Minne olemme menossa

Ilva J (2018). Minne olemme menossa Tietolinja, 2018(1). Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802133365

Korkeakoulukirjastojen kirjastojärjestelmän hankintayhteistyön purkautuminen on viime päivinä keskusteluttanut henkilökuntaa ainakin täällä Kansalliskirjaston päässä. Aivan kirkkaalta taivaalta ratkaisu ei toki tullut, mutta yhtä kaikki, arpa on nyt heitetty ja olemme uudenlaisessa tilanteessa.

Kun hankintayhteistyön päättyminen kävi ilmeiseksi, yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastot alkoivat ryhmittäytyä yli sektorirajojen kahden vaihtoehtoisen järjestelmävision ympärille. Monet kirjastot päätyivät lopulta tekemään mahdollisesti kauaskantoisiksi osoittautuvia päätöksiä liki yhdessä yössä.

Jos asiaa haluaa dramatisoida, jakautuminen kahteen ryhmään merkitsee yliopistokirjastojen osalta pitkän, yli neljännesvuosisadan mittaisen yhden yhteisen järjestelmän aikakauden päättymistä. Toisaalta tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen, sillä korkeakoulukirjastojen käyttämien tietojärjestelmien portfolio on 1990-luvun alkuvuosien jälkeen monipuolistunut, osin kirjastojen roolissa ja palveluissa tapahtuneiden muutosten myötä. Kirjastojärjestelmä on nykyään vain yksi – jos kohta tärkeä – palanen laajemmassa järjestelmäkokonaisuudessa. Oleellinen kysymys lienee, miten hyvin uudet järjestelmät ja niiden rajapinnat sopivat yhteen jo olemassa olevien muiden teknisten infrastruktuurien ja niiden varaan rakennettujen toimintojen kanssa.

Yksittäisten kirjastojen kannalta uuden järjestelmän hankintaan ja käyttöönottoon liittyy sekä mahdollisuuksia että riskejä. Uusi järjestelmä voi tarjota välineitä uudenlaisten prosessien ja uusien toimintatapojen kehittämiseen. Toisaalta vaarana on se, että kirjastot jäävät nykyistä enemmän yksin oman järjestelmänsä kanssa, oli se sitten omin voimin ylläpidetty avoin lähdekoodin sovellus tai ulkoiselta toimittajalta hankittu pilvipalvelu. Useissa kirjastoissa IT-henkilöstön määrä on viime vuosina pikemminkin vähentynyt kuin lisääntynyt. Yhteistyölle ja yhteisille ratkaisuille on selkeästi edelleen tarvetta.

Nähtäväksi jää, miten merkittäväksi nyt syntynyt ryhmäjako lopulta muotoutuu. Toivoa tietysti sopii, ettei ei se muodostu laajemman kansallisen yhteistyön esteeksi. Hankintaprosessin yhteydessä keskustelua on ymmärrettävistä syistä käyty osin suljettujen ovien takana, mutta kunhan ryhmäkohtaiset kuviot vähitellen selkiintyvät, on toivottavaa, että järjestelmistä ja niiden välisistä yhteyksistä voidaan keskustella mahdollisimman avoimesti. Kirjastojen ja järjestelmien välisen kilpailun sijasta tarvitsemme edelleen yhteisiä visioita siitä, mihin suuntaan olemme menossa.

***

Tietolinjan sisältö on taas monipuolinen. Kuvailustandardiryhmän yhteisartikkelissa hahmotellaan kuvailutietojen ja niiden tuotannon roolia sekä kirjastoissa että yleisemmin koko yhteiskunnassa. Juha Hakalan laaja artikkeli tarkastelee kieliä ja aikaa koskevien ilmausten merkitsemisen käytäntöjä MARC-formaatissa ja eri standardeissa. Tuula Pääkkönen kirjoittaa Kansalliskirjaston digitoimien 1920-luvun lehtiaineistojen avaamisesta vapaaseen käyttöön.

Numeron konferenssiosiossa Esa-Pekka Keskitalo raportoi PIDapaloozasta, pysyvien tunnisteiden festivaalista, joka oli tänä vuonna Espanjassa. Jarmo Saarikko ja Osma Suominen osallistuivat Hampurissa järjestettyyn SWIB-konferenssiin, jonka aiheet liittyivät avoimeen linkitettyyn dataan ja kirjastoihin. Jyrki Ilva puolestaan osallistui Tromssassa järjestettyyn, avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen keskittyvään Munin-konferenssiin. Lisäksi numerossa on myös tunnelmia syksyn Kirjastoverkkopäiviltä.

Numeron ajankohtaisosiossa aiheina ovat kirjastojärjestelmäkuvioiden lisäksi mm. FinELibin tammikuussa julkaistu uusi Elsevier-sopimus ja joulun alla avattu Fennica-data.

Kirjoittajan yhteystiedot

Jyrki Ilva, tietojärjestelmäasiantuntija
Kansalliskirjasto, kirjastoverkkopalvelut
PL 26 (Kaikukatu 4), 00014 Helsingin yliopisto
jyrki.ilva [at] helsinki.fi

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Theme by Anders Norén