Avoin oppiminen – sivistys 2.0

Jauhiainen I (2021). Avoin oppiminen – sivistys 2.0. Tietolinja, 2021(1). Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061938989

Sivistyksessä on kansan voima, totesi jo Snellman. Laadukkaan koulutuksen ja hyvien PISA-tulosten Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että kaikilla ihmisillä on luontainen oikeus oppia, opiskella ja kehittää itseään.

Tämän oikeuden tasavertaisessa toteutumisessa on kuitenkin haasteensa. Pitkien välimatkojen maassa juolahtaa helposti mieleen kysymys, onko haja-asutusseudun ihmisillä aidosti samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua kuin kaupunkilaisilla. Vaikka omalla kotiseudulla koulutusta olisikin tarjolla, saattaa siihen osallistuminen olla ajankäytön kannalta vaikeaa esimerkiksi oman työn ohessa. Myös taloudellinen tilanne voi rajoittaa kouluttautumismahdollisuuksia, jos vaikkapa kurssikirjat ovat kalliita ja huonosti kirjastoista saatavilla. Muualla maailmassa maantieteelliset, ajalliset ja taloudelliset haasteet ovat paikoin vielä suurempi este oppimiselle ja itsensä kehittämiselle.

Mitä avoin oppiminen on?

Avoin oppiminen on suuntaus, jonka pyrkimyksenä on madaltaa esteitä oppimiselle. Avoimen oppimisen perusajatuksen voi esittää hyvin tiiviisti: enemmän ja monipuolisempia oppimismahdollisuuksia kaikille. Avoin oppiminen ei siis oikeastaan ole mitään vallankumouksellisen uutta, vaan päivitetty versio hyväksi havaitusta sivistyksen ideaalista.

Ei liene sattumaa, että avoimen oppimisen käsite on kehittynyt samoihin aikoihin, kun digitalisaatio on tarjonnut uusia välineitä ajasta ja paikasta riippumattomaan opetuksen järjestämiseen. Yksi esimerkki digitaalisation tarjoamista mahdollisuuksista ovat erilaiset avoimet verkkokurssit (MOOC, Massive Open Online Course), joihin voi periaatteessa osallistua kuka tahansa vaikka maapallon toiselta puolelta. Digitalisaatio ei kuitenkaan ole kuin yksi mahdollinen väline monista, joilla avointa oppimista voi toteuttaa.

Keskeinen avoimen oppimisen osatekijä on ajatus jakamisen kulttuurista, jossa esimerkiksi oppimateriaaleihin tarjotaan käyttöoikeuksia avoimen lisensoinnin avulla. Avoimiin oppimateriaaleihin (OER, Open Educational Resources) kuuluu UNESCOn määritelmän[1] mukaan olennaisesti myös oikeus levittää ja muokata niitä. Erityisesti oikeus muokata oppimateriaaleista uusia versioita luo uusia oppimismahdollisuuksia, koska sen avulla oppimateriaaleja on lupa esimerkiksi kääntää toisille kielille ja sovittaa muutenkin erilaisiin oppimistilanteisiin.

Avoin oppiminen ei kuitenkaan ole pelkkää oppisisältöjen jakamista, vaan oleellista ovat myös avoimet oppimis- ja opetuskäytännöt (OEP, Open Educational Practices)[2]. Ajatuksena on uudistaa perinteistä koulutusta ja antaa oppijoille itselleen enemmän mahdollisuuksia muokata omia oppimispolkujaan ja esimerkiksi yhdistellä oppilaitoksissa tapahtuvaa muodollista opiskelua erilaisiin epämuodollisempiin oppimistilanteisiin. Samalla myös arviointi- ja kreditoimiskäytäntöjen pitää monipuolistua, jolloin virallisten oppilaitosten ulkopuolella saatua osaamista voi lukea sujuvammin hyväksi muodollisessa koulutuksessa.

Yhteiset tavoitteet suomalaiselle avoimelle oppimiselle

Suomessa avoimen oppimisen teemoja edistävät jo monet toimijat, joskaan nämä eivät aina suoranaisesti puhu avoimesta oppimisesta. Esimerkiksi parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistushanke[3] pyrkii vastaamaan ihmisten läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja päivittää omaa osaamistaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Avointen oppimateriaalien kirjasto[4] taas tarjoaa kaikille koulutusasteille yhteisen paikan, josta löytää ja johon tallettaa avoimia oppimateriaaleja ja niiden kuvailutietoja. Erityisesti korkeakoulutuksessa Digivisio 2030 -hanke[5] kehittää palveluita, joilla oppija pystyy suunnittelemaan opintojaan joustavammin esimerkiksi oman opiskeludatansa ja korkeakoulujen avoimen etäopintotarjonnan avulla.

Myös Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) organisoimassa avoimen tieteen kansallisessa koordinaatiossa avoin oppiminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Koordinaatiossa avointa oppimista edistää oma Oppimisen avoimuuden asiantuntijaryhmänsä, jonka toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja johon kaikilla suomalaisen korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön jäsenillä on mahdollisuus osallistua. Keskeinen asiantuntijaryhmän aikaansaannos on korkeakoulu- ja tutkimusyhteisölle laadittu kansallinen Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden linjaus, jonka joulukuussa 2020 julkaistun ensimmäisen osan[6] on hyväksynyt yhteisön keskeisiä toimijoita edustava Avoimen tieteen ohjausryhmä.

Linjauksen julkaistussa osassa määritellään ensinnäkin keskeisiä periaatteita, jotka kuuluvat vastuullisesti toteutettuun avoimen oppimiseen. Yksi keskeinen periaate on oppijoiden sekä heidän oikeuksiensa ja tarpeidensa nostaminen keskiöön. Oppimismahdollisuuksia lisättäessä on pyrittävä huomioimaan määrän lisäksi myös niiden laatu, koska huonot oppimiskokemukset eivät palvele tarkoitustaan. Myös oppijoiden sekä oppimistilanteiden ja -tarpeiden moninaisuus olisi syytä ottaa huomioon.

Oppijoiden lisäksi linjauksen periaatteissa korostetaan myös opettajien ja muiden avointa oppimista edistävien tahojen oikeuksia ja merkitystä. Linjauksen mukaan avoimen oppimisen edistäminen voi perustua vain vapaaehtoisuuteen, jolloin esimerkiksi oppimateriaalien tekijällä on oikeus päättää, milloin hänen on järkevää lisensoida tekemänsä materiaalit avoimesti. Vapaaehtoisuuden vuoksi tärkeäksi tekijäksi nousevat erilaiset kansalliset ja organisaatiotason kannustimet, joilla avoimen oppimisen edistämistyön arvon voi osoittaa.

Periaatteiden ohella linjauksen julkaistu osa esittelee erityisesti avoimia oppimateriaaleja koskevia tavoitteita ja hahmottelee toimenpideohjelman, joilla tavoitteet voisi toteuttaa. Keskeisenä ajatuksena on luoda korkeakouluille ja niiden henkilöstölle lisää valmiuksia hyödyntää ja laatia avoimia oppimateriaaleja. Toimenpideohjelmassa korostetaan esimerkiksi Avointen oppimateriaalien kirjastoa tärkeänä kanavana laadukkaiden oppimateriaalien esiin nostamiseen.

Linjauksen luonnosteltavana olevassa jälkimmäisessä osassa keskitytään avoimiin oppimis- ja opetuskäytäntöihin. Luonnostelussa pohdittavana ovat tavoitteet ja toimenpiteet, joilla annetaan oppijoille enemmän mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa oppimista, luodaan opetusta järjestävien tahojen välistä avoimuuden ja jakamisen kulttuuria sekä tarjotaan korkeakouluopetusta ja siinä syntyviä sisältöjä mahdollisimman laajasti kaikkien hyödynnettäväksi.

Avoimet oppimateriaalit Finnassa

  • Avoimet oppimateriaalit ovat löydettävissä myös kansallisesta Finna.fi-hakupalvelusta.
  • Finnasta löytyvillä kulttuuriperintöaineistoilla voi syventää tai täydentää avoimia oppimateriaaleja. Erilaisten aineistojen hakeminen tapahtuu kätevästi samassa palvelussa.
  • Finnan rajapintoja hyödyntämällä oppimateriaalit sekä muut aineistot ovat otettavissa käyttöön myös oppimisen erilaisissa palveluissa, kuten oppimisalustoissa.
  • Avoimet oppimateriaalit ovat löytäneet Finnan alustapalvelun kautta tiensä myös moniin verkkokirjastoihin.

Taru Kuhalampi, suunnittelija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut

Avoin oppiminen osaksi arkea

Kansallisen linjauksen tapaiset yleiset kannanotot avoimen oppimisen puolesta johtavat uusien oppimismahdollisuuksien syntymiseen vain, jos joku toteuttaa niitä. Tämän vuoksi avoimen oppimisen edistämiseen tarvitsee antaa työkaluja esimerkiksi opettajille ja heidän taustaorganisaatioilleen sekä poistaa mahdollisia edistämisen esteitä.

Käytännön työn helpottamiseksi Oppimisen avoimuuden asiantuntijaryhmä laatii linjauksen lisäksi myös monenlaisia suosituksia ja ohjeistuksia. Linjauksen liitteenä on jo julkaistu suositus oppimateriaalien avaamiseen liittyvistä tekijänoikeudellisista kysymyksistä, jotka usein ovat suurin avaamista hidastava haaste. Suositus kertoo esimerkiksi avoimista lisensseistä ja nostaa esiin asioita, joista pitää sopia useamman tekijän osallistuessa avoimen oppimateriaalin laatimiseen. Parhaillaan tekeillä on avoimien oppimateriaalien tekemistä ja arviointia helpottava laatukriteeristö sekä opas avoimien oppimateriaalien saavutettavuuskysymyksistä.

Asiantuntijaryhmän laatimat suositukset ja ohjeistukset eivät rajoitu vain avoimiin oppimateriaaleihin. Esimerkiksi laatukriteeristöä ja saavutettavuusopasta täydennetään myöhemmin muunlaiseen avoimeen oppimiseen liittyvillä osioilla. Lisäksi valmisteilla on avoimeen oppimiseen keskeisesti liittyviä tietoja ja taitoja määrittelevät osaamisvaatimukset.

Olennainen rooli tulee olemaan luonnosteltavana olevalla avoimen oppimisen meritoitumissuosituksella. Suosituksessa tuodaan esiin laaja kirjo tapoja, joilla yksittäinen opettajakin voi edistää avointa oppimista. Lisäksi suosituksessa neuvotaan korkeakouluja ja muita organisaatioita, miten opettajien avoimen oppimisen meriitit voi ottaa huomioon erilaisissa arviointitilanteissa. Suosituksen tavoitteena on, että avoimen oppimisen edistämisestä tulisi opettajan uraa tukeva asia. Näin avoimesta oppimisesta tulisi parhaimmillaan normaali osa korkeakoulutuksen arkea. Tämä tarjoaisi jokaiselle meistä entistä enemmän mahdollisuuksia omaksua ja hyödyntää korkeakouluissa ja tutkimuksessa syntyvää osaamista sekä kehittää ja sivistää itseään.

Kirjoittaja

Ilmari Jauhiainen, asiantuntija
Tieteellisten seurain valtuuskunta, Avoimen tieteen koordinaatio
Snellmaninkatu 13
00170 Helsinki
[email protected]

Viitteet:

[1] UNESCO 2019, Recommendation on Open Educational Resources, 5.

[2] Inomarato dos Santos 2019, Practical Guidelines on Open Education for Academics, 26.

[3] https://minedu.fi/jatkuva-oppiminen.

[4] https://aoe.fi.

[5] https://digivisio2030.fi/.

[6] https://doi.org/10.23847/isbn.9789525995381.

Lähteet:

Avoimen tieteen koordinaatio (2020). Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuus. Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma. Osalinjaus 1 – Oppimateriaalien avoin saatavuus. Saatavilla: https://doi.org/10.23847/isbn.9789525995381.

Inamorato dos Santos, A. (2019). Practical Guidelines on Open Education for Academics. Modernising higher education via open educational practices (based on the OpenEdu Framework). Luxembourg: Publications Office of the European Union. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.2760/55923.

UNESCO (2019) Recommendation on Open Educational Resources (OER). Saatavilla: https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000373755/PDF/373755eng.pdf.multi.page=3.

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.