Avoimuus – teknisiä ominaisuuksia vai inhimillistä toimintaa?

Talja T (2016). Avoimuus – teknisiä ominaisuuksia vai inhimillistä toimintaa? Tietolinja, 2016(3). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016100724912

Kuva: Antarctica, Teemu Talja, cc-by-sa-4.0. Muokattu kuvista Eli Duke: Antarctica: McMurdo Station ja nimetön

Kuva: Antarctica, Teemu Talja, cc-by-sa-4.0. Muokattu kuvista Eli Duke: Antarctica: McMurdo Station ja nimetön

Avoimuudesta puhutaan paljon julkisten tietojärjestelmien juhlapuheissa ja strategioissa. Myös Finna-projektissa, jossa olen työskennellyt kolme vuotta, avoimuus on kaiken aikaa korostunut. Sanaan avoin yhdistetään yleensä jokin muu, usein tekninen termi: rajapinta, data tai lähdekoodi, myös tiede, jonka julkaisukäytännöt avoimuuden odotetaan mullistavan lähivuosina tai -vuosikymmeninä. Mutta miksi: miksi rajapinnan, datan ja julkaisemisen pitää olla avointa? Mitä avoimuudella tarkoitetaan missäkin yhteydessä? Tarkoittaako avoimuus samaa asiaa eri termien etuliitteenä?

Palvelumuotoilussa ja omassa työssäni käyttäjäkeskeisenä suunnittelijana yksi peruslähtökohdista on ymmärtää eri sidosryhmien toimintaa ja tavoitteita sekä auttaa tavoitteiden toteutumisessa. Finnan kehittämisestä vastaavassa organisaatiossa, Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa, vakiintunein asiakkuusmalli on palvelujen tarjoaminen yliopistokirjastoille. On totuttu tekemään teknisiä taustaratkaisuja hyvin samankaltaisille toimijoille ja ryhmille, joita itse edustetaan. Lähitulevaisuudessa Finna tulee kuitenkin yleistymään myös kaupungin- ja maakuntakirjastojen sekä museoiden aineistojen hakuliittymänä, ja niissä muun muassa lapsiperheet ovat tärkeä kohderyhmä. Tarvitaan uudenlaista avoimuutta ja palveluajattelua, jotta erilaisia ryhmiä ja tarpeita palvelevat ratkaisut saadaan tehokkaasti vietyä käytäntöön. Tätä lähestymistapaa voisi kutsua avoimeksi palveluksi.

Avoimessa tieteessä, kuten kaikessa tieteessä, vertaisarviointi on keskeinen julkaisujen laadunvarmistuksen menetelmä. Tutkimuksen laadun ja rahoituksen kriteerit kannustavat tutkijoita puskemaan artikkelejaan vakiintuneisiin julkaisukanaviin, vaikka Internetin ja sosiaalisten sekä digitaalisten medioiden aikakaudella voitaisiin tarjota tiedeyhteisöille välineet itsenäiseen julkaisemiseen yhtä laadukkaasti. Monella, etenkin luonnontieteellisellä alalla jo nykyisin vakiintuneissa käytännöissä keskeisin tieteellisten kustantamojen tieteelle tuottama lisäarvo vaikuttaisi olevan vertaisarvioinnin tehokas ja laadukas organisoiminen. Vaikka sisällöt itse asiassa kirjoitetaan ja vertaisarvioidaan ainakin Euroopassa pääosin julkisilla varoilla, nämä kaupalliset yritykset tekevät niillä miljardien eurojen vuosivoittoa.

Avoimuus voisi paitsi olla arvo itsessään, myös parantaa julkaisemisen kustannustehokkuutta, mikä olisikin ehkä suurin hyöty seuraavassa ehdotuksessa. Tarvitaan digitaalinen julkaisualusta, jolla kunkin tiedeyhteisön olisi helppo jakaa, vertaisarvioida ja julkaista alansa artikkelit. Tätä julkaisualustakonseptia voisi kutsua vaikkapa ”tieteellisen julkaisemisen WordPressiksi”. Esimerkiksi vertaisarvioinnin organisoiminen voitaisiin tällä alustalla jättää tutkimusyhteisössä aiemmin julkaisseiden tutkijoiden omiin käsiin. Julkaisualusta tarjoaisi työkalut artikkeliluonnosten anonyymiin toimittamiseen ja arviointiin, niistä keskusteluun, artikkelien valitsemiseen ja muihin vertaisarvioinnin tarpeisiin. Tällaisen alustan rakentamisen kustannukset katettaisiin luultavasti nopeasti vähentyneinä lisensointikustannuksina.

Avoimella alustalla tuotetut julkaisut olisivat luonnollisesti avoimesti ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla.  Aineistojen hakuun on jo avoimen tieteen palveluja: DOAJ, OpenAIRE, arXiv ja BASE. Nämä yhdessä tieteellisen laadunvarmistuksen työnkuluille räätälöidyn julkaisualustan kanssa tukisivat koko artikkelien julkaisemisen prosessia avoimessa tieteessä.

Keskeinen syy, miksi tämä malli ei ole yleistynyt, lienee jo aiemmin mainittu kaupallisten julkaisubrändien rooli ”laadun kumileimasimena”. Toisena esteenä millään nykyisistä toimijoista, yksittäisten valtioiden sisäisistä laitoksista, ei liene kohderyhmänään kokonaista tutkimusyhteisöä. Euroopan laajuinen palvelu olisi lähempänä tiedeyhteisön toiminta-aluetta. Avoimen palvelun mallista seuraisi luultavasti nykyistäkin verkostomaisempia työtapoja, ehkä samantapaisia kuin avointen rajapintojen parissa työskennellessä jo esiintyy.

Olen ollut mukana hyödyntämässä avoimia rajapintoja sekä rajapinnan tarjoajan että käyttäjän puolilla tänä vuonna. Hieman pessimistien ennakkoasenteeni on tiivistynyt kysymykseen: avaako olemassa olevien toiminnallisuuksien tarjoaminen koneluettavassa muodossa palvelua jotenkin enemmän kuin suoraan käyttäjille tarjottavat ominaisuudet? Finnasta puuttuu vielä käytettävyyden kannalta keskeisiä toiminnallisuuksia. Esimerkiksi hakutuloksia ei pysty suodattamaan maantieteellisen sijainnin perusteella, vaikka Finna.fi on valtakunnallinen, miljoonia kirjastojen ja arkistojen fyysisiä kohteita sisältävä palvelu.

Avoin rajapinta voi tarjota mahdollisuuden toimia yli organisaatiorajojen ja löytää ratkaisuja tilanteessa, jossa ei muuten voisi kuin valitella päätöksenteon ja hallinnon jähmeyttä. Vaikka työ avointen rajapintojen kanssa ei aina etene rajapinnan tarjoajan näkökulmasta kuten on ennakoitu, se voi tuoda yllättäviä hyötyjä ja hedelmällisiä uusia näkökulmia tekemiseen. Verkostomainen työtapa ja koordinoinnin tarve lisääntyvät, etenkin, jos yhteistyö edellyttää muutoksia tietosisältöihin ja toimintoihin molemmilla puolin avointa rajapintaa. Kun intressit edistää asioita ovat kohdallaan, on toiminta silti suhteellisen kevyttä ja ongelmatonta.

Avoimet rajapinnat tarvitsevat avointa dataa ja sisältöjä, etenkin Finnan kaltaisessa hakupalvelussa. Aineistojen avoin lisensointi lisää vaikuttavuutta, koska käyttöaste kasvaa, kun sisältöihin on selkeä ja helppo pääsy sekä maksuttomia käyttöoikeuksia. Esimerkiksi Finna tarjoaa avoimesti lisensoituja kuvia, ja oppimisympäristöissä näytetään nyt Finnasta rajapinnan yli vain näitä aineistoja, koska opetusalan organisaatioilla on rahaa vähänlaisesti ja luultavasti korkea kynnys käyttää maksullisia aineistoja. Avoimuuden kannalta epäsuotuisat taloudelliset kannustimet haittaavat kulttuuriperinnön avaamista. Aineistoja hallinnoivat organisaatiot, etenkin museot, ovat rahoittaneet toimintaansa käyttöoikeuksien myyntituloilla, joista ei haluttaisi tinkiä.

Finna on tuonut julkisesti rahoitettuja aineistoja tutkijoiden, opetuksen ja kaikkien kiinnostuneiden saataville avoimen palvelun hengessä. Avoimuutta korostavan lähestymistavan toivoisi yleistyvän edelleen yliopistosektorin ja laajemmin julkishallinnon toimintatavoissa. Esimerkiksi avoin tieteellinen julkaiseminen olisi hedelmällinen sovellusalue suoraan Finnassa hyödynnetyille toimintamalleille. Avoimuus ei kuitenkaan lunasta lupauksia, jos se jää teknisen jargonin tasolle, vaille ihmisnäkökulmaa. Julkisen palvelun järjestelmät ovat nimensä veroisia, kun niiden rakentamisessa huomioidaan sekä avoimuus että palveluajattelu.

Kirjoittajan yhteystiedot

Teemu Talja, suunnittelija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: teemu.talja [at] helsinki.fi

4 Comments

  1. PEKKA HEIKKINEN

    Data on avointa, kun se on uudelleenkäytettävissä:

    1) laillisesti (lainsäädäntö, käyttöehdot)

    Data on avoimesti lisensoitu eli sen käyttöä ei rajoiteta käyttäjäryhmän tai käyttötarkoituksen mukaan.

    2) teknisesti (teknologia)

    Riittävän rakenteellisessa muodossa (koneluettava) ja avoimessa tiedosto-formaatissa oleva data on ladattavissa ilman rekisteröitymistä.

    3) maksutta (talous)

    Datan käytöstä ei peritä maksua.

    (Lähde: Avoimen datan foorumi 2012)

  2. Kiitos tiedosta, Pekka. Ymmärtääkseni kuvailutiedot ovat jo tuossa mielessä avoimia Finna.fi:ssä, mutta sisällöt eivät, koska tekijä tulee nimetä kaikissa Finnan avoimissa sisällöissä tällä hetkellä (CC-BY). Avoin sisältö on ehkä hieman eri asia kuin avoin data. Olemme käyttäneet avoimista sisällöistä termiä ”avoimesti lisensoitu”, mutta ehkä ”avoin sisältö” olisi sekä kuvaavampi että enemmän tämän määrityksen mukainen ilmaisu.

    • Pekka Heikkinen

      En väitä ymmärtäväni tästä aihealueesta paljoakaan, mutta en ymmärrä miten tekijän nimeäminen rajoittaa avoimuutta?
      Siihen velvoittaa jo tekijänoikeuslaki ja sen 3 pykälä jossa säädetään tekijän moraalisista oikeuksista, ml isyysoikeus eli oikeus tulla nimityksi tekijänä. Tästä oikeudestaan tekijä ei voi luopua.
      Näiltämosin näkyy CC lisenssien anloamerikkalainen alkuperä, USAssahan moraaliset oikeudet tunnustetaan vain rajoitetusti,, visuaalisen alan osalta.

  3. Isyysoikeus on hyvä pointti. Kuitenkin jos haluaisin käyttää vaikka tuota tällä sivulla näkyvää kynäkuvaketta, olisin tekemässä mainoskuvitusta Hesariin, ja kuvake olisi lisensoitu CC-BY-lisenssillä (jossa tekijä pitäisi nimetä), nimeäminen olisi hankalaa käytännössä median ja formaatin asettamien rajoitusten takia. Sanovatko CC-lisenssit tarkemmin, missä tekijä pitää mainita?

    Vastaavasti jos haluaisin käyttää jotakin CC-lisensoitua soundia radiomainoksessa, media ja formaatti tukevat huonosti minkään tekijöiden mainitsemista. Poikkeaisiko tämä tapaus aiemmin mainitusta USA:ssa?

    Lainauksesi yllä asettaa vaatimuksen ”data on avoimesti lisensoitu, eli sen käyttöä ei rajoiteta […] käyttötarkoituksen mukaan.” Käytännön näkökulmasta vaikuttaa, että CC-BY voi kuitenkin rajoittaa käytännön sovelluksia.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Theme by Anders Norén