Railakkaasti rahasta Tromssassa

Koikkalainen R, Vienonen T (2017). Railakkaasti rahasta Tromssassa. Tietolinja, 2017(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201702151610

Norjan Lapissa Tromssassa järjestetään vuosittain tieteelliseen julkaisemiseen ja tiedeviestintään keskittyvä Munin Conference on Scholarly Publishing. Konferenssissa käsiteltävät aiheet tapaavat liittyä avoimeen julkaisemiseen, avoimeen dataan ja avoimeen tieteeseen ylipäätään.

Marraskuussa 2016 yhdennentoista kerran järjestetyssä tapahtumassa paneuduttiin erityisesti avoimen julkaisemisen rahoittamiseen. Mukana oli vankka edustus myös Suomesta. Kansalliskirjaston Kotilava- ja Tajua-hankkeiden asiantuntijat päivystivät postereidensa tuntumassa, ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Johanna Lilja luennoi suomalaisen tiedejulkaisemisen historiasta parisataapäiselle yleisölle.

Kuva: Munin Conference on Scholarly Publishing järjestettiin Tromssassa 21.–22.11.2016. Kaamos oli juuri alkanut, päivä ei tästä kirkastunut. Kuvaaja: Tanja Vienonen

Mistä maksetaan, mikä maksaa?

Tuttavallisesti Munin-konferenssiksi kutsutun tapahtuman nimi on otettu skandinaavisessa Edda-jumaltarustossa seikkailevalta korpilta, Muninilta. Tarun mukaan se on kuulunut sodanjumalan Odinin joukkoihin yhdessä toisen korpin, Huginnin kanssa. Ne ovat lähteneet joka aamu maailmalle ja palanneet puolenpäivän aikaan kertomaan isännälleen kaikesta näkemästään ja kuulemastaan. Alun perin Muninin nimi on otettu käyttöön Tromssan yliopiston julkaisuarkiston nimenä. Nimi on osuva, sillä suomeksi Munin on Muisti ja Huginn Ajatus.

Konferenssin esityksistä mieleen jäivät parhaiten Danny Kingsleyn, Mark J. McCaben ja Beate Eellendin pohdinnat. Sivistävä oli myös Johanna Liljan esitys, minkä tunnustaminen tässä vaiheessa on hiukan noloa. Sen sijaan, että olisimme osanneet tentata häntä jo aiemmin kotimaassa, ymmärsimme asettua kunnolla kuulolle vasta vieraan taivaan alla.

Ensimmäisen keynote-puheen pitänyt Cambridgen yliopiston julkaisupäällikkö Danny Kingsley painotti, kuinka tärkeää on olla tietoinen kaikista avoimuuden kustannuksista. Avoin julkaiseminen ei ole koskaan ilmaista. Toimivat sähköiset alustat, niiden ylläpito ja toimivuuden varmistaminen maksavat; julkaisualustasta riippumatta julkaisun sisältöjen kanssa on edelleen tehtävä töitä, mistä siitäkin koituu kustannuksia. Rahaa vie myös julkaisun pysyvän saatavuuden takaaminen itse julkaisuhetken jälkeen.

Kingsleyn esitys herätteli jo kuulijoita, mutta Bostonin yliopiston ja SKEMA:n tutkija ja opettaja, professori Mark J. McCabe pöllytti yleisöä oikein kunnolla. Hän tuuletti ajattelua railakkaalla taloustieteen näkökulmallaan. Kustannuslaskelmat voidaan ja ne kannattaa tehdä useammasta näkökulmasta: raa’an rahan, sosiaalisen pääoman ja sivistyksen. Soitellen sotaan ei kannata lähteä, mutta toisaalta ei pidä myöskään aina pelätä pahinta. Tieteellinen julkaiseminen on yksi julkaisemisen erityisalue, ja sitä tarvitaan. Vastuullinen tiedejulkaisija tuntee velvollisuutensa sekä tieteen sisältöjen että sen tulosten levittämisen kentillä.

Kuva: Kotilavan konsortiohahmotelma on ainoa laatuaan, muualla maailmassa ei tiettävästi vastaavaa ole. Posterin äärellä julkaisupäälliköt Johanna Lilja ja Danny Kingsley. Kuvaaja: Riitta Koikkalainen

Villiä viidakkoa kesyttämässä

Ruotsin kansalliskirjaston ohjelmajohtaja Beate Eellend ja Södertörnin yliopiston kirjaston johtaja Jonas Gilbert toivat terveiset naapurimaasta. Aina asiallinen Eellend hahmotteli yleisölle kuvan Ruotsin OA-julkaisemiseen liittyvistä politiikkalinjauksista avoimen julkaisemisen edistymisestä. Gilbertin esitys käsitteli samoja teemoja tutkimusorganisaatioiden näkökulmasta. Pitkän aikavälin tavoite on, että vuonna 2025 kaikki Ruotsissa julkisesti rahoitetut tieteelliset ja taiteelliset tuotokset julkaistaan avoimesti. Keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat vasta hahmottumassa, mutta määrätietoinen työ on jo aloitettu. Agendalla on muun muassa villin tilaus- ja artikkelimaksujen viidakon taltuttaminen, mitä työtä tehdään myös meillä Suomessa esimerkiksi FinELib-konsortion voimin.

Suomalaisen tiedejulkaisemisen ja erityisesti lehtien historiaa valotti Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Johanna Lilja. Esityksessään Lilja maalasi laajan kaaren modernin tieteen alkuajoilta periytyvistä tutkijoiden verkostoista, joita kutsutaan nimellä Republic of Letters, aina nykyisiin tieteellisten seurojen tiedejulkaisuihin saakka. Samalla hän esitteli sekä kotimaisten tiedejulkaisujen tämänhetkisiä rahoituslähteitä että Kotilava-projektissa kehitteillä olevaa avointa julkaisemista tukevaa konsortiopohjaista rahoitusmallia.

Avoimen julkaisemisen keskeisiin kysymyksiin kuuluu myös teosten pitkäaikaissaatavuus ja -säilytys. Julkaisijat jättävät tämän puolen herkästi kirjastoalan ammattilaisten vastuulle. Konferenssin kuluessa kävi selväksi, että kentän toimijat myös kirjastoissa ovat vasta havahtumassa sähköisten julkaisujen arkistoinnin ja saatavuuden varmistamiseen liittyviin erityisiin kysymyksiin. On huomattu, että painetun julkaisemisen kulttuurissa syntyneet ja siellä hyviksi koetellut käytännöt eivät siirry sellaisenaan toimintaympäristöstä toiseen.

Villin rahoitusviidakon kesyttämiseen paneuduttiin esitysten lisäksi tapahtuman ajan esillä olleissa postereissa. Niiden esittelysessio järjestettiin aulatiloissa ensimmäisen konferenssipäivän kahvitauon yhteydessä. Suomesta esiteltiin kaksi avointa julkaisemista edistävää hanketta, Kotilava ja Tajua. Kotilavan konsortiohahmotelmaa esitteli tietoasiantuntija Riitta Koikkalainen. Tajua-hankkeen posterin lausahdusta ”metadata is the new black” viserreltiin Twitterissä ahkerasti konferenssin aikana. Tajua-hanketta esittelivät projektipäällikkö Esa-Pekka Keskitalo ja tietoasiantuntija Tanja Vienonen.

Oli mielenkiintoista ja hiukan häkellyttävääkin huomata, miten erilaisilla tavoilla nykyistä julkaisujen ympärille muodostunutta rahastuksen ongelmaa on lähdetty ratkomaan. Kansainväliset suuret kustantajat ovat tehneet hyvää taloudellista tulosta tiedejulkaisuillaan. Ahneen polttomerkki on painettu niiden ansiosta myös monen pienemmän kansallisen kustantamon ja julkaisijan niskaan. Erityisen kiinnostava oli ElHassan ElSabryn ehdotus lehdistä ilman kustantajia, missä tutkijat hoitaisivat koko julkaisutyön itse. Periaatteessa tässä ehdotuksessa palattaisiin takaisin Johanna Liljankin mainitsemiin Republic of Letters -verkostoihin, jossa tutkimusjulkaisut siirtyisivät tutkijalta toiselle ilman kustantajien kalliita välikäsiä.

Tuntureita, tarinoita

Vuonon keskellä saaressa järjestetty konferenssi keskellä pimeintä marraskuuta jätti jäljen epäilemättä kaikkiin osallistujiin. Esitykset antoivat varmasti jokaiselle jotakin uutta, sillä avoimen julkaisemisen kaikki puolet käsiteltiin monipuolisesti sekä kustannus- että kirjastoalan kannalta.

Konferenssin ystävälliset ja avuliaat järjestäjät, erityisesti Jan Erik Frantsvåg ja Aysa Ekanger, olivat luoneet asiapitoisen mutta myös viihtyisän tapahtuman, mistä heille kaikki kiitos. Tromssassa pitää käydä joskus uudestaan, sillä kaupunki oli kaikessa kaamossynkkyydessäänkin hyvin viehättävä. Vastarannalla näkyneet tunturit toivat elävästi mieleen lapsuudessa kuullut tarinat vuorenpeikoista ja maahisista.

Kuva: Taidetta Tromssan kaduilta. Kuvaaja: Tanja Vienonen

Munin-konferenssin esitykset ja muut materiaalit löytyvät osoitteesta http://dx.doi.org/10.7557/scs.2016.1

Kirjoittajien yhteystiedot:

Riitta Koikkalainen, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4), 00014 Helsingin yliopisto
riitta.koikkalainen[at]helsinki.fi

Tanja Vienonen, tietoasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4), 00014 Helsingin yliopisto
tanja.vienonen[at]helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.