The European Libraryn nousu ja tuho

Hakala J (2017). The European Libraryn nousu ja tuho. Tietolinja, 2017(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201702151605

The European Library -yhteisluettelon eli TELin kotisivulle[1] ilmestyi loppuvuodesta 2016 seuraava ilmoitus:

From 31 December 2016 ”The European Library” services will no longer be available and this portal will be frozen with no subsequent updates.

Tietokantaa ei suljettu muun muassa siksi, että sen sanomalehtikokoelman käyttöä halutaan jatkaa siihen asti kun se on saatu siirrettyä Europeanaan. Lopullista sulkemispäivää ei ole kerrottu, mutta vanhentuvan tietokannan arvo käyttäjille vähenee pikku hiljaa. TELiä ei ole päivitetty heinäkuun 2016 jälkeen, ja sen toiminta on horjuvaa – hakujen vasteajat voivat olla kehnoja ja väliin tietokannan avaaminenkin kestää pitkään.

Kuva: The European Libraryn hakuportaalin etusivu helmikuussa 2017.

TEL on yksi maailman suurimmista bibliografisista tietokannoista, se sisältää 175 miljoonaa tietuetta. Sen sulkeminen ei silti ole herättänyt vastustusta Suomessa eikä juuri muuallakaan, mikä kertoo käytön vähäisyydestä. Se oli myös yksi tärkeä syy siihen miksi tietokanta päätettiin sulkea, vaikka sen rakentamiseen käytettiin satoja tuhansia euroja EU:n projektivaroja sekä Euroopan kansalliskirjastojen rahoitusta, jonka myöntämistä kirjastot eivät lopulta enää halunneet jatkaa. CENL (Conference of the European National Librarians) päätti kokouksessaan 2015 lopettaa kirjastokohtaiset vuosimaksut, ja kun korvaavaa rahoitusta ei löydetty, vuoden 2016 lopussa pantiin pillit lopullisesti pussiin.

Tietokannan sulkemisesta kertovassa lehdistötiedotteessa[2] taustoitetaan asiaa:

Individual national libraries’ needs have become increasingly diverse since TEL was launched by CENL in 2004 and the subscription model for data aggregation offered by TEL no longer offered the best option for all national library members.

Tämä ei tietenkään ole koko totuus eikä välttämättä edes totuus. Mutta selvittääksemme mikä meni pieleen, aloitetaan historiasta.

Euroopan kansalliskirjastot aloittivat yhteisten Web-pohjaisten tietojärjestelmien rakentamisen jo varhain. Gabriel, Gateway to Europe’s National Libraries[3], avattiin 1995. Teknisesti palvelu oli perin yksinkertainen: joukko toisiinsa linkitettyjä HTML-sivuja, joilla kirjastot kertoivat itsestään ja palveluistaan. Samat tiedot olisi voitu tarjota myös painetussa Euroopan kansalliskirjastojen oppaassa. Kansalliskirjaston 20 vuoden takainen tietosivu antaa käsityksen palvelusta ja sen tietosisällöstä.[4]

Kuva: Gabriel-palvelun etusivu tammikuussa 1998. Lähde Internet Archive.

Gabriel-palvelusta saadut myönteiset kokemukset rohkaisivat kansalliskirjastoja jatkamaan yhteistyötä. Z39.50-protokollaan perustuvien pohjaisten virtuaalisten yhteisluetteloiden rakentamista harjoiteltiin ONE- eli OPAC Network in Europe -hankkeessa, joka alkoi tammikuussa 1995 ja päättyi elokuussa1997[5]. Samaan aikaan rakennettiin toisessa EU-hankkeessa Usemarcon-ohjelmisto[6], jota sovelletaan Suomessa edelleen muualta poimittujen tietueiden konvertoinnissa.

Seuraava askel luettelointiyhteistyön tiivistämisessä oli EU:n rahoittama The European Library (TEL) – The Gate to Europe’s knowledge -hanke, joka käynnistyi 2001 ja päättyi tammikuussa 2004. Projektin päätavoite oli:

… to investigate the feasibility of establishing a new Pan-European service which would ultimately give access to the combined resources of the national libraries of Europe[7]

TEL-hankkeen lopussa vaikutti siltä, että kattava eurooppalainen yhteisluettelo on toteutettavissa virtuaalisen ja fyysisen yhteisluettelon yhdistelmänä. Siinä missä virtuaalisessa yhteisluettelossa tehdään hakuja suoraan taustajärjestelmissä olevista metatiedoista, fyysisessä yhteisluettelossa julkaisujen metatiedot kopioidaan taustajärjestelmistä keskitettyyn tietokantaan ja haut kohdistuvat sinne. TEL-hankkeen osalta ajatuksena oli se, että Z39.50-palvelimen omaavien kirjastojen tietokannat asetettaisiin haettaviksi portaalin kautta, kun taas muiden kirjastojen metatiedot haravoitaisiin TELin omaan keskitettyyn tietokantaan. Kohdetietokantojen valintaa helpottamaan tuli laatia kokoelmien kuvailuja, joiden avulla käyttäjät saisivat riittävästi informaatiota eri etätietokantojen sisällöstä ja käytöstä.

CENL hyväksyikin projektin esittämän ratkaisun yksimielisesti:

The results of the TEL Project were presented in detail at the TEL Final Conference at the National Library of Lithuania in Vilnius on 24 September 2003 and at the Annual Meeting of the CENL the following day. The TEL partners made an application to the CENL to merge the project results and the Gabriel service into a single common Web service entitled ”The European Library” under the business model described below. The CENL adopted this unanimously and therefore The European Library will be established after the end of the project phase from February 2004 under the aegis of the CENL[8].

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä, mutta vuosien vieriessä into katosi. Kun kesällä 2013 selvitettiin kansalliskirjastojen TEL-asenteita, tulokset olivat kehnot. Kyselyyn vastanneista 24 kirjastosta 15 ei mielestään saanut TEListä vastinetta rahalleen (vain neljä arvioi palvelun panostuksen arvoiseksi). Puolet kirjastoista ei osannut arvioida hyötyisivätkö ne palvelun kehittämisestä mitenkään; neljä kirjastoa oli varmoja siitä, etteivät ne hyötyisi. 14 kirjastoa katsoi, ettei TEL- ja Europeana-palveluille kannata ylläpitää erillisiä teknisiä infrastruktuureja.

Kriittisimmin TEL-palveluun suhtautuivat teknisesti kehittyneet maat, joilla oli oma yhteisluetteloinfrastruktuuri. Positiivisin näkemys oli niillä Itä-Euroopan mailla, joille TEL antoi ainakin periaatteessa jotakin uutta. Mutta kun palvelun rahoitus päätettiin lopettaa 2015, mitään laajempaa keskustelua ei asiasta enää syntynyt.

Mikä siis meni pieleen, ja olisiko epäonnistuminen ollut vältettävissä? TELin epäonnistumiseen voidaan löytää sekä yleisiä, teknisiä ja taloudellisia perusteita, joita arvioin alla.

Yleiset syyt

TEL-hanketta suunniteltaessa tarkoitus oli, että se olisi palvellut kirjastoja maksuttomana poimintaluetteloinnin lähteenä. Moninaisten juridisten ja teknisten haasteiden vuoksi tästä ajatuksesta luovuttiin varsin pian, ja TEListä tuli etupäässä asiakkaille tarkoitettu tietokanta. Mutta millaisille asiakkaille; siitä ei koskaan saavutettu yksimielisyyttä. TEL-organisaatio painotti erityisesti tutkijakäyttöä, mutta kirjastoissa nähtiin tietokannan palvelevan paremmin muita, vähemmän vaativia tiedon tarvitsijoita.

TEL-tietokannalle oli vielä hankkeen alkuvaiheessa markkinarako, koska 2000-luvun alussa eurooppalaista yhteisluetteloa ei ollut olemassa. Useat maat olivat kyllä toteuttaneet kansallisia tai sektorikohtaisia yhteisluetteloita, mutta laajempaa yhteistyötä ei ollut. Valitettavasti tilanne muuttui TELin kannalta epäsuotuisalla tavalla. 2000-luvun mittaan useat Euroopan maat ovat ryhtyneet yhteistyöhön OCLC:n kanssa, ja WorldCatista on tullut de facto eurooppalainen yhteisluettelo. Näin TELin elintila on pusertunut aika kapeaksi.

Menestyäkseen kilpailussa TELin kaltaisen Eurooppaan rajautuvan yhteisluettelon pitäisi olla teknisesti toimiva ja sisällöllisesti kattavuudeltaan Euroopan osalta ainakin yhtä hyvä ja mieluusti parempi kuin WorldCat ja kansalliset järjestelmät. TEL ei pärjännyt kilpailijoilleen sen paremmin sisällön kuin laadunkaan osalta. Saman laatutason saavuttaminen edellyttäisi melko varmasti isoja investointeja – WorldCatin suorituskykyä on hiottu jo vuosien ajan, ja silti OCLC käytti vuonna 2014 noin 25 htv:tä Worldcat-tietokantahuoltoon ja saman verran tietokannan tekniseen ylläpitoon ja kehittämiseen.

Vaikka TEL olisi teknisesti loistava järjestelmä, pitäisi silti kysyä onko tiedonhakijoilla tarvetta eurooppalaiselle yhteisluettelolle, kun tarjolla on myös globaali vaihtoehto. TELin käyttötilastot olivat vuodesta toiseen murheellista katsottavaa, mutta voidaan väittää että jos kirjastot olisivat markkinoineet tietokantaa, siitä olisi tullut suosittu. Valitettavasti markkinointi-innon puutteelle on hyviä perusteita.

Tekniset haasteet

Kiitos edeltävien projektien, TEL oli alun perin virtuaalinen yhteisluettelo, joka mahdollisti kansalliskirjastojen ylläpitämien kohdetietokantojen haun portaalin kautta. Muiden metahakusovellusten tavoin tämä proto-TEL kärsi kehnoista vasteajoista ja kohdetietojen semanttisesta yhteismitattomuudesta. Sen lisäksi päänsärkyä aiheutti käytetyn ohjelmiston heikko laatu. Kustannusten säästämiseksi TEL ei hankkinut kaupallista portaaliohjelmistoa vaan rakensi omia, mutta niitä ei saatu toimimaan tyydyttävästi edes kolmansilta osapuolilta hankittujen lisäresurssien turvin. Ei siis ihme, että ensimmäisessä käyttäjäkyselyssä pettynyt asiakas totesi: ”I wish it worked”.

Palvelutason parantamiseksi virtuaalisen yhteisluettelon rinnalle päätettiin rakentaa iso fyysinen yhteisluettelo, johon kerättiin alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti metatietoja myös niistä kirjastoista, joilla oli Z39.50-palvelin. Yhteisluettelotietokannasta tuli näin ensisijainen TEL-palvelu, ja portaalin merkitys väheni oleellisesti.

Mitään merkittävää parannusta asiakkaille uusi yhteisluettelo ei kuitenkaan tuonut. Kansalliskirjasto teki CENL:n pyynnöstä TEL-yhteisluettelotietokannan teknisen evaluoinnin kesällä 2012. Analyysi uudistettiin vielä kesällä 2013 sen jälkeen kun palvelua oli pyritty kehittämään evaluointiraportissa suositellulla tavalla.

Evaluointiraportin johtopäätökset ovat karua luettavaa:

  • Ambition level for library services is not clear (providing a / the European Union Catalogue or data sets and aggregation services)
  • Lack of professional library expertise in TEL staff
  • Lack of quality control both of data and services of the system
  • Lack of a plan of future library services and resources needed for implementing them
  • Bad documentation of the existing services
  • Insufficient agreement on how to develop the system in the future
  • Much more resources will be needed to compete successfully with other comparable systems
  • The system is still an unfinished prototype that doesn’t serve the researchers

TELin käyttäjän kannalta siirtyminen virtuaalisesta fyysiseen yhteisluetteloon merkitsi vain yhden ongelmakokonaisuuden korvaamista toisella. Järjestelmässä oli paljon ominaisuuksia, jotka näyttivät paperilla hyviltä, mutta joiden toteutus ontui. Esimerkiksi teosten klusterointi, joka WorldCatissa on oleellinen haun apuväline, oli TEL-tietokannassa suoranainen käytön este. Jos klusteri muodostetaan teoksesta ”Kootut teokset” ottamatta tekijää huomioon, ei saada aikaan mitään erityisen käyttökelpoista.

Vaikka raportissa ei suoraan asiaa sanottukaan, oli selvää että järjestelmä oli keskeneräinen ja huonosti testattu. Kriittisimmät arvioijat olivat sitä mieltä, ettei tietokannan olisi pitänyt lainkaan olla tuotannossa. Tulokset eivät myöskään rohkaisseet markkinoimaan järjestelmää kirjastojen käyttäjille. Poliittisista syistä näitä jyrkimpiä arvioita ei haluttu kirjata raporttiin, mutta silti oli selvää, että eurooppalaisen yhteisluettelon kehittämisen haasteellisuus oli perin pohjin aliarvioitu. Tämän johtopäätöksen saattoi toki tehdä jo vertaamalla TEL-tietokannan ja WorldCatin ylläpitoresursseja.

Resurssipula näkyi pahiten siinä, että projektilla oli käytettävissään todella vähän ammattitaitoista kirjastohenkilökuntaa ja eritoten luetteloinnin ja MARC-formaatin tuntijoita. Jos tietokannan sisältämää dataa ei ymmärretä juurta jaksain, kehittäminen saattaa mennä hakoteille. Luettelointiosaamisen puute näkyi ja tuntui erityisesti teostason klusteroinnin toteutuksessa, mutta myös tuplakontrollissa oli puutteita. Ja niinkin yksinkertainen asia kuin näyttöjen laatiminen tuotti ongelmia, koska oleellisia MARC-tietueen kenttiä oli jätetty pois.

Raportin vastaanotto oli kaksijakoinen. TELin teknisten asiantuntijoiden mielestä teksti oli erittäin hyödyllinen, mutta organisaation johto suhtautui siihen kriittisesti. Tämä oli linjassa sen kanssa, että avoin keskustelu järjestelmän tilasta ja tulevaisuudesta sujui muutenkin ongelmitta suorittavan portaan mutta ei välttämättä TEL-johdon kanssa.

Kesällä 2013 toteutetun uuden arvioinnin pohjalta nähtiin, että muutamia ongelmia oli korjattu. Sovellukseen oli myös rakennettu uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi käyttöliittymää oli muokattu niin, että tulosjoukkojen sivuttaminen oli mahdollista. Kesän 2012 versiossa oli mahdollista listata 20, 100 tai 1000 tietuetta, mutta ei enempää, mutta uudessa saattoi katsoa ensimmäiset 20 viitettä, sitten seuraavat 20 ja niin edelleen. Tietuenäyttöön oli lisätty 20 metadataelementtiä (mm. tunnisteet, sarjamerkintö ja elektronisen julkaisun tiedostomuoto), mutta edelleenkään ei ollut mahdollista nähdä koko tietuetta.

Ongelmia oli kuitenkin edelleen paljon jäljellä, ja rahoittajille jäi vain kaksi vaihtoehtoa: merkittävä lisäpanostus järjestelmään palvelutason kohottamiseksi tai järjestelmän sulkeminen. Viimeistään 2013 kaikille CENL-kirjastoille oli selvää, ettei tietokanta ollut tuolloisessa asussaan kilpailukykyinen ja että riittävän laatutason saavuttaminen edellyttäisi paljon lisäpanostusta.

Taloudelliset perusteet

Eurooppalaisen yhteisluettelon ylläpito on vaikeata. Virtuaalinen yhteisluettelo, joka olisi melko edullinen vaihtoehto, ei palvele asiakkaita riittävän hyvin. Fyysinen yhteisluettelo on hyvin paljon kalliimpi ratkaisu, eikä sekään huonosti toteutettuna tyydytä käyttäjiä.

Tiedonhakujärjestelmänä TEL ei koskaan palvellut asiakkaita hyvin. Pääsyy tähän on se, että TEL-organisaation johto aliarvioi fyysisen yhteisluettelon ylläpidon edellyttämät resurssit. Oletan että virhearvio tehtiin hyvässä uskossa, mutta suunnitteluvaiheessa TELin johto olisi voinut haarukoida tarvittavia resursseja muilta yhteisluetteloiden ylläpitäjäorganisaatioilta. Minun tietääkseni mitään tämmöisiä selvityksiä ei tehty. Kirjastot olisivat voineet sellaista vaatia, mutta niiltä ei asiaa kysytty.

TEL-seikkailun jälkeen nekin kansalliskirjastot jotka eivät ylläpidä kansallisia yhteisluetteloita ovat tietoisia siitä, että yhteinen tietokanta edellyttää paitsi tarkoitukseen soveltuvan ohjelmiston, myös riittävässä määrin luetteloinnin asiantuntemusta. Kaikki tämä tulee varsin kalliiksi, ja investoinnille saadaan kunnolla katetta vain jos järjestelmä palvelee kirjastoja ja niiden asiakkaita monipuolisesti, siis tiedonhaun lisäksi myös esimerkiksi aineiston paikannuksessa sekä poimintaluetteloinnissa.

Siirtymällä virtuaalisesta fyysiseen yhteisluetteloon kengännauhabudjetilla TEL meni ojasta allikkoon korvaamalla yhden ongelmakokonaisuuden toisella. OCLC ja Ex Libris kilpailevat keskenään WorldCat- ja Primo Central Index -palveluilla, mutta en usko että niiden tarvitsi missään vaiheessa ottaa TELiä vakavasti. TEL-kokemuksen jälkeen EU ei liene innokas rahoittamaan vastaavaa projektia, eivätkä kirjastotkaan luultavasti enää lähde uudestaan tälle nykyään jo kovin kilpaillulle saralle.

Mitä jäi käteen?

TEL-tietokanta on saattohoidossa, ja tulee ennemmin tai myöhemmin häviämään joko kertaheitolla tai askel askelelta rapautuen. TELissä olleet e-aineistojen kuvailut, noin 10 miljoonaa viitettä, ovat jatkossakin käytettävissä Europeanassa. Muut viitteet ovat haettavissa sekä kirjastojen omissa tietokannoissa että erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteisluetteloissa. Metatietoa ei siis ole kadonnut lopullisesti.

Kuva: The European Libraryn sisältöä tutkimusalan, kielen ja julkaisuajan mukaan jaoteltuna.

Europeana-palvelun ylläpito jatkuu, ja toivon mukaan vielä pitkään, sillä sen tarjoamat aineistot eivät ole kootusti tarjolla missään muualla. Pitkällä aikavälillä palvelun tulevaisuus riippuu kirjastoista, arkistoista ja museoista: tiedon tuottajat vastaavat siitä, että Europeanassa on aineistoja jotka kiinnostavat asiakkaita.

Gabriel, josta kaikki tavallaan alkoi, on muokkautunut TEL-palvelun tiedontuottajaorganisaatioiden kuvauksiksi. Kirjastot eivät välttämättä ole enää ylläpitäneet niitä aktiivisesti; esimerkiksi Kansalliskirjaston kuvaus on pääosin kopioitu Wikipediasta[9]. Kaikki nämä sivut tulevat katoamaan TELin mukana. Menetys ei ole iso – kansalliskirjastot eivät enää tarvitse tämänkaltaista palvelua. Omat WWW-sivustomme ja Wikipediassa ja muissa verkon palveluissa olevat infosivut tarjoavat käyttäjille aivan riittämiin paremmin saatavilla olevaa tietoa, ja Googlen avulla ne ovat keskitetysti löydettävissä. Ja verkon varhaisvaiheista kiinnostuneet voivat saada itselleen alkuperäisen Gabriel-aineistonkin, The Internet Archivesta.

Lähdeviitteet

[1] http://www.theeuropeanlibrary.org/tel4/

[2] http://www.cenl.org/wp-content/uploads/20161213-TEL-closure-press-release-final.pdf

[3] http://web.archive.org/web/19980128102850/http://www.bl.uk/gabriel/

[4] http://web.archive.org/web/19980128103220/http://www.bl.uk/gabriel/en/countries/finland.html

[5] https://www.kansalliskirjasto.fi/extra/tietolinja/0296/tekstit/onestep.html

[6] http://www.bl.uk/bibliographic/usemarcon.html

[7] http://www.ariadne.ac.uk/issue38/woldering

[8]  http://web.archive.org/web/19990117033828/http://www.dbc.dk/ONE/oneweb/index.html

[9] http://www.theeuropeanlibrary.org/tel4/contributor/P01254

 

Kirjoittajan yhteystiedot

Juha Hakala, erityisasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
sähköposti: juha.hakala [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Theme by Anders Norén