Guttorm M. (2023). Yhteistyöverkosto pohjoissaamenkielisen tuen tukena. Tietolinja, 2023(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023062865289
Keväällä 2022 Kansalliskirjastossa käynnistyneessä Saamelaiskielten tuki digitaalisissa palveluissa -hankkeessa rakentuu pohjoissaamen kielen tuki kolmeen Kansalliskirjaston palveluun: Finnaan, Fintoon ja Kotoistuspalveluun. Nämä toisiinsa kytkeytyvät palvelut edistävät kotimaisen kulttuuriaineiston digitaalista saatavuutta. Finna on monipuolinen palvelukokonaisuus, joka tarjoaa kulttuurin, tieteen ja oppimisen sisältöjä laajasti kaikkien käyttöön. Finto puolestaan saattaa sisällöt löydettäviksi aineistonkuvailussa käytettyjen ontologioiden avulla. Kotoistuspalvelu mahdollistaa erilaisten tieto- ja viestintäteknisten tuotteiden kuten puhelimien ja tietokoneiden omakielisen käytön Suomessa.
Hankkeen tavoitteena on parantaa saamelaisten tieto- ja kulttuuriperintöaineistojen näkyvyyttä ja saavutettavuutta digitaalisissa palveluissa. Tämä edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia ja yhdenvertaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt, keväällä 2023, työ on jo hyvässä vauhdissa. Etenemisen on mahdollistanut Alfred Kordelinin säätiön myöntämä kaksivuotinen rahoitus. Heti alusta pitäen hanketta on ohjannut ja tukenut laaja saamen kielten ja saamelaiskulttuurin toimijoista koostuva yhteistyöverkosto. Verkoston työskentelyssä korostuu vastavuoroisuus: hankkeessa saatu tieto ja tulokset jaetaan avoimesti hyödynnettäviksi saamenkielisiä palveluita kehittäville organisaatioille. Ohjausryhmän rooli on ensiarvoisen tärkeä myös pidemmällä aikavälillä, kun suunnitellaan tuen kehittämistä ja ylläpitoa.
Saamelaiskielten tuki digitaalisissa palveluissa -hanke käynnistyi Kirjastoverkkopalveluiden palvelujohtajan Kristiina Hormia-Poutasen aloitteesta. ”Taustalla oli kansainväliselläkin kentällä pitkään jatkunut keskustelu alkuperäiskansojen oikeuksista ja kielellisistä oikeuksista. Myös Kansalliskirjaston strategiaa valmisteltaessa kielelliset oikeudet ja tasavertainen tiedonsaanti olivat vahvasti esillä”, Hormia-Poutanen kertoo. Hänen mukaansa hanke mahdollistaa uudella tavalla Kansalliskirjaston palveluiden yhteentoimivuuden tarkastelun ja kehittämisen: ”Olen ollut pitkään sitä mieltä, että meidän täytyy ottaa infrastruktuureistamme enemmän hyötyä irti. Me olemme jo pidempään pyrkineet tunnistamaan eri infrastruktuureita yhdistäviä tekijöitä ja käynnistynyt hanke on yksi esimerkki tällaisesta lähestymistavasta. Meillä on tässä hankkeessa mukana kolme palvelua, Finna, Finto ja Kotoistus. Palvelut toimivat erillisinäkin, mutta hanke osoittaa millaista lisäarvoa saadaan, kun ne yhdistetään.”
Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Saamelaiskäräjät, Saamelaismuseo Siida, Rovaniemen kaupunginkirjasto/Suomen saamelainen erikoiskirjasto, Oulun yliopiston Giellagas-instituutti, UiT Norjan arktisen yliopiston Giellatekno-tutkimusryhmä, AvoinGLAM-verkosto ja Unicode. Hanke tekee myös yhteistyötä Sámi Giellagáldun (suom. Saamen Kielikaltio) kanssa. Sámi Giellagáldu on yhteispohjoismainen asiantuntijaelin, joka vastaa muun muassa saamen kielten kielenhuollosta ja saamen kirjakielten normituksesta. Lisäksi Kansalliskirjasto on mukana Saamelaiskäräjien Mii ovttas -verkostossa.
”Lähtökohtana oli se, että halusimme saamelaistoimijat mukaan ohjausryhmään. Selvitimme, minkälaisia organisaatioita saamelaisalueella toimii ja millainen heidän roolinsa on hankkeeseen liittyen. Olen todella iloinen, että ohjausryhmä on lähtenyt toimimaan hienosti. Toisin kuin monet etukäteen luulivat, on tullut vaikutelma, että hankkeeseen on sitouduttu. Onnistuimme saamaan oikeat toimijat mukaan ja nyt on vahvasti sellainen olo, että työ etenee hyvin ja pääsemme tässä maaliin.”
Kieliympäristö laajenee
Saamelaiskäräjät nimesi hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajaksi Tauno Ljetoffin, joka on myös Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalilautakunnan, saamen kielineuvoston sekä Sámi Giellagáldun hallituksen puheenjohtaja. Siviiliammatiltaan hän on koltansaamen kielen ja kulttuurin opettaja ja poromies.
Kuva 1. Ohjausryhmän puheenjohtaja Tauno Ljetoff. Kuva: Saamelaiskäräjät 2019.
Saamelaiskäräjät puolestaan on saamelaisten oma itsehallintoelin, jonka ydintehtävänä on turvata saamelaisen alkuperäiskansakulttuurin säilyminen ja kehittyminen. Ljetoff kuvailee Kansalliskirjaston hankkeen tavoitteita samansuuntaisiksi Saamelaiskäräjien tavoitteiden kanssa: ”Hanke tukee saamen kielten käyttöä ja käytettävyyttä, edistää saamen kielten asemaa Suomessa ylipäätään.”
Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Kielistä suurin on pohjoissaame, jolla on Suomessa arviolta noin 2000 puhujaa, inarinsaamella 300–400 puhujaa ja koltansaamella noin 300 äidinkielistä puhujaa (Saamelaiskäräjät 2023). Kansalliskirjaston hankkeessa tuki digitaalisiin palveluihin rakennetaan pohjoissaamelle. Tähän päädyttiin, koska pysyvän ylläpidon takaaminen kaikille Suomessa puhutuille saamen kielille vaatisi merkittävää lisäresursointia. ”Se on resurssikysymys. Pohjoissaame on kielistä suurin ja sitä puhutaan myös Norjassa, jolloin saamme yhteistyön kautta sieltäkin tukea sanastotyöhön. Emme myöskään halunneet, että tämä on sellainen hanke, joka saadaan pystyyn ja sitten se kuolee, vaan lähtökohtana on, että pohjoissaamenkieliset palvelut pysyvät ja kehittyvät myös tulevaisuudessa”, Hormia-Poutanen perustelee. Hän toivoo, että Kansalliskirjaston hanke innottaisi yhä uusia toimijoita kiinnittämään huomiota saamelaisten kielellisiin oikeuksiin. ”Jos löytyisi taho, joka haluaisi rahoittaa myös inarin- ja koltansaamenkielisen ylläpidon, meillä on valmiina infrastruktuuri, jota voi hyödyntää. Rakennamme pohjoissaamen tuen ja toivottavasti pystymme osoittamaan hankkeen hyötyjä niin, että myöhemmin tuki voidaan rakentaa muillekin saamen kielille.”
Kaikki vielä puhutut saamen kielet ovat uhanalaisia. Kielten uhanalaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei kieli enää siirry sukupolvelta toiselle tai sen siirtyminen on merkittävästi heikentynyt. Kielen uhanalaisuuteen vaikuttaa osaltaan myös pitkään jatkunut kielenvaihdoskehitys, jolloin arkikielenä käytetään esimerkiksi suomea pohjoissaamen sijasta. Kielten elinvoimaisuuden säilyttäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä ja vahvaa sitoutumista itse kieliyhteisön sisällä, mutta se ei yksin riitä. Myös ympäröivän yhteiskunnan tuki on välttämätöntä. Yhtenä esimerkkinä tästä tuesta ovat kielenkäyttöä tukevat infrastruktuurit kuten koululaitos, media ja eri toimijoiden tarjoamat digitaaliset palvelut.
”Kansalliskirjaston hanke tekee kieltä ja kielenkäyttöä arkipäiväisemmäksi. Saamen kielten, etenkin pienempien saamen kielten, tilanne on sellainen, ettei kielenkäyttötilanteita kodin ulkopuolella välttämättä kovin paljoa ole. On se oma pieni kieliyhteisönsä, jossa kielet kuuluvat ja näkyvät, mutta yhteisön ulkopuolella kieliä ei voi hirveästi käyttää. Suomessa puhutut saamen kielet ovat edelleen uhanalaisia. Erityisesti inarin- ja koltansaamen tilanne on kriittinen”, Ljetoff kertoo.
Saamelaisten mahdollisuudet käyttää omakielisiä palveluita yhteiskunnassa yhdenvertaisesti suuriin kansalliskieliin verrattuna toteutuvat edelleen heikosti. Saamenkielisiä digitaalisia palveluita on saatavilla melko vähän, mutta tarve niille on alati kasvava. Ljetoff mainitsee, että tilanne on kuitenkin edennyt riekon askelin parempaan suuntaan: ”Kehitystä tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi Metsähallitus ja Kela tarjoavat jo monia palveluitaan saamen kielillä ja tämän nyt meneillään olevan hankkeen myötä myös Kansalliskirjasto. Kun saamen kielten käyttö tulee valtiollisen toimijan, kuten Kansalliskirjaston, toimesta mahdolliseksi, laajentaa se kieliympäristöä ja kielimaisemaa. Se, että saamenkielinen ihminen näkee saamen kieltä ja pystyy käyttämään äidinkieltään myös valtiollisissa ja julkisissa laitoksissa, on merkittävää.”
Kansalliskirjaston hanketta hyödyttää jo aiemmin eri puolilla Saamenmaata tehty pohjoissaamen kielenhuolto- ja terminologiatyö, joka on lisännyt kielen käyttöä yhteiskunnan eri alueilla. Jatkuvan rahoituksen puutteen takia saamen kielityö on ollut katkonaista – ainakin tähän asti. Sámi Giellagáldun pysyvä rahoitus varmistui vuonna 2022, ja asiantuntijaelin käynnistelee parhaillaan toimintaansa Norjan Saamelaiskäräjien alla. Tämä mahdollistaa viimeinkin pitkällisen ja kestävän saamen kielten termi- ja normittamistyön. Hanke kytkee Giellagáldun työn Kansalliskirjaston valtakunnallisiin tietojärjestelmiin, joiden kautta se siirtyy esimerkiksi viranomaisten ja muiden palveluntarjoajien käyttämiin ontologioihin.
Ljetoffin mukaan monenlaista kielityötä tarvitaan: ”Tarvetta on normittamisesta käännös- ja tulkkaustöihin sekä arkipäivän asiakaspalveluun saamen kielillä. Vähäiset kielityöntekijäresurssit tulee käyttää hyvin ja tehokkaasti, jotta kielet elpyvät ja tulevat käyttökieliksi. Jokainen pystyy tekemään kielityötä myös omalla tahollaan ja esimerkiksi omalla työpaikallaan.” Ljetoff iloitsee Kansalliskirjaston panostuksesta kollektiiviseen työhön: ”Hanke on hieno avaus, ja kun tietoisuus hankkeesta lisääntyy, vastaavanlaista työtä voidaan tehdä muuallakin, kun suuri pohjatyö on tehty.”
Saamelaisten kulttuuriperintö Finnassa
Saamelaismuseo Siida on Suomen saamelaisten kansallismuseo ja valtakunnallinen vastuumuseo erikoisalanaan saamelaiskulttuuri, ja Siida on yksi hankkeen tärkeimmistä yhteistyökumppaneista.
Inarissa sijaitseva saamelaismuseo tallentaa kokoelmiinsa Suomen saamelaisten henkistä ja aineellista kulttuuriperintöä sekä esittelee sitä hiljattain uudistuneessa näyttelyssään. Kansalliskirjaston hanke on tehnyt museon kanssa yhteistyötä erityisesti Finna-hakupalvelun pohjoissaamenkielisen käyttöliittymän kehittämisessä. Siida on ensimmäinen organisaatio, jolle upouusi käyttöliittymä tulee käyttöön.
Saamelaismuseo Siidalla on jo nyt oma Finna-sivustonsa, jonka digitaaliset kokoelmat karttuvat lähitulevaisuudessa merkittävästi. ”Viemme tänä ja ensi vuonna todella laajasti esinekokoelmiamme Finnaan. Meillä on nyt Finnassa 3000 esinettä ja tulevaisuudessa siellä tulee olemaan 8000–9000 esinettä, joilla on kulttuurisesti merkitystä. Kokoelmamme eivät ole avoimina missään muussa palvelussa kuin Finnassa”, kertoo museon kokoelma-amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki. Hänen mukaansa kaikille avoimet kokoelmat tukevat saamelaisten osallisuutta omaan kulttuuriinsa sekä kohottavat kulttuurista itsetuntoa: ”Saavutettavuus on keskeinen syy sille, miksi olemme halunneet avata kokoelmiamme Finnaan. Valtaosa saamelaisista asuu muualla kuin täällä saamelaisten kotiseutualueella, ja minusta kaikilla saamelaisyhteisön jäsenillä tulee olla oikeus omaan kulttuuriperintöönsä, asuinpaikasta riippumatta.”
Kuva 2. Saamelaismuseo Siidan kokoelma-amanuenssi Marjo-Riitta Rantamäki museon uudessa Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme -näyttelyssä. Kuva: Saamelaismuseo Siida 2023.
Yksi osa Saamelaiskielten tuki digitaalisissa palveluissa -hanketta on YSOn eli Yleisen suomalaisen ontologian kääntäminen pohjoissaameksi. Saamenkieliset asiasanat siirtyvät myös museojärjestelmiin, joita Siidakin tulevaisuudessa käyttää museoaineistojensa kuvailussa. ”Halusimme ehdottomasti olla mukana hankkeessa, sillä se tukee hienosti saamelaisten kielellistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoista tiedonsaantia. Se, että asiasanastot löytyvät pian myös saameksi, helpottaa työtämme tulevaisuudessa, kun pääsemme luetteloimaan saamen kielellä”, kertoo Rantamäki. Siidan kokoelma-assistentti ja hankkeen ohjausryhmän jäsen Oona Leppälä jatkaa: ”Odotan jo saamenkielisiä asiasanoja. Siinä opimme itsekin lisää, kun pääsemme vertaamaan saamen- ja suomenkielistä sanastoa.” Hankkeen aikana myös Finnan käyttöliittymä rakennetaan pohjoissaameksi. ”Saamenkielinen käyttöliittymä puolestaan mahdollistaa hakujen tekemisen pohjoissaameksi ja tällä tavalla parantaa aineistojemme löydettävyyttä niin saamelaisalueella kuin kansallisestikin”, Rantamäki pohtii.
Kuva 3. Saamelaismuseo Siidan Finna-näkymän kautta tiedonhakija pääsee tutustumaan esimerkiksi museon kiinnostaviin kokoelmanostoihin. Kuvassa näkyy myös tuloillaan oleva pohjoissaamenkielinen käyttöliittymä. Kuva: Finna 2023.
Saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta 2023 Saamelaismuseo Siida julkaisi laajan saamenpukukokoelmansa Finnassa. Julkaisutilaisuus järjestettiin Inarissa saamelaismuseon auditoriossa, ja tilaisuudessa perehdytettiin halukkaita myös Finnan käyttöön ja kerrottiin tulevasta pohjoissaamenkielisestä Finna-käyttöliittymästä. Rantamäki kertoo tyytyväisenä, että museo on saanut saamenpukujen julkaisemisesta kiitosta saamelaisyhteisön jäseniltä. Heti perään hän korostaa, että jokaisen julkaisun kohdalla on kuitenkin käytettävä tarkkaa harkintaa ja kuunneltava yhteisön ääntä herkällä korvalla. ”Olemme julkaisseet kokoelmiamme Finnassa hyvin sensitiivisesti. Olemme tehneet paljon selvitystyötä ja kyselyitä yhteisön sisällä ja yhteisön ääni on hyvin selkeä, saamelaiset haluavat löytää kulttuuriesineensä Finnasta. Esimerkiksi esineiden kohdalla 99 prosenttia saamelaisista oli sitä mieltä, että avatkaa kokoelmanne Finnaan.”
Kuva 4. Finnan juhlavuoden avaustapahtuma järjestettiin Saamelaismuseo Siidassa saamelaisten kansallispäivänä. Kuva: Saamelaismuseo Siida 2023.
Kuva 5. Kokoelma-assistentti Oona Leppälä työskentelee museon valokuvakokoelman parissa. Kuva: Saamelaismuseo Siida 2023.
”Valokuvakokoelmiamme emme ole vielä Finnassa julkaisseet, sillä valokuvien kohdalla tilanne on erilainen kuin esineiden. Saamelaisia esineitä pystyy näkemään muuallakin, saamenpukuja näkee erilaisissa tilaisuuksissa ja niiden yksityiskohtia voi valokuvata niin halutessaan”, Rantamäki selittää. Kollektiivinen hyväksyntä on tässäkin tärkeää. ”Kuvien kohdalla täytyy tehdä varmasti samantyyppistä yhteistä päätöstä kuin esineiden kanssa, jotta voimme kuvia julkaista”, hän pohtii. Siidan kuva-arkistosta vastaava Leppälä täydentää: ”Meidän on tehtävä paljon tutkimusta ennen kuin kuvat voidaan julkaista, sillä tällä hetkellä kuvista on vajavaiset tiedot. Meillä on Siidassa se linja, että elossa olevilta henkilöiltä kysytään, haluavatko he, että heidän kuvansa ovat esillä näyttelyssä. Sama koskee kuvien julkaisua Finnassa.”
Kansalliskirjastolle ja hankkeelle Rantamäki ja Leppälä lähettävät kannustavia terveisiä: ”On äärimmäisen ilahduttavaa, että tällainen hanke saatiin ja, että tuloksia on jo nähtävissä. Tietenkin toivoisimme, että hanke toteutuisi jossain mittakaavassa myös kahdella muulla saamen kielellä. Nyt kun olette alkuun päässeet!”
”Olisi todella mukava kuvailla saameksi”
Suomen saamelaisen erikoiskirjaston saamelaisaiheinen ja saamenkielinen kirjastokokoelma on yksi kattavimmista Pohjoismaissa. Erikoiskirjasto toimii Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolla, ja sen monipuolinen kokoelma pitää sisällään muun muassa kaunokirjallisuutta, opinnäytteitä ja tutkimusta sekä elokuvia ja musiikkia. Erikoiskirjaston tehtävänä on palvella erityisesti saamelaisia kirjastoasiakkaita, ylläpitää ja kehittää saamelaiskokoelmaa ja tarjota tietopalvelua valtakunnallisesti. Erikoiskirjasto kartuttaa myös yhteispohjoismaista saamelaisbibliografiaa yhdessä Kansalliskirjaston kanssa.
Erikoiskirjastonhoitaja Tiina Mäntylä avaa päätöstä lähteä mukaan Kansalliskirjaston hankkeen ohjausryhmään: ”Hankkeella on samansuuntaiset tavoitteet kuin Suomen saamelaisella erikoiskirjastolla. Me pyrimme kirjastotyön näkökulmasta edistämään saamelaiskulttuuria ja -kirjallisuutta ja tiedon saatavuutta. Ennen hankkeen ohjausryhmään lähtemistä keskustelin saamelaisalueen kirjastojen kanssa, ja heidän näkemyksensä oli samanlainen. Päätimme tehdä yhteisen sitoumuksen hankkeen suhteen.” Erikoiskirjasto tekee tiivistä yhteistyötä saamelaisalueen kirjastojen kuten Inarin saamelaiskirjaston ja Utsjoen Pedar Jalvi -kirjaston kanssa.
Mäntylä kertoo, että erikoiskirjaston tehtävät ovat muuttuneet viime vuosina: ”Nykyään entistä enemmän Kirjastopalvelu ja Kirjavälitys hankkivat saamenkielistä aineistoa ja toimittavat myös luetteloinnin ja sisällönkuvailun. Tämä on iso muutos, joka on tapahtunut parin viime vuoden sisällä”, Mäntylä kertoo. ”Ennen saamenkielinen aineisto luetteloitiin ja kuvailtiin meillä erikoiskirjastossa. Nyt kuvailtavanamme on omakustanteita ja tietysti Norjasta ja Ruotsista tulevaa saamelaisaineistoa.” Mäntylän mukaan kuvailtavaksi tulevan saamelaisaineiston määrä on pieni, vain joitain kymmeniä teoksia vuodessa.
Saamenkielistä tai saamelaisaiheista aineistoa kuvailtaessa kuvailukielenä on suomi. ”Olen yrittänyt etsiä vanhoista Lapponica-aineistoista, että eikö todella saameksi ole kuvailtu. Ei ole, en ole löytänyt minkäänlaista todistuskappaletta siitä, vaikka Lapponicalle oli aikoinaan iso tarve, kun sitä lähdettiin kehittämään”, Mäntylä kummastelee. Hän viittaa Lapponica-sanastoon, joka on Rovaniemen kirjaston kokoama erikoisasiasanasto ja joka löytyy Kansalliskirjaston ylläpitämästä Finto-palvelusta. Asiasanasto pitää sisällään suomen- ja pohjoissaamenkielisiä termejä. ”Lapponicalla kuvailtiin nimenomaan Lappi-aineistoa ja myös saamelaisaineistoa. Sanastosta löytyy esimerkiksi ”kenkäheinät”, ”jutaminen” ja ”jätkät”.
Kansalliskirjaston hankkeessa toteutettava ontologiakäännös mahdollistaa pohjoissaamenkielisen kuvailutyön. Jos aineisto on kuvailtu pohjoissaameksi, myös haku onnistuu pohjoissaameksi. Toisin sanoen aineistoja hakeva asiakas saa sisältöön perustuvia tuloksia samalla tavalla kuin vaikkapa hakiessaan suomeksi.
”On mielenkiintoinen kysymys, millä tavalla Kansalliskirjaston hanke vaikuttaa saamelaisaineistojen sisällönkuvailuun. Olisi todella mukavaa kuvailla saameksi ja käyttää saamenkielisiä termejä, etenkin asiakasnäkökulmaa ajatellen. Oikein odotan sitä hetkeä, kun pohjoissaamenkielinen YSO julkaistaan. Kun näin Finton pohjoissaamenkielisen testinäkymän tuli ajatus ’voi että, tämä on nyt oikeasti tässä! ’”, Mäntylä huokaa.
Kansalliskirjaston hanke luo edellytyksiä monenlaiselle saamenkielisten palveluiden kehittämiselle ja hyödyntämiselle tulevaisuudessa. Tärkeää on, että myös saamelaisyhteisö saa hankkeen tulokset käyttöönsä. Mäntylän ajatukset hankkeen mahdollisista vaikutuksista saavat haastattelijankin hymyilemään: ”Finnan käyttöliittymän pohjoissaamenkielinen käännös on saamelaisasiakkaan näkökulmasta todella hyvä ja mietin, voisiko sen avulla saamenkielisiä asiakkaita opastaa myös omatoimiseen tiedonhakuun, etenkin kun ottaa huomioon, miten vähän meillä on saamenkielistä henkilökuntaa kirjastoissa töissä”, Mäntylä pohtii ja paljastaa haaveen tulevasta: ”Haaveilen tietysti myös siitä, kun on tehty tällainen iso pohjatyö kirjastojärjestelmissä ja saamen kieli on olemassa siellä isoissa rakenteissa, että saisimme houkuteltua lisää saamelaisia kirjastotyöhön.”
Osa hankkeen vaikutuksista näkyy vuosien viiveellä, eikä kaikkia sen vaikutuksia voida edes etukäteen ennustaa. ”Luulen, että keskustelu on vasta alkamassa ja alamme miettiä, miten pystymme täysin hyödyntämään näitä saamenkielisiä palveluita työssämme. Toivonkin Kansalliskirjastolle sitkeyttä, jotta saamenkielisten palveluiden ylläpito ja kehittäminen jatkuu.”
Lähteet ja lisätietoja:
AvoinGLAM-verkoston verkkosivut. Haettu 15.6.2023. Saatavilla: https://www.avoinglam.fi/
Sámi Giellagáldun verkkosivut. Haettu 15.6.2023. Saatavilla: https://www.giella.org/
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin verkkosivut. Haettu 15.6.2023. Saatavilla: https://www.oulu.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot/humanistinen-tiedekunta/giellagas-instituutti
Saamelaiskäräjien verkkosivut. Haettu 2.5.2023. Saatavilla: https://www.samediggi.fi/
Saamelaismuseo Siidan verkkosivut. Haettu 15.6.2023. Saatavilla https://siida.fi/
Tietoa Suomen saamelaisesta erikoiskirjastosta. Haettu 15.6.2023. Saatavilla: https://www.rovaniemi.fi/Palvelut/Suomen-saamelainen-erikoiskirjasto/82f9846c-f954-478e-9b3e-84c482902d6c
UiT Norjan arktisen yliopiston Giellatekno-tutkimusryhmän verkkosivut. Haettu 15.6.2023. Saatavilla: https://giellatekno.uit.no/
Unicoden verkkosivut. Haettu 15.6.2023. Saatavilla: https://home.unicode.org/
Kirjoittaja
Mari Guttorm, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, Saamelaiskielten tuki digitaalisissa palveluissa -hanke
mari.guttorm[at]helsinki.fi
