Politiikasta rutiiniksi: avoimen saatavuuden näkymiä PASTEUR4OA-konferenssissa

Keskitalo E-P (2016). Politiikasta rutiiniksi: avoimen saatavuuden näkymiä PASTEUR4OA-konferenssissa. Tietolinja, 2016(2). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016060113119

PASTEUR4OA (http://www.pasteur4oa.eu) on nyt päättymässä oleva EU-hanke, jonka tarkoituksena oli edistää yhdenmukaisten avoimen saatavuuden ja avoimen datan toimintaperiaatteiden syntymistä Euroopan unionissa. Päämäärä liittyy tietenkin läheisesti suureen Horizon 2020 -ohjelmaan, josta rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita. Hankkeessa on muun muassa kerätty tietoa avoimen saatavuuden käytännöistä eri maissa, luotu suhteita poliittisiin päättäjiin, tuotu yhteen alan eurooppalaisia asiantuntijoita, ja muodostettu asiantuntijaorganisaatioiden verkosto. Siihen kuuluu myös Suomesta hankkeeseen osallistunut Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Myös Euroopan tutkimuskirjastojen liitto LIBER on ollut mukana.

Hankkeen päätöskonferenssi toukokuussa esitteli hankkeen lopputuloksia (ks. konferenssin ohjelma ja esitykset). Ajan henki tuntuu olevan se, että avoimen saatavuuden periaatteet ovat – viimeinkin – lyömässä itseään läpi, mutta mistään peruuttamattomasta käänteestä on vielä aikaista puhua. Juuri konferenssin aikana levisi tieto siitä, että Elsevier oli ostanut Social Science Research Networkin, talous- ja yhteiskuntatieteissä merkittävän julkaisuarkiston.

Vihreä vai kulta? Onko pakko valita?

Keskusteluissa kävi myös ilmi, että erilaisia linjaerimielisyyksiäkin esiintyy avoimen saatavuuden puolustajienkin kesken. Eric Laureys Belgian liittovaltion tiedepolitiikkaa ohjaavasta virastosta (BELSPO) sanoi varsin kärjekkäästi, että ”Belgiassa kaikki sidosryhmät pelkäävät, että kirjoittajamaksut muodostuvat kestämättömäksi rasitteeksi julkiselle taloudelle” ja että valtion pitäisi siksi keskittyä avointen julkaisuarkistojen ja rinnakkaistallentamisen tukemiseen. Hän nosti esiin myös vähävaraisten tutkijoiden julkaisemismahdollisuudet. Monien erimielisyys Laureysin kanssa tuli kommenteissa ja käytäväkeskusteluissa selvästi esiin. Muissakin yhteyksissä tuli esiin huolestuttavaa vihreän ja kultaisen avoimen saatavuuden välistä nokittelua; lähinnä vihreän OA:n pitämistä riittävänä avoimen saatavuuden muotona.

Kohti avoimuuden arkistumista

Yhä uudelleen toistuva huomio oli, että OA-politiikkoja kyllä on: on monimutkaisia politiikkoja, päällekkäisiä politiikkoja, keskenään ristiriitaisia politiikkoja – ja erityisen paljon politiikkoja, joita ei noudateta. Brittiläisen Jiscin Frank C. Manista huomautti, että kaikista mm. rahoittajien avoimuusvaatimuksista huolimatta julkaiseminen on enimmän aikaa käytännössä avointa vain suurten kustantajien määrittelemissä rajoissa.

Sekä politiikoilta että niiden toteuttamista tukevilta alusrakenteiden tulisi olla yksinkertaisia mutta samalla riittäviä eri sidosryhmien kannalta. Keskipisteessä ovat tutkijat, mutta myös rahoittajien, tiedon hallinnoijien, arvioijien ja kustantajien tarpeet on muistettava. Manista arvioi, että taloudelliset pontimien rinnalle nousevat yhä enemmän eettiset ja kulttuuriset vaikuttimet. Pitkällä tähtäimellä pitäisi päästä eroon avoimen saatavuuden politiikoista ja siirtyä avoimen saatavuuden käytäntöön; aivan kuten savuttomuus työpaikoilla ei enää suinkaan ole lain sanelema harmi, josta lipsuttaisiin heti, jos politiikka muuttuisi.

Julkaisuista dataa, datat julkisiksi

OpenAiren projektijohtaja Natalia Manola kiinnitti esityksessään, monien muiden tavoin, huomiota avoimuuden asteisiin. On tosin avointa, että tieteellinen artikkeli on saatavana kuvista tehtynä PDF-tiedostona, mutta olisi vielä avoimempaa, jos se olisi saatavana hakukoneiden löytämänä, järkevissä formaateissa, hyvin kuvailtuna ja mahdollisimman avokätisesti lisensoituna, tunnisteilla varustettuna ja muihin tietolähteisiin linkitettynä. Tämä edistäisi julkaisujen käyttöä datanomaisesti, mm. tiedonlouhinnan keinoin.

OpenAire on maaotteluhengessä tarkastellut eri maiden keskimääräistä suoriutumista avoimen saatavuuden eri osa-alueilla. Suomalaisilla – kuten kaikilla muillakin ehkä Itävaltaa lukuunottamatta – on eniten kirittävää lisenssien merkitsemisessä. Myös koneluettavuutta voisi parantaa.

 open-science-monitor2

Kuten tunnettua, datan julkaiseminen ja avoimuus ovat vahvassa nosteessa niin Suomessa kuin maailmallakin. Konferenssissakin kävi ilmi, että datan julkaisemiseenkin kaivataan lisää yhteisiä käytäntöjä. Tieteellinen artikkeli ja monografia ovat koeteltuja ja aikojen kuluessa hioutuneita ilmaisutapoja, joiden ”käyttöliittymä” on kaikille tuttu: tiivistelmät, johtopäätökset, sisällysluettelot, viitteet ja muut elementit ovat yhdenmukaiset kuin auton ohjauspyörä ja polkimet. Kaikkea tutkimusdataa ei tietenkään voi pakottaa yhteen eikä kahteenkaan muottiin, mutta varmasti datan julkaisunomaistuminen tulee yhdenmukaistamaan sen esitystapoja.

Mitä seuraavaksi?

Science Europe on Euroopan tutkimusrahoittajien ja tutkimusorganisaatioiden liitto. (Suomesta siihen kuuluu Suomen Akatemia.) Sen puheenvuoron piti Stephan Kuster. Hän kertoi Science Europen vuonna 2015 määrittelemistä OA-julkaisupalvelujen vähimmäisvaatimuksista, jotka vaikuttavat varsin järkeviltä suomalaistenkin julkaisijoiden pohdittaviksi:

  • Lehdet indeksoidaan yleisesti tunnettuihin tietokantoihin (PubMed, DOAJ, WoS, Scopus yms.)
  • Tekijänoikeudet säilyvät tekijällä.
  • Artikkelien käyttöoikeudet ilmastaan avoimella lisenssillä, joista CC-BY on suositeltavin.
  • Artikkeleista säilytetään varakopioita kolmannen osapuolen hallussa.
  • Julkaisuun, joka arkistoidaan (esim. lakanneeseen lehteen) on edelleen pääsy.
  • Artikkelin sisältö, metatieto, artikkelia tukevat liitteet, viittaustiedot ja artikkelin OA-status ovat saatavissa koneluettavassa muodossa avoimien rajapintojen kautta.

Kuster varoitti ”juuttumasta siirtymäkauden ratkaisuihin”. Työtä on edelleen tehtävänä muun muassa sen puolesta, että avoimesta saatavuudesta päästään etenemään avoimeen uudelleenkäyttöön. Samoin Science Europe on ottanut selkeän kannan hybridijulkaisemista vastaan. Tärkeä seikka on tarkastella julkaisemisen kuluja julkaisemisen ja avoimen saatavuuden eri vaiheissa kokonaisuutena ja läpinäkyvästi. Läpinäkyvyyteen pitäisi kuulua myös lisenssineuvottelujen tulosten avoimuus.

Erityisen tärkeää on muistaa, että tieteellinen viestintä on tutkimusprosessin kiinteä osa. Tieteellisen viestinnän kustannukset on hyväksyttäviä, ja ne on otettava kylliksi huomioon tutkimuksen ja sen rakenteiden suunnittelussa.

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Esa-Pekka Keskitalo, tietojärjestelmäpäällikkö
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: esa-pekka.keskitalo [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.