Munin 2017: keskustelua tieteellisen julkaisemisen rakenteista

Ilva J (2018). Munin 2017: keskustelua tieteellisen julkaisemisen rakenteista. Tietolinja, 2018(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802133372

Kahdestoista Munin-konferenssi järjestettiin perinteiseen tapaan marraskuun lopulla Tromssassa. Viime vuonna Munin-konferenssista raportoivat Tietolinjaan Riitta Koikkalainen ja Tanja Vienonen, mutta tällä kertaa oli minun vuoroni lentää paikan päälle Tromssaan.

Olin mukana toista kertaa, edellisestä visiitistä oli kulunut viisi vuotta. Kuten edelliselläkin kerralla, napapiirin takana sijaitsevan Tromssan arktisessa eksotiikassa oli oma viehätyksensä, vaikka pääosa ajasta toki kului konferenssin takia sisätiloissa. Aurinko oli jo laskenut talvikuukausiksi ja paistoi enää kaupunkia ympäröivien tuntureiden rinteille, joten sinänsä näyttävien maisemien ihailu onnistui vain muutaman tunnin ajan puolen päivän tietämissä.

Kuva: Päivänpaiste kirkkaimmillaan marraskuisessa Tromssassa.

Olin kyhännyt elokuussa kesälomaa uhmaten ehdotukset sekä esitykseksi että posteriksi. Molemmat hyväksyttiin mukaan, eli ihan pelkästä turistimatkasta ei siis osaltani ollut kyse. Suomi oli tällä kertaa muutenkin poikkeuksellisen hyvin edustettuna konferenssin ohjelmassa, sillä Aalto-yliopiston Maria Söderholm piti konferenssissa tutkimusdatan hallintaa käsitelleen esityksen, minkä lisäksi Aallolla kaksi posteria (1, 2) ja Itä-Suomen yliopistollakin yksi. Yliopistolaisten lisäksi konferenssiin osallistui myös Suomen tiedekustantajien liiton viisihenkinen seurue. Suomalaisia oli siten paikalla yhteensä yksitoista eli toiseksi eniten heti isäntämaan edustajien jälkeen.

Seuraavassa nostan esiin vain joitakin konferenssin esityksissä käsiteltyjä teemoja, lähinnä avoimeen julkaisemiseen liittyen. Konferenssin kaikki esitykset ovat saatavilla verkossa, ja ne ovat katsottavissa myös videoina.

Perverssejä kannustimia

Konferenssin ensimmäisessä keynote-puheenvuorossa ”Perverse incentives: How the reward structures of academia impede scholarly communication and good science” Sir Timothy Gowers (Cambridgen yliopisto) kävi läpi tieteelliseen julkaisemisen ja kustantamisen nykytilaa selittäviä perverssejä kannustimia. Matematiikan suuriin nimiin kuuluva Gowers on itse kampanjoinut aktiivisesti monia oman alansa keskeisiä lehtiä kustantavaa Elsevieriä vastaan. Hän oli myös muutama vuosi sitten mukana perustamassa ArXiv-julkaisuarkiston päälle rakennettua Discrete Analysis -lehteä, joka pyrkii muuttamaan tieteellisen julkaisemisen käytäntöjä.

Sarah de Rijcke (Leidenin yliopisto) tarkasteli omassa keynote-puheenvuorossaan julkaisukanavien valintaan liittyviä motivaatioita etnografisesta näkökulmasta. Leidenin yliopiston tutkijat olivat osallistuneet tutkimuskohteenaan olleiden biotieteellisten tutkimusprojektien toimintaan ja näiden sisäisiin kokouksiin, joissa oli pohdittu julkaisukanavien valintaa ja tehty niitä koskevia päätöksiä. Rijcke toi konkreettisten esimerkkien avulla esiin sen, miten tutkimuksen arvioinnissa ja tutkijoiden pätevöitymisessä käytetyt mittarit ohjaavat tutkijoiden valintoja ja tekevät julkaisemisesta julkaisukanavien Impact factor -pisteiden ympärillä pyörivää peliä. Rijcke päätti esityksensä Suomessakin huomiota saaneen Leidenin manifestin periaatteiden esittelyyn.

Avoimen julkaisemisen rahoitusmalleja

Tapahtuman kolmas keynote oli Open Library of Humanitiesin perustaja Martin Paul Eve (Lontoon yliopisto, Birkbeck), jonka puheenvuoro ”A matter of distribution: APC logic against consortial funding mechanism” käsitteli tieteellisen julkaisemisen vaihtoehtoisia rahoitusmalleja. Kuten saattoi odottaakin, Even abstrakteista esimerkeistä liikkeelle lähtenyt esitys nosti esiin konsortiopohjaisten mallien tarjoamat edut.

Eve analysoi esityksessään myös tieteelliseen kustantamiseen liittyviä kustannusrakenteita – jotta toiminta olisi kestävällä pohjalla, sen tueksi tarvitaan riittävät resurssit. Open Library of Humanities on rakentanut toimintaansa projektirahoitusten turvin, mutta sen pysyvä rahoitusmalli perustuu artikkelimaksujen sijasta kirjastojen ja muiden humanistisen tutkimuksen tulevaisuudesta kiinnostuneiden toimijoiden maksamiin vapaaehtoisiin tukimaksuihin.

Myös oma esitykseni ”Looking for commitment: Finnish Open Access journals, infrastructure and funding” liittyi samaan tematiikkaan. Vuosina 2015-2017 OKM:n rahoituksella toiminut Kotilava-hanke on rakentanut lehdille keskitetyn kansallisen julkaisupalvelun (Journal.fi) ja myös hankkeessa suunniteltu konsortiopohjainen rahoitusmalli on käyttöönottoa vaille valmis.

Rahoittajiksi ajateltujen organisaatioiden sitouttamisessa kotimaisen tiedejulkaisemisen tukijoiksi on kuitenkin vielä haasteita, vaikka kyse ei pohjimmiltaan ole suurensuurista summista. Oli hienoa huomata, että tällainen Suomen tilanteeseen liittyvä aihe tuntui kiinnostavan yleisöä – ilmeisesti monessa muussa maassa pohditaan parhaillaan samanlaisia kysymyksiä. Esityksen jälkeen kuultiin useita kysymyksiä, joihin yritin vastata kieli keskellä suuta parhaani mukaan, ja minulta tultiin kyselemään aiheesta myös jälkikäteen.

Kuva: Riitta Koikkalainen konferenssin isäntäväen (Jan Erik Frantsvåg ja Leif Longva) seurassa.

Uudet yliopistokustantajat

Konferenssin ohjelmaan sisältyi useita muitakin tieteellisen julkaisemisen organisoitumiseen ja rahoitusmalleihin liittyvää esitystä. Niels Stern (Pohjoismainen ministerineuvosto) esitteli tuoretta monografioiden julkaisemista käsittelevää selvitystä, jota varten hän oli perehtynyt myös Suomen tilanteeseen. Graham Stone (JISC) puolestaan kertoi Iso-Britanniassa perustetuista uusista open access -julkaisemiseen keskittyvistä yliopistokustantamoista, joita on syntynyt nopeaa tahtia useita kymmeniä.

Stonen esitystä seuranneessa keskustelussa trendi sai osakseen myös kritiikkiä: tarvitseeko tiedeyhteisö todella suuria määriä uusia paikallisista lähtökohdista toimivia kustantamoja, vai olisiko kansallinen tai kansainvälinen yhteistyö sittenkin parempi ratkaisu? Lisäksi kommenteissa pohdittiin kirjastojen roolia ja vahvuusalueita, jos vastuu kustannus- ja julkaisutoiminnan pyörittämisestä siirtyy yhä enemmän tutkijoilta ja tiedeyhteisöltä kirjastoille. Kustantamisessa ja julkaisujen toimittamisessa tarvitaan toisenlaista osaamista kuin kirjastojen perinteisissä tehtävissä. Onko aloite uusien kirjastojen vetämien yliopistokustantamojen perustamiseen tullut tutkijayhteisöltä vai onko kyse myös kirjastojen yrityksestä pönkittää omaa asemaansa?

Kansallisia OA-linjauksia

Elena Šimukovič (Wienin yliopisto) oli analysoinut kansallisia OA-linjauksia ja niissä asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita avointen julkaisujen määrän yleistymisestä. Beate Eellend (Kungliga bibliotek) puolestaan esitteli Ruotsin kansallisia open access -julkaisemisen edistämistä koskevia suunnitelmia, jotka kuulostivat moneen muuhun maahan verrattuna huomattavan realistisilta ja konkreettisilta.

Vastuu open access -julkaisemisen edistämisen koordinoinnista on Ruotsissa annettu maan kansalliskirjastolle eli Kungliga bibliotekille. Ensimmäisenä tavoitteena on tuottaa vuosien 2017-2019 aikana viisi selvitystä, joissa kartoitetaan keskeisiin avointa julkaisemista koskeviin kysymyksiin liittyviä vaihtoehtoja. Näiden pohjalta sitten tehdään tarvittavat kansalliset linjaukset.

Tukea avoimille infrastruktuureille

Konferenssin päättänyt Vanessa Proudmanin (SPARC Europe) esitys käsitteli avoimen tieteen kansainvälisten infrastruktuurien tueksi perustettua SCOSS-yhteenliittymää. SCOSS eli auki kirjoitettuna “The Global Sustainability Coalition for Open Science Services” pyrkii kanavoimaan vapaaehtoisina tukimaksuina kerättävää rahoitusta keskeisinä pidettyjen globaalien palveluiden pysyvän toiminnan tukemiseen. Tältä osin SCOSS:in päämäärät ovat siis lähellä David Lewisin aiemmin syksyllä ”The 2.5% Commitment”-ehdotuksessa esittämiä ideoita.

Ensimmäisiksi tuen kohteiksi oli valittu Directory of Open Access Journals (DOAJ) ja Sherpa/Romeo. Nähtäväksi jää, miten hyvin SCOSS onnistuu värväämään näiden palveluiden tueksi uusia rahoittajia.

Kuva: Viimeinen vilaus Tromssan keskustasta.

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4), 00014 Helsingin yliopisto
jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Theme by Anders Norén