Suomen haastattelussa suunnittelevansa seuraavaksi uuden asunnon Urajärven kartanon historiaan kuuluville naakoille.[6] Kirjalliset lähteet tai suullinen perimätieto vaikenevat asiasta, emmekä tiedä toteuttiko arkkitehti suunnitelmansa ja mitä kartanoalueen naakoille tapahtui.

Varasto käytössä

Uuteen varastoon siirrettiin vuosikymmenten aikana Helsingin yliopistossa valmistuneita väitöskirjoja, joita hyllyille kertyi lopulta noin 5000 hyllymetrillistä autonomian ajalta 2010-luvulle, kirjaston omaa julkaisutuotantoa sekä Kansalliskokoelmaan kuuluvaa mikrofilmattua ja sittemmin myös digitoitua sanomalehtikokoelmaa, jota sitäkin karttui hyllyille noin 5000 hyllymetriä. Näiden kokonaisuuksien lisäksi varastossa säilytettiin osia Kansalliskokoelmaan kuuluvasta pienpainatekokoelmasta, kaksoiskappalekokoelmaa, useita lahjoituksina saatuja kokoelmia, tieteellisiä aikakauskirjoja ja pieniä osia käsikirjoituskokoelmasta. Etävarastoon siirrettiin myös vähän käytettyjä aineistoja, joita lainattiin asiakkaille.

Urajärven varastosta, sen yhteydessä olleesta asuinhuoneistosta ja tutkijatiloista kehittyi luonteva osa kirjastoa. Siellä työskenteli parhaimmillaan useita työntekijöitä, jotka pitivät huolta tiloista, ottivat vastaan varastoon siirrettävät aineistot, valmistelivat lainat postittamista varten ja alkuaikoina suorittivat työharjoittelujaksoja. Kesäisin rakennus oli, kuten rehtori Ravila oli aikanaan ennustanut, kiinnostava myös kartanon alueelle tulleiden matkailijoiden kannalta. Tosin vain ulkopuolelta. Sisälle varastoon matkailijoita ei päästetty.

Vähitellen 2000-luvulla henkilökunnan määrää vähennettiin ja lopulta varastossa ei enää ollut vakituista kokoelmista huolehtivaa henkilökuntaa ja kiinteistötekniikan ylläpitokin hoidettiin muualta käsin. Aineistoista huolehti kirjaston Helsingissä ja Mikkelin toimipisteessä työskentelevä henkilökunta.

Hyvästit sille kaikelle

Varastokirjastorakennus ja kivinavetta toimivat osana kirjaston kirjavarastojen kokonaisuutta reilun kuudenkymmenen vuoden ajan. 2010-luvun muuttuvassa taloustilanteessa ja varastotilantarpeessa ensin lakkautettiin navetassa ollut kirjavarasto ja sen jälkeen pääosin vuoden 2019 aikana tyhjennettiin kirjoista ja muista aineistoista myös varsinainen varastokirjastorakennus.

Tyhjennystyön toteuttamiseksi koottiin Kansalliskirjaston henkilökunnasta asiantuntijatyöryhmä, joka matkusti paikan päälle kirjaston toimipisteistä Helsingistä ja Mikkelistä. Matkatyöpäiviä tehtävään omistautuneille kertyi vuoden aikana useita kymmeniä.

Lisäväriä varaston tyhjennysprojektiin toi vuonna 2018 varastossa sattunut vesivahinko, joka vaurioitti rakennusta onneksi vain rajatusti. Toisistaan erillään olevat varastotilat säilyivät kuivina, eivätkä aineistot vaurioituneet. Vesivahingon seurauksena varaston saniteettitilat poistettiin käytöstä, mikä aiheutti harmia varaston tyhjentämiseen osallistuneille. Rakennuksen kahdessa varastotilassa havaittiin myös sisäilmaongelmia. Näissä varastotiloissa olleet kirjat piti puhdistaa erityisen hyvin ja niissä työskentelevien oli käytettävä hengityssuojaimia.

Kirjaston työntekijä suojavasrustuksessa.

Kuva 2. Kahdessa varastossa työskentely edellytti hengityssuojainten käyttämistä. Kuvaaja: Petri Tuovinen, 2019.

Varaston hyllyille oli vuosien saatossa kertynyt monenlaisia aineistoja. Osasta varastoon siirretyistä kokoelmista oli vain kokoelmatasoista tietoa. Siten varastoon oli päätynyt teoksia, joiden olemassaolosta ei ollut merkintöjä, eikä hiljaisen tiedon vaiennuttua kokonaan, käytännössä mitään tietoa. Tyhjennysprojektiin osallistuneet Kansalliskirjaston asiantuntijat saivatkin eteensä mielenkiintoisen haasteen. Varasto oli tyhjennettävä hallitusti varsin lyhyellä aikataululla, mutta toisaalta samalla oli mahdollisuus käydä vuodessa läpi kuutisen kymmentä vuotta karttunut vajaat 20 hyllykilometriä kirjaston aineistoja sisältävä varasto, jonka sisältöä ei tunnettu ja joka tarjosi uusia yllätyksiä ja löytöjä jokaisella kerralla.

Kirjojen puhdistusta

Kuva 3. Osa aineistoista puhdistettiin huolella. Kuvaaja: Heini Kylliäinen, 2019.

Kansalliskirjaston asiantuntijat inventoivat varaston sisällön käymällä aineistot läpi kirjan tarkkuudella. Työ oli aikaa vievää, mutta palkitsevaa. Havaittiin, että varastossa oli huomattava määrä Kansalliskokoelmaa, tutkimuskirjallisuutta eri aloilta ja eri ajoilta sekä ainutkertaisia arkistoaineistoja: kappale suomalaista kirjasto- ja sivistyshistoriaa.

Kirjoja hyllyssä

Kuva 4. Aineistoja inventoituina ja valmiina siirtoa varten. Kuvaaja: Jari Tolvanen, 2019.

Tähän inventointiin pohjautuvien päätösten mukaisesti osa aineistoista siirrettiin puhdistettuina Kansalliskirjaston tiloihin Helsinkiin ja osa Kuopion varastokirjastoon. Kansalliskokoelmaan kuuluvat sanomalehdet siirrettiin Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteen tiloihin. Helsingin yliopiston väitöskirjat päätettiin digitoida yhteistyössä yliopiston kanssa. Tyhjennysprojektin yhteydessä otettiin talteen kappaleet kutakin väitöskirjaa digitointia varten. Tavoitteena on, että vuoden 2020 aikana saataisiin digitoiduksi ja käyttöön avatuksi Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston väitöskirjat ja sen jälkeen vähän kerrassaan uudempia väitöskirjoja.

Laatikoita siirtolavoilla

Kuva 5. Aineistoja lähdössä Kuopion varastokirjastoon. Kuvaaja: Jari Tolvanen, 2019.

Urajärven kirjavaraston tyhjennysprojekti päättyi maaliskuussa 2020. Toivottavasti idyllinen rakennus kartanomiljöössä saa ansaitsemansa peruskorjauksen ja vastaanottaa uudet asukkaansa mahdollisimman pian. Ja ehkä myös naakat voivat viimein palata navetan ullakolle.

Viitteet

[1] Helsingin yliopiston kirjaston nimi muuttui vuonna 2006 Kansalliskirjastoksi. Alun perin vuonna 1640 Turun akatemian kirjastoksi perustettu Kansalliskirjasto on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto.

[2] Uusi Suomi 15.4.1956

[3] Uusi Suomi 15.4.1956

[4] ESS (Etelä-Suomen sanomat) 17.9.1957

[5] ESS 17.9.1957

[6] Uusi Suomi 15.4.1956

Kirjoittajan yhteystiedot

Jouni Ahmajärvi, palvelupäällikkö,
Kansalliskirjasto, tutkimuskirjasto
PL 15 (Unioninkatu 36), 00014 Helsingin yliopisto
jouni.ahmajarvi [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.